tiistai 17. toukokuuta 2016

Ei niin kivoja uutisia

Lissu teki tässä vähän aikaa sitten pikavisiitin eläinlääkäriin. Hammaskivenpoiston yhteydessä kuvailtiin sitten vähän selkää ja sieltähän paljastuikin vähän ikäviä uutisia. Spondyloosi on edennyt joiltain kohdin aika hurjasti, mutta joiltain osin valitettavasti ei. Ja valitettavaahan siinä on se, että se saattaa aiheuttaa kipua. 


























  
Ylimmäisessä kuvassa ei oo nähtävillä L7 ja S1 välillä juuri mitään, ehkä aavistuksen piikkiä, mutta ei pahan näköisesti. Eka kuva on siis otettu 28.11.2014 ja toinen kuva 26.4.2016. Alemmassa kuvassa on silloittunut tuo L7 ja S1 väli. Hyvä sinänsä, että se on sillottunut, mutta huomaa kyllä mm. Lissun uintitekniikasta, että se väli ei ole entisenlainen. Piikkiähän tuolla on sitten enemmänkin lannerangassa, mutta eniten tietty huolestuttaa tuo R12 ja R13 väli, joka on samanlainen kuin ekassakin kuvassa. Eli tässä puolentoistavuoden aikana se ei ole muuttunut minkäänlaiseksi ja saattaa olla ettei ikinä muutukaan. Kipuahan se siis tulee aiheuttamaan mitä todennököisemmin. 
Onneksi ollaan agility jo kuopattu harrastuksista, muuten toki elellään aivan normaalisti. Koiraa ei kyllä mihinkään pumpuliin kääritä ja se saa mennä ja touhottaa. 

Tokoa taas

Pakko nyt kirjata vähän ylös tän päivän tokotreenijuttuja.
Piinahan kävi kahdessa kokeessa viime viikolla ja kumpikin meni ihan päin mäntyä. Likka ottaa tosi paljon painetta mun jännityksestä taas, en tiiä johtuuko siitä, että kentät oli ihan täysin vieraita...haukkuvaaran kokeessa se oli kuitenkin aivan erilainen kuin nyt näillä kahdella kerralla. No etiäpäin sanoi mummo lumessa, vai miten se menikään.
Ollaan käyty nyt vaan leikkimässä vihtavuoren kaukalolla, jossa se seuraava koe olisi, en ole kyllä vielä päättäny, että vaihdanko Lissun sinne tilalle. Katotaaan nyt tää viikko ja mietitään sitten uudestaan.

No tänään kuitenkin aamusta kaukalolla tosi hyvät treenit. Piinalle vain luoksetuloa ja perusasentoa ja hirmuisesti leikkiä. Oli se vaan taas taitava ja hyvä fiilis jäi treenistä.

Wukille luoksetuloa ja otin nyt toooosi pitkiä matkoja ja väliin muutaman tosi lyhyen. Vauhti on taas kohdillaan, mutta edelleen jää vähän vinoksi eteen. Korjataan sitä sitten seuraavassa treenissä. metallinoutoa niin, että palkka tuli kun lähti laukalla takaspäin. Hirveen herkästi tiputtaa tuossa liikkeessä raville palauttaessa, kun se metsku on sen mielestä epämukava. Itselle muistiin, että kriteereistä täytyy pitää kiinni ja yhdestäkään ravipalautuksesta ei saa palkata.
Lopuksi tein ruutua, ensin ihan vaan paikan hakemista läheltä ja eri suunnista. Nää meni tosi hyvin. Sitten otettiin kunnon matkalta ja heti paikka kärsii, eli ei vielä kestä kovin pitkää juoksumatkaa, hiljaa hyvä tulee ja edetään pienin askelin. Wukille on vähän haastavia noi jutut joissa se pääsee kunnolla juoksemaan, sitten se vaan juoksis ja kiihdyttäis itseään. Noissa tilanteissa jää tuo ajattelu vähän toiselle sijalle. otin nyt naksuttimen käyttöön noissa lähijutuissa ja se tuntui kyllä auttavan. Oon todella huono naksuttimen käyttäjä, joten tää on itselle aika suurta opettelua, niinkuin koko tokokin.

Lissukin pääsi tekemään ja oli ihan intopiukeena. Tehtiin vähän noutoa ja kahdesti ensin varasti kapulalle, sit pidin valjaista kiinni ja sen jälkeen malttoi. Sit yksi luoksetulo, joka oli aivan törkeen hieno!! Ja lopuksi vielä seuraamista, jossa nyt tuppas vähän edistämään, mutta ihmekkös tuo kun oli niin innoissaan ja pitkään aikaan ei oo päässyt tekemään. Seuruuttelin sitä myös vähän oikealla puolella ja sehän toimi siellä tosi hyvin. Täytyykö sitä ruveta miettimään Lissulle rallytokouraa.


Aksahommista sen verran, että Wukin ja Piinan kanssa päästiin aluevalmennukseen kaudelle 2016 syksy - 2017 kevät. Ootan kyllä innolla, saapi nähdä mitä se pitää sisällään. Wuki on ilmoitettu kisoihin 29.5. ja kesäkuulle oon katsonut myös kisoja. Kauhea kisahinku onkin jo itsellä ollut pidemmän aikaa, mutta kun työ haittaa harrastuksia niin minkäs teet. Vähän olis toiveissa myös, että jos tuo Piina aloittais kisauransa agirodusta, mutta edetään nyt ihan rauhassa, että saadaan siitä hyvä aksakoira joka hoitaa oman tonttinsa huolella (vielä kun ohjaajakin oppis hoitamaan niin hyvä tulis).

Vepekausikin starttas ja Wuki harjoitteli veneestä hyppyä, joka osoittautuikin ihan lastenliekiksi herralle. Tiiä vaikka siinäkin joskus päästäis kisaamaan.

Loppuun vähän kuvia meidän toukokuusta :)











Tää pitäis aina m

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Kevään tokohöpinöitä

On ehkä jo todettava, etten vain osaa pitää blogia. Ei ole muka aikaa kirjoitella...

Aksassa on jo jonkin aikaa ollut ohjaajan "minä olen niin huono" masennuskausi. Tuntuu, että koirat menee eteenpäin, mutta itse junnaa vain paikallaan eikä kehity yhtään. Tokihan se on ihan ymmärrettävää jos treenaa itekseen eikä kukaan ole sanomassa, että ei noin. Ois kova hinku kisaamaankin, mutta nyt ei ole siihenkään rahaa, kuten ei mihinkään sitovaan valmennukseenkaan. Osaksi tästä "aksamasennuksesta" johtuen on nyt innostuttu taas enemmän treenaamaan tokoa. 
Tänään oltiin Wukin kanssa Oilin valmennuksessa pitkästä aikaa. Oilin valmennuksiin on niin mukava mennä, kun saa aina suoraa palautetta ja hän muistaa meidät, joten osaa myös sanoa onko edistystä tapahtunut. 
Tänään käytiin aluksi läpi Wukin suurinta ongelmaa tokossa, luopumista. Wuki jää aika helposti kapuloihin (oli ne sitten nouto tai tunnarikapuloita) kiinni. Treenattiin seuraamista "kapulaläjässä" ja tehtiin noutoa niin, että palkalle (eli kapulalle) pääsi vasta kun oli avoin ohjaajalle ja keskittyi täysin ohjaajaan. Hienosti oli tapahtunut edistystä tammikuuhun, jolloin olimme olleet viimeksi Oilin silmien alla. Käytiin läpi myöskin tunnaria, jossa ongelmana on väärien maistelu ja nenänkäytön puute. Niin kauan kuin oma on piilossa, se käyttää nenää ja löytää oman. Heti kun oman tuo väärien sekaan, se rupeaa häsläämään ja noutaisi vain jonkun. Nyt saatiin taas avut jatkoon ja katsotaan miten homma lähtee etenemään. Täytyy ottaa videolle seuraavan kerran treenatessa. Suurin ohje nyt alkuun, että heti kun se edes menee kapuloille liian kovassa vireessä niin homma seis ja rauhoitetaan. Kun ilme on taas hyvä niin homma jatkuu. Rauhallinen kehuminen on nyt kaiken aa ja oo. Ei yhtään sellaista koiran kierroksia nostavaa kehumista. Tietenkin sne on pystyttävä jossain vaiheessa tehdä töitä korkeassakin vireessä tunnarilla, mutta nyt alkuun olisi tärkeä saada sille itseluottamusta ja varmuutta, eikä se onnistu tällä hetkellä jos vire nousee. 
Tuli myös todettua, että wukin mielestä juokseminen on ihan parasta :D

väsynyt tokopoika