Lauantaina 10.3. tarjoutui tilaisuus käyttää Lissu ja Saku osaavan kuvaajan kameran edessä. Valitettavasti oma aikataulu oli aika tiukka joten ehdittiin ottamaan vain posetuskuvat. Ehkä joku toinen kerta sitten sais jotain rallattelukuviakin. Kuvista suuren suuri kiitos Karvosen Tiinalle.
Tässä Otokset Lissusta ja Sakusta:
Ennen kuvaussessiota kävin Lissun kanssa treenaamassa agia, tehtiin oikeastaan vain kontakteja ja pari kertaa vedettiin kepit läpi. Kepeillä ei minkään laista ongelmaa. Kontakteilla alastulokontakti rupeaa olemaan ihan hyvällä mallilla, mutta treeniä se silti vaatii. Lissu kuuntelee mua nykyään paljon paremmin alastuloilla. Nyt se sitten on vaan ruvennut roiskimaan ylösmenoja. Täytyy vaan muistaa pitää tiukka linja ja vaatia sitä korjaamaan. Niinkuin Annekin jo mua hallilla muistutti ;) täytyy vaatia tekemään joka kerta kunnolla. Sitten sain kuvailla Annen bc-tyttö Ainon agitreeniä, tosin kamera ei halunnut oikein tehdä mun kanssa yhteistyötä joten saa nähdä tuliko niistä julkaisukelpoisia, täytyy nyt viikolla purkaa kuvat koneelle. Tutustuin myös uuteen bc tuttavuuteen,. Skodaan. Ja ei voi muuta sanoa kun että halu omistaa oma bordercollie vaan kasvoi. Toivottavasti tää mun haave sais tuulta siipiensä alle sitten ensi vuonna.
Ainiin, ja kävin eilen ottamassa rastat. Mun pitkäaikainen haaveeni. Oma tukka vaan lyheni niin hirveesti että täytyy tilata jatkot niihin että sais rastoista hieman pidemmät. Täytyy sitten tästäkin jotain kuvaa tässä joku päivä tänne laittaa.
Jotenkin tuntuu ettei ole mitään kirjoitettavaa vaikka ollaanhan me harrastettu ja touhuttu kaikenlaista. Lissu on tehnyt agia, aloitin sen kanssa kontaktien treenaamisen toisella tavalla, ja on se tuottanutkin tulosta. Mutta siitä sitten videopätkää jossain vaiheessa viikkoa. Muutenkin Lissu on kehittynyt, kun ohjaaja vain kehittyisi samaa tahtia niin johan tässä voisi ruveta miettimään kisaamista, mutta jospa odottelemme vielä kisankentille siirtymistä ja treenaamme entistä ahkerammin.
Lissun kanssa aloitin myös tottiksen treenaamisen uudestaan. On meillä kyllä pitkä taival sen kanssa sillä saralla, mutta tuskinpa me tullaan ikinä kisaamaan TOKOa tai pk-puolta, sen verran huono luotto mulla on tohon koiraan ja sen keskittymiskykyyn paikallaoloissa yms. Ja kun tähän lisätään vielä se että se ei ole maailman luotettavin persoona muiden koirien läsnäollessa :(
Remmirähinästä ei olla päästy eroon, senkin kanssa on pitkä ja kivinen tie.
Venlan kanssa käytiin palelemassa Keuruulla ryhmänäyttelyssä. Suuren koiramäärän takia porokoirat oli siirretty pihalle. Ja pakkastahan oli se -27 astetta. Oli muuten meikäläisen ensimmäinen ja viimeinen ulkonäyttely noilla pakkislukemilla :D Tuloksena kotiintuomisiksi EH/3 junnuluokasta. Saa nyt nähdä mihin Minna meinaa sitä ilmoittaa seuraavaksi. Mutta olen ainakin itse miettinyt sen kanssa lähtemistä Tallinaan Eestin voittajanäyttelyyn Kesäkuun alussa. Junnutitteli olisi kiva saada.
Sakua tekis mieli ilmoittaa johonkin ulkomaille, mutta mihin?
Sakusta on virallisesti tullut meidän sohvaperuna. Sen elmänää kuuluu nykyään harvoin muutakun lenkkeilyä ja sohvalla makoilemista :D Joskus se saattaa päästä mukaan agihallille tekemään parit esteet, mutta voi sitä vauhdin määrää kun älli puuttuu pääkopasta :D
Tässä parit agivideot kun käytiin Lauran ja Jimin kanssa treenaamassa. Kyllä huomaa että kontaktien kanssa pitikin tehdä jotain :D Videot ovat helmikuun loppupuolella otettuja vaikka viedoissa lukeekin että tammikuun lopulla.
Lissu ja Saku kävi myös uimassa Koirasportissa. Sakulle se oli kolmas kerta, Lissulle aika mones. En enään muista monta kertaa se on siellä uinut. Tässä pienet videopätkät niiden uinneista.
Saku:
Lissu:
Lopuksi vielä Lissun ja Jimin metsälenkiltä videopätkä. Kyllä Huomasi miten niiden kestävyys/jakasminen on eri tasoa. Lissu veti koko lenkin metsässä ja ojissa, umpihangessa. Kun taas Jimi pysytteli ennemmin metsätiellä. Jimistä huopmasi loppulenkistä että se rupesi jo vähän väsymään, mutta Lissu veti loppuun saakka täydellä höngyllä hangessa. Lissu myös palautuu aivan älyttömän nopeasti rasituksesta, sen huomaa etenkin uinnissa, kun kotiin päästyään se on taas täynnä energiaa. Palautuminen on hirveen hyvä ominaisuus mutta ois ihan kiva jos se joskus olisi väsynyt :D
'
Olin muuten sunnuntaina 4.3 Niinan apuna Enolla ryhmänäyttelyssä. Niina oli kaatunut rappusissa ja käsi murtui, joten olin kuskina ja esitin Darten (Varius Who's There) näyttelyssä. Dare oli ROP ja lunasti itselleen viimeisen sertin. Joten Daresta tuli Suomen muotovalio. Onnea Metelle, Toffelle ja Niinalle !