Oon nelivuotias, oppimaan innokas, sain nimen hauskimman KAAPO!

Tosin tässä tilanteessa Kaapo on 3kk. Mutta siltikin innokas oppimaan. Kaapo on mustavalkoinen bordercolliepentu ja on meillä hoidossa nyt jonkun aikaa. Mä oon kyllä aivan rakastunut pikkumieheen. Jos saisin niin pitäisin sen itselläni. Kaapo on luonteeltaan tosi avoin ja rohkea. Kaikkia ja kaikkea pitäisi moikata ja maistaa. Mutta osaa Kaapo myös rauhoittua. Lissusta on tullut sen idoli, se seuraa Lissua joka paikkaan ja olisi koko ajan painimassa. Myöskin tulta ja tappuraa herra Kaaposta löytyy. Lissu antoi sille lähdöt ruokakupilta, niin meinasi Kaapo antaa samalla mitalla takaisin. Sakua se kunnioittaa ja uskoo pienintäkin murahdusta, mutta Lissulle se kyllä antaa nenille takaisin. Kaapo on aika paljon sellainen pentu kuin mitä itse haluasin bc pennusta. Ihana kulkea tuolla lenkillä sen kanssa, kun ei se hätkähdä mistään.

Parit kännykkäräpsyt Kaapolapsesta:

Lissun kanssa käytiin lauantaina kisaamassa JAT-tilassa agikisoissa. Ekalta radalta tuli 15 ja lopulta kahdelta hyllytettiin. Mutta olin noihin kahteen ekaan tosi tyytyväinen virheistä huolimatta. Lissu kuunteli ja vauhti oli tosi kivaa. Oma ohjaus näyttää kyllä edelleenkin ihan kamalalta, mutta on siinäkin jotain kehitystä tapahtunut. Kaksi ekaa rataa on videolla. Voitte itse katsoa mitä meni pieleen. En jaksa nyt muuta analysoida kuin, että takaakiertoihin täytyy lähettää paljon selvemmin ja toisella radalla valkoinen putki veti koiraa tosi paljon ja kepit menikin sitten sähläykseksi. Näin jälkiviisaana ihmisenä, mietin että olisi pitänyt ohjata keppejä edeltäneet hypytkin jo toiselta puolelta. Mutta ne kisat on nyt takanapäin ja seuraavat startit onkin sitten Liedossa huhtikuun lopussa.

Tässä se video:

Agsaamista ja muuttopuuhia

Meillä on muutto menossa ja tälläkin hetkellä pitäisi pakkailla. No täällä mä istun kirjoittamassa blogiin. Tylsää tuo muuttaminen! Ja saan siitä vielä kauhean stressinkin vielä kaupanpälle. Kun olisi enemmän rahaa, voisi palkata muuttofirman tekemään tämän meidän puolesta. Mutta tässä tilanteessa, ei auta muu kuin ite roudata tavarat. No, onneksi se on sitten ensi viikolla ohi ja pääsee uuteen ihanaan asuntoon ja uusille kivoille lenkkipoluille. Hallille on sitten lyhyempi matka ja koirallisia ystäviäkin asuu paljon lähempänä.

No, mitäs sitten? Agilityä tietty! Sunnuntaina käytiin Lissun kanssa Katja Ojansivun agilityvalmennuksessa JATin hallilla. Oli oikein kiva ja hyödyllinen koulutus. Vaikka itse koulutuksessa kaikki ei mennyt aivan putkeen, saatiin siitä kuitenkin paljon irti. Treenin alle pitäisi ottaa ainakin irtoaminen, takanaleikkaukset, keppikulmat ja oikea aikainen palkkaaminen. Tuo irtoaminen on hassu juttu, Lissuhan meinaan on ollut tosi hyvä irtoamaan putkiin ja eteen, mutta jostain syystä nyt on tullut takapakkia. Olen luultavasti taas palkkaillut sitä liikaa nameilla kädestä, vaikka se piti jättää kokonaan pois. Takanaleikkaukset on olleet meillä tosi hyvin hallussa vielä mölliryhmässsä, mutta sitten niitä ei ollakkaan harjoiteltu ja nyt se vasta vaikeaa onkin. Keppikulmat nyt on olleet vaikeita koko ajan, koska en ole niitä Lissulla teettänyt. Nyt täytyy laittaa ohjurit alkuun ja ruveta hinkkaamaan niitä. Koira kuitenkin muuten osaa kepit tosi taitavasti. Oikea aikainen palkkaaminen...niin siinäpä vasta pulma. Lelulla se yleensä onnistuu tosi hyvin. Sitten on tää kädestä namilla palkkaaminen, ehkäpä mun pitäisi jättää se ihan kokonaan pois, niin palkkauksen kanssakaan ei olisi niin suurta ongelmaa. Namialusta takaisin käyttöön, en kyllä edes tiedä miksi olen siitä aikanaan luopunut. Se tosin tarkoittaa sitä, että ainakin alkuun meillä pitää olla joku namialustan vartija.
Maanantaina oltiin JATpailuissa, eli JATin järjestämissä agilityn möllikisoissa. Itse pääsin tuoamrin tehtäviin ensimmäistä kertaa, ja jännitys oli aika huikeaa. Sanoisin kuitenkin, että suoriuduin tehtävästä ihan kiitettävästi.
Lissun kanssa kisattiin sitten 1-luokan rata ja sen uusinta. Ihan vituralleenhan se meni. Ihan saa ihmetellä, miten tuollaisella ohjauksella on päätynyt nousemaan 2-luokkaan.
No tässä videot analysoitavaksi.

Eka rata:

 ja sen uusinta:

En oikein tiedä mitä ajattelin tuossa ekan radan kakkosesteellä. Miksi otin koiran pakkovalssilla kun tiesin että en saa käännettyä koiraa tarpeeksi jyrkästi kolmoselle vaan se tekee siinä ison kaaren. Sitten muurin jälkeinen takaakierto tökki pahasti. Tai siis unohdin lähettää koiran takaakiertoon ja kuvittelin vain että kyllä se menee. No Lissu tuli esteiden välistä. itseään tässäkin saa vain syyttää. Huonoa ohjausta!

Sitten uusinta rata, kamalaa katsottavaa sekin. Mun piti tehdä valssi kakkosen ja kolmosen välille, mutta se jäi johonkin. Sitten tuli kiire ja Lissu ei tajunnut mun kummallista ja epäselvää yritystä ohjata se renkaalle. Siitä menikin ihan hyvin taas muurin jälkeiselle takaakierrolle. Mun ois pitäny olla nopeempi ja selvempi, joten taas tuli kiire putkelle. Johon jouduin sitten tekemään huonon takaleikkauksen, Lissu oli epävarma putkeen menosta, mutta meni kuitenkin. Loppu olikin ihan ok.

Loppuun vielä parit kuvat sunnuntai aamun lenkiltä. Hain Ainon ja Edin meille lenkkiseuraksi kun oli niin heino ilma. Loput lenkkikuvat löytyvät galleriasta.

Aino

maailman söpöin bordercollie

Välillä se parhaankin kaverin mitta täyttyy

parhaat kaverit

iso ego

Auringon häikäisemät ystävykset

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Lentävä kääkkä

Auringonpaiste häikäisee

Kuvapäivitys

Lissu oli viikonlopun Hellun luona hoidossa. Siellä se oli painellut Hatti veljen kanssa pitkin pihaa ja käynyt saunassakin. Ihana viedä koira sellaiseen hoitopaikkaan jossa siitä tykätään ja jossa se nauttii olostaan. Lissu tykkää käydä veljen luona hoidossa, huutaa autossakin jo kun tietää mihin mennään. Sunnuntaina kävin hakemassa neidin kyläreissultaan ja samalla otin kuvia Hatista ja Lissusta, kun oli niin kaunis päivä.  Tässä siis osa kuvista, loput voit katsella galleriasta.

Lissun haettuani lähdettiin vielä Annen kanssa käymään lenkillä. Valitettavasti kameran akku vetelee viimeisiään, ja loppuu ennenaikojaan tuolla kylmässä ilmassa. Joten saimme vain yhden ryhmäpotretin. No parempi sekin on kuin ei mitään, eikö?

Saku, Lissu, Santtu ja Aino

Loukkanousija!

Se hyvä puoli kipeänä olemisessa on, että ehtii päivitellä blogia. Meillä oli aika huisin hauska viikonloppu. 

Lauantaina käytiin koirien kanssa pitkä metsälenkki. Tai no, tunnin mittainen. Kaikki polut olivat jo niin ummessa eikä niitä ollut kukaan käynyt tallomassa auki, että oli pakko kävellä metsätietä pitkin. Lumikengät olisivat olleet kova juttu, mutta koirille umpihankilenkki olisi voinut olla liian rankka. Ajeltiin Lissun ja Sakun kanssa hakemaan Aino mukaan ja siitä sitten lenkille. Voi vitsit, että oli tytöillä taas kivaa. Saku nyt ei tuttuun tapaansa välittänyt muusta kuin hajuista, joten se paineli ihan omia menojaan, vaikka Aino sitä yritti välillä käydä haastamassa leikkiin. 

Sunnuntaina sitten ajeltiin Lissun, Tarjan ja laekenois Luuran kanssa Lempäälään agilitykisoihin. Halli oli ihanan lämmin ja siellä oli mukava kisata. Ainut iso miinus oli kyllä lähtöalueiden rauhattomuus ja ainakin omalla kohdalla se häiritsi paljon. Lissu ei ole vielä niin häiriönkestävä koira, että se ei välittäisi sellaisesta melusta mitä tuolla lähtöalueilla oli. Paljon ihmisiä ja koiria ympärillä. Itseäni jännitti ihan hirveästi, että karkaako koira pois radalta kun se tuntui paineistuvan kovasti. Korvat kävivät koko ajan ja pääkin pyöri joka suuntaan. Kummassakin startissa se ryösti lähdössä, kun ei kestänyt istua paineissaan. 

Ensimmäisenä kisattiin hyppyrata, josta mulla ei valitettavasti ole videota. Hyppis sujui niinkin loistavasti, että nolla sieltä tulla tupsahti j aikakin oli -10 ja jotain. Ihan ei aika riittänyt palkintosijoille, neljäs sija siis otettiin ilolla vastaan kera sen viimeisen LUVAn ja luokkanoususertin. Tästäedes ollaan siis kakkosluokkalaisia. 

Lissu teki hyvin töitä radalla, meni juuri sinne minne kerroin ja teki varmasti. Itse olisin toivonut hieman lisää vauhtia, mutta ehkä se on hyvä pelata nyt varman päälle ennenkuin koiralla ja ohjaajalla on enemmän kisakokemusta. Ykkösluokan hyppärin tuomaroi Esa Muotka. Rata oli tosi kiva ja siellä oli monta putkesta putkeen kohtaa. Tosi hyvä mieli jäi kyllä ja hyvällä fiiliksellä saa siirtyä kakkosiin.

Kakkosluokan agirata olikin sitten seuraavana. Itseäni jännitti ihan hirveästi, mutta koira teki kyllä tunnollisesti töitä. Kepeille asti rata sujui nätisti, mutta sitten multa hukkui koira kun en tajunnut jäädä varmistamaan, että se menee putkeen. Keinulle mentäessä lakkasin ohjaamasta ja koira oli epävarma esteen suorittamisesta, joten tuli ohi. Sitten loppu menikin ihan plörinäksi, eikä takaaleikkaukset onnistuneet kun en antanut Lissulle tarpeeksi selviä ohjeita. Tossa vaiheessa oli kyllä jo varmaan itselläkin täysin luovuttanut olo. Olen silti tuohonkin hyllyyn ihan tyytyväinen. Siellä oli hyviä kohtia ja suoritettavissa sekin olisi ollut.

Tässä video kakkosluokan agirataan, voitte itse katsoa sen sekoilun:

Mikä kisafiilis!!

Lauantaina 16.3. kisattiin siis JATin kotikisoissa. Jännitys oli itsellä taas ihan huippulukemissa ja tuntui siltä kuin sydän pomppisi rinnasta ulos. On se jännä miten sitä pitää jännittää niin hirveästi. Ei voi vain luottaa koiraan ja todeta että kaikki menee hyvin. No jännityksestä huolimatta tulokset olivat hienoja! Ensimmäiseltä radalta 0 tulos ja LUVA! aika taisi olla -10,42 tai jotain sinne päin. Radan jälkeinen fiilis oli huikea. Oli niin onnellinen olo kun ihmiset tulivat halaamaan ja onnittelemaan. Etenkin ne Ainon, Lauran ja Jennyn onnittelut tuntuivat todella hyviltä, heiltä olen saanut hyviä neuvoja ja olemme heidän opastuksessaan kehittyneet hirveästi. Lissu osasi, ja itsekään en ihan tumpelo nähtävästi ollut. Pitäisi osata paremmin rytmittää omaa ohjausta niin tulisi sitä nopeuttakin, eikä kaarrokset olisi niin suuria. Tulisi parempia aikoja. Toiselta radalta huolimattoman ohjauksen takia vitonen, mutta aika oli kivat -16 ja jotain. Lujempaa mentiin, mutta kontaktit kusi. Tai no, koira kyllä koski kontakteille, mutta niitä vaadittuja stoppeja ei sieltä tullut. Enkä itse kiireessäni tajunnut ruveta korjaamaan. Vitonen tuli riman pudottua. Videolta katsoen ohjasin kys. esteelle aika löysän oloisesti, joten johtuisikohan siitä. No mutta, nyt on kaksi LUVAa plakkarissa, joten eikun metsästämään sitä luokkanoususertiä. Sunnuntaina kisataan Lempäälässä kahden startin verran, toivotaan että siellä noustaisiin sitten kakkosiin. En tosin tiedä olenko itse valmis kakkosiin, kun oma ohjaus on sen verran vaiheessa vielä. No, mutta sehän tarkoittaa vain sitä että treeniä alle!

Tässä video lauantain radoista.

Sunnuntaina olimme sitten näyttelyssä mopsien kanssa. Merlin (Marnellin Merlin) ja pentunsa Penni (Marnellin Pennin Verran) olivat kumpainenkin ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Oli kiva olla taas mopojen kanssa liikenteessä. Ei kiskovia dalmiksia hihnan päässä ja häkitkin olivat niin pieniä, että kantamukset olivat aivan liian kevyitä. Täytyy ottaa useammin tavaksi. Tuomarina mopseilla oli Hans Lehtinen. Tuloksilla ei juhlittu, mutta saimmepa kokemusta. Penni sai EH.n ja oli luokkansa toinen. Merlin sai myöskin EH.n ja oli luokkansa kolmas. Merlin sai kyllä todella hyvän arvostelun. koira oli vain liian löysässä kunnossa. Ei muutakuin kiinteytymään ja kohti uusia haasteita. 

Eilen käytiin vielä Lissun kanssa moikkaamassa Niinan poikia. Dee-tiimi ja Liisa päästelivät kunnolla menemään. Tässä kuvia treffeistä. Kuvat on taas ihan liian sinisiä, mutta minkäs teet kun ei ole aurinkoa ja olet ihan käsi kuvien ottamisessa hämärällä kelillä.

Liisa oli välillä ihan hätää kärsimässä, kun pojat yrittivät sitä kosiskella.

Danny, veteraanimies

Pojat puhuttelussa

Douglas, taatusti vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Daksu on myös oiva pihavahti, ja komea sellainen

Lissu piti kovan kurin

Douglas

Talvista lenkkeilyä

Viime viikko meni oikeastaan aika paljolti vain lenkkeilessä. Maanantaina käytiin tosiaan Annen kanssa lenkillä, josta viime postauksessa olikin jo kuvia. Tiistaina käytiin Lauran kanssa jäällä lenkillä ja koirat sai juosta vapaana. Mukana oli Lissu ja Aino jotka pääsivät leikkimään Jimin kanssa. Valitettavasti oli jo niin hämärää silloin etten viitsinyt ottaa kameraa mukaan. Keskiviikkona ja torstaina käytiin ihan vain remmilenkeillä, koska jouduin olemaan illat töissä. Perjantaina mulla oli myös pitkä päivä töissä, joten koirat pääsivät sitten vaan remmilenkille. Aino oli kylläkin mukana mökillä tekemässä lumitöitä. Launtaina käytiin Sallan kanssa lenkillä Nojosniemessä. Rämmittiin varmaan tunti umpihangessa polvia myöten. kotiin päästyä oli itse ja koiratkin aivan poikki. Lauantai-iltana Lissulla oli vielä hieronta. Sunnuntai menikin sitten aika kalsaripäiväksi ja makoiltiin kotona katsoen true bloodia. Koirat pääsivät tietty lenkille, mutta muuten meni aika harakoille tuo päivä. 

Lissu tosiaan kävi hierottavana osteopaattihieroja Jaana-Kaisa Timosen käsittelyssä (Tmi Terveystassu). Ensimmäistä kertaa oli Lissu hierottavana. Itse ajattelin ensin, että niska voisi olla sellainen paikka jossa olisi jumeja, koska Lissu vetää hihnassa niin paljon. Omaksi hämmästykseksi vain lantion seudulta ja jostain kohti selkää löytyi pari lukkoa. Ne saatiin onneksi hyvin auki ja oli ihana katsoa kuinka rento koira oli käsittelyn jälkeen. Lissu ei varmaan ikinä ole ollut sellainen. Normaalisti se piippaa ja hyörii ja pyörii jos joudutaan odottelemaan tai se joutuu olemaan paikallaan. Hieronnan jälkeen se vain makasi patjalla eikä sillä ollut mikään kiire nousta siitä ylös. Silmät kiinni se vain pötkötti vaikka itsekin nousin ylös. Lissu on myös tuntunut olevan olevan vetreämpi ja se venytteleekin enemmän kuin aikaisemmin. Jotenkin itsestä tuntuu, että selkälinjakin olisi hieman suorempi..tiedä sitten kuvittelenko vain vai onko se oikeasti. Nyt mennään huomiseen saakka vielä ihan hihnalenkeillä, keskiviikkona ajattelin kyllä mennä vähän jäälle tyttöjen kanssa, ettei ne riehuisi koko ajan vain sisällä. Sakua on turha ottaa mukaan edes mihinkään missä jotain saattaa tulla vastaan. Se ei kuuntele nykyisin yhtään. Nojosniemeen sen voi viedä kun siellä pystyn turvallisesti pitämään sen irti. 

Aino on ollut kyllä ihan kullannuppu täällä ollessaan, en haluaisi antaa sitä ollenkaan takaisin kotiin, mutta viikonloppuna on niin paljon ohjelmaa, että on pakko palauttaa Aino takaisin Annelle. Lauantaina on Lissun agikisat ja sunnuntaina Paviljongissa 9-ryhmän näyttely johon olen luvannut viedä ja esittää Einen mopsit Merlinin ja Pennin.

Tässä nyt kuitenkin niitä kuvia lauantain Nojosniemen lenkiltä. Mun kuvaustaidot on edelleen hyvin rajalliset tuolla hämärässä lumisessa maisemassa, jossa tällä kertaa vielä satoi koko ajan luntakin. Mulla kyllä näistä varmasti näkee, että hauskaa on ollut.

Aino is back in the house

Jepjep. Ottolapsemme Ainokaisa mainio saapui eilen taas viihdyttämään meidän arkea. Olihan neitosta ehtinyt tulla jo ikäväkin, kun en ollut sitä hetkeen nähnyt. On se vaan sellainen pieni sydänkäpynen. Kun se tuojottaa niillä mustilla isoilla mollukkasilmillään niin eihän sitä voi kun rakastaa.

Käytiin eilen lenkillä Annen kanssa ennenkuin Aino lähti meille ja tuli sitten samalla napsittua kuvia uudella objektiivilla. Se on vähän valovoimaisempi ja zoomi on pidempi. En osaa siltikään oikein vielä kuvata sillä..kuvista tulee helposti sinisiä tai ylivalottuneita Vielä saa hetken opetella, että osaa laittaa valotuksen keleihin sopiviksi. Ei ole ihan helpointa osa-aluetta mulle tuo lumea vasten kuvaaminen. No kyllä kai sitä kehittyy kun tarpeeksi harjoittelee. 

Ilmoitin Lissun nyt sitten JATin kisoihin ja 24.2 sinne Lempäälään. Että ei muutakun reeniä reeniä.

Uudelle jaksolle hakukin oli jo. Lissun kanssa päästiin ihan mahtavaan ryhmään. Toivotaan paljon kehitystä ja haasteita. otinj itsekin koulutettavaksi ryhmän. Hiemna jännittää, mutta onneksi Laura on sitten mun apuohjaajana.

Tässä kuitenkin nyt niitä kuvia:

 Lissu ja Saku pääsi juoksemaan lauantaina Seelan ja Mallan kanssa, joten sieltäkin jotain kuvasatoa: