Itselle se oli vähän niinkuin isku vasten kasvoja, osaksi sen takia, että oli ehtinyt jo innostua siitä, että se olisi medi. Osaksi siksi, että nyt joutuu hyvin tarkkaan miettimään jatkaako aksan harrastamista. Pahimpana pelkona mulla on tietenkin se, että koira ei kestä. Onhan se sanomattakin selvää, että se tulisi olemaan oikeasti rankkaa koiralle. Mulla on koirahistoriassani jo kolme rikkinäistä koiraa, en halua enään yhtään lisää, enkä varsinkaan niin, että se olisi mun itse aiheuttamaa. Piinalla kuitenkin on esim. lonkat niin eriparia, että pistää väistämättäkin mietityttämään, mitä noin raskas käyttö niille aiheuttaisi. Tietenkään ei voi sanoa, että se varmana hajoaisi tehdessä aksaa. Voihan se hyvällä lihaskunnolla ja lihashuollolla pysyä tosi terveenäkin. Mutta silti mun päässä vaan pyörii se pieni pelko.
Muutamat itkutkin oon jo vääntänyt asian takia. Kaikki vaikutti niin lupaavalta. Vaikka olin ennen ensimmäistä mittausta ennen valmistautunut siihen että se on maksi ja oikeastaan olin jo tavallaan mielestäni hyväksynytkin sen, niin nyt oon todella pettynyt. Jotenkin sitä kai kuitenkin koko ajan salaa toivoi toisenlaista tulosta. Elämä tuntuu välillä niin epäreilulta, ja kyse on kuitenkin vain mittaustuloksesta.
Onneksi Piina on kuitenkin aivan mahtava koira ja sen kanssa pystyy tekemään niin paljon kaikkea muutakin, että jos päädyn agilityn karsimaan harrastuksista pois, saan olla kuitenkin hyvin iloinen ja onnellinen tuosta koirasta.
Silti. Vituttaa.
