Näytetään tekstit, joissa on tunniste pentu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pentu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 29. syyskuuta 2014

Täällä taas!

Huhhuh...nyt on kyllä jo vähän nolo olo kun on jäänyt blogi ihan oman onnensa nojaan. Mukamas ei ole ollut aikaa, tai sitten kun on ollut aikaa ei ole ollut kiinnostusta. Jospa tää taas tästä heräisi eloon. 
Tein uuden otsikkobannerinkin, jospa se vähän piristäisi blogin ilmettä. 

Ja kuulkaas treenattu on, paljon. Lissun kanssa ollaan syvennytty vain tokomaailman ihmeisiin ja agility on ollut tauolla luvattoman pitkään. Työn alla on nyt hyppy ja jäävät. Liikkeestä maahanmeno sujuu tosi hyvin jo, mutta liikkeestä seisominen on vähän hankalampi. Oltiin Annen kanssa perjantaina hallilla treenaamassa ja siellä huomion arvoiseksi asiaksi jäi se, että mulla on tosi samanlainen äänensävy sekä maahanmenossa, että siesomisessa. Ja tästä syystä Lissu menee herkästi kummassakin liikkeessä maahan. Nyt tuli myös uusi ongelma, ja jäävien seuraamisissa se edistää ihan hirveästi. En tiiä miksi, koska oon kuitenkin käyttänyt sillä takapalkkaa. Annen mielestä hypyssä ei ollut mitään ongelmia, mä olin vana kuvitellut, että koiran on pakko pysähtyä hypyn jälkeen ns. keskelle sitä estettä ja Lissu kun menee aika sivuun, olin vähän tuskastunut siitä. Mutta siis se on ihan hyvällä mallilla vissiinkin, kun vaan nyt muistan vahvistaa sitä ja palkata oikea-aikaisesti. 
Ilmoitin Lissun jo JATin tokokokeeseenkin, muitta jouduin sen perumaan, kun rahatilanne ei oikein sallinut. Täytyy tutkailla jospa Pieksämäellä olisi tässä lähiaikoina kokeita. 
No agsaa päästään nyt ainakin kisaamaan ensi viikonloppuna JATin kisoihin. Ilmoitin pilkkutytsyn kolmelle agiradalle, lauantaina kaksi ja sunnuntaina yksi. Jaiks! saas nähdä minkälaista sähellystä se on kun ei olla juuri treenattu kesän möllikisoja lukuunottamatta.

No sitten Piinaaja. Se vaan on niiiin super! Piina on tutustuttanut mut ihan erinlaiseen maailmaan harrastusten kanssa. Se vaan oppii niin vaivattomasti ja nopeasti ettei mitään järkeä. Ja mikä parasta, se muistaa oppimansa :D Leikkiminen meillä oli vähän hankalaa aluksi, se ei oikein tykännyt taistella ja olisi vain jahdannut lelua. Päästi aina siitä irti kun sai kiinni. Hampaat vaihtuivat ja nykyään leikki maistuu tosi hyvin. Toki se mun mielestä saisi taistella paremminkin, mutta ollaan menty kyllä leikkimisen saralla ihan hurjasti eteenpäin. Lelun tuominen on kyllä vielä vaiheessa, mutta siinäkin saadaan onnistumisia välillä. 
Käytiin siis Piinan kanssa Etoelävän kisaamaan tähtäävien pentujen tokokurssi ja saatiin sieltä kyllä hyviä oppeja eteenpäin. Nykyään maanantaisin käydään sitten pentuagsaryhmässä JATilla, innolla odotan niitä treenejä kyllä.
Vaikka ollaan nyt pääsääntöisesti tehty tokoa, ollaan harjoiteltu myös agilityä. Ollaan käyty leikkimässä agihallilla ja tekemässä ohajuskuviotreenejä siivekkeen kanssa. Ollaan tehty mm. sylkkäriä, valsseja, poispäinkäännöksiä. Ollaan myös tehty estetreeniä jonkin verran ja Piina osaa jo tosi hienosti itse tarjota esteiden suorittamista. Ollaan tehty mm. vauvarengasta, pussia, putkea (mutkaa ja suoraa), muuria (kaaripalikoilla) ja hyppysuoraa niin että siivekkeiden välissä on ponnarit. Oon nyt oikeastaan viimeisen viikon ajan pystynyt palkkaamaan sen tokossa ja agissa pelkällä lelulla. Välillä ollaan sitten käyty kyllä syömässä aamuruoka hallilla kontaktitreenin merkeissä. 
Pääsipäs Piina tässä yksi päivä hipsimään keinulle ja kaveri sai jalan keinun päälle ettei se rymähdä alas. Vieressä oli toinen keinu ja Piina päätti hypätä keinun pystypäästä sen toisen keinun päälle ennenkuin ehdin käydä sen nappaamassa alas sieltä. Keinuhan stten rämähti alas, mutta eipä ollut neiti moksiskaan jutusta.  Ihanan reipas pentu. Hallin vieressä on skeittiparkki ja lämppä- sekä jäähkälenkeillä kävellään siitä ohi. Pojat skeittaa ja Piina haluaisi ihan hirveesti niiden mukaan :D ei merkkiäkään jännityksestä sitä kolinaa ja rullien ääntä kohtaan. Oon kyllä niin onnellinen tästä pienestä.

Mulla olis kerrottavaa vaikka kuinka, mutta tästä postauksesta tulisi oikeasti aivan hirveän pitkä, joten taidan tehdä parista tietystä jutusta omat postauksensa. Mulla olis videokamerallakin jotain tokotreeniä kesältä ja agitreeniä viime keväältä :D katotaan jos jaksan ne jossain välissä purkaa ja editoida. 

Laitan tähän loppuun nyt kuitenkin muutamat lenkkikuvat kesältä kun Piina oli vielä ihan pieni. Ja meidän hienot poseerauskuvaukset viime viikolta. Kuvat saa taas klikkailemalla suuremmiksi.



















tiistai 27. toukokuuta 2014

Piina

Päivitys nimeltä Piina. Osaattekin jo varmasti arvata mistä on kyse. Pieni ja mustavalkoinen, söpö kuin sipuli, niin suloinen, mutta välillä niin raivostuttava että itkukin tulee. Itku lähinnä siitä, että se roikkuu pienillä naskaleillaan nilkassa tai pottuvarpaassa. Tällä pienellä Piinalla on myös hyvin itsetietoinen luonne, se tietää olevansa söpö ja kuvittelee olevansa hurjan nopea. Piina on rohkea, leikkisä, hullu ja itsepäinen, mutta kuitenkin nöyrä. Lyhyesti Piina on kaikkea sitä mitä halusin ja enemmänkin.



16.5. Lähdettiin Veeran ja Karon kanssa aamulla kohti Eurajokea. Pitkän odotuksen jälkeen sain mustavalkoisen karvapallon syliini. Voi sitä onnen tunnetta kun haave oli vihdoinkin totta. Viiden vuoden odotus palkittiin. Pennun nimi Piina tulee siis tuosta piinaavan pitkästä odotuksesta. Toni taas on sanonut, että mun kanssa on ollut välillä vähän piinaavaa asua kun oon vaan ruikuttanut pentua. Mikäs siis sen parempi nimi kuin Piina.
Kotimatkalla Piina hieman itkeskeli, mutta asettui hyvin nopeasti ja kävi nukkumaan. Nyt se matkustaa autossa omassa (tai oikeastaan Sylvin) häkissään ja käy heti maate kun auto lähtee liikkeelle. 
Ensimmäiset päivät menivät ihmetellessä kanoja, lampaita, Lissua ja Sakua (jotka ottivat muuten pienen erittäin hyvin vastaan) ja uutta kotia. Käytiin me myös Toiolan Vanhalla Pihalla design torilla, jossa oli paljon ihmisiä ja pari koiraakin. Pikkumusta köpötteli siellä ihan rennosti ja kävi välillä maate kun ei helteessä olisi enempää jaksanut käppäillä. Tuli sitten testattua sekin, että Piina pystyy vetäisemään unet ihan missä vaan.

kanatarhalla

Piina vaikuttaa kyllä juuri sellaiselta pennulta josta unelmoinkin. Se ei vaikuta tippaakaan terävältä, on rohkea ja itsevarma, ei pelkää mitään meteliä (paitsi pienten koirien haukkuminen saa välillä hännän laskemaan) ja rrrakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria. Voisi sanoa, että se on jopa vähän tyhmän rohkea, aina menossa suinpäin joka paikkaan. Ollaan käyty vähän tokotreeneissä tekemässä luoksetuloja ja eteenlähetyksiä. Ollaan opeteltu leikkimään yhdessä ja makoiltu nurtsilla auringosta nauttien. Uimakaudenkin Piina korkkasi rohkealla hypyllä järveen. Tulevaisuudessa Piinalle on kaavailtu ainakin PEKO ja PK-haku uraa, agilityä ja TOKOa unohtamatta. Jälkeäkin tullaan varmasti opiskelemaan. Janikalle suuren suuri kiitos tästä pennusta ja mun unelmien toteuttamisesta!

Piinan tietoja voi lukea tuolta koirat sivun alta.


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Hoitotätinä

Täällä sitä vietellään maalaiselämää Eurajoella. Oon ollut torstaista asti pentuvahtina Janikan luona. Huomenna pitäisi lähteä kotiin enkä kyllä tiedä miten siinä käy. Miten noita pieniä tuhisijoita voi jättää?
Mulla on ollut Lissu mukana ja sekin on aivan rakastunut pentuihin. Aluksi piti vähän komentaa että pentujen kanssa ei leikitä. Sen mielestä ois ollu niin mukava haastaa pikkuvipeltäjiä painiin :D Liinu emän kanssa ne tulee hyvin juttuun ja ovat ehkä enemmänkin välinpitämättömiä toisiaan kohtaan. Aluksi Lissu yritti haastaa Liinua leikkimään, mutta tajusi sitten että yritykset olivat turhia. Nyt nukkuvat sohvalla vierekkäin :)
On ollut kyllä aivan mahtavaa päästä tutustumaan pentuihin ja ennenkaikkea niiden emään Liinuun. Olen tehnyt sen kanssa tokoa Janikan omalla kentällä ja ai että kun tykkään siitä! Liinu vaikuttaa oelvan sisällä ja arjessa helppo, mutta kun ruvetaan tekemään hommia, koiran katse kirkastuu ja se pistää ihan toisenlaisen vaihteen päälle. Just tuollaisen mäkin haluan.
Kamerahan on tottakai täyttynyt pentujen kuvista, lenkkikuvista ja Liinun kuvista :D Mulle kävi tosin sellainen kämmi, että unohdin oman muistikorttini kotiin ja meinasi jo iskeä masennus, mutta sain sitten Janikalta lainaan muistikortin ja viikonloppu pelastui. Kyseisten pentujen blogiin pääset tästä. Kuvat löytyvät myös pentublogista, mutta laitan nyt muutaman tähänkin.

Cokis 

Jaffa yritti välillä haastaa Lissua leikkimään häntä töttöröllä ja hirveän murinan kanssa :D

Pommac, mustavalkoinen muumi

Lissu haistelee Spritea

Liinu on todella hyvä äiti 

kasassa on turvallisempaa

Jaffa nukahti

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Pentuhaastetta

Veera haastoi meidät tekemään tällaisen.

 "Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voit myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat sillä ovat edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."

Teen tän haastiksen nyt Lissusta koska Sakun pikkupentuajasta mulla ei ole tietoa.

Olen ollut Lissun elämässä mukana jo siitä lähtien kun se täytti 1viikon. Se oli heti alusta asti mun lemppari narttupennuista, joita pentueeseen syntyi kolme. Lissu oli alusta asti pieni ja pippurinen, se haastoi kavereita leikkiin...tai musta se kuullosti kyllä ihan tappelulta. Se selätti aina pentueen pojat painileikeissä, pienestä koostaan huolimatta. Iän myötä siitä tuli oikea riidanhaastaja ja aina kun jossain rähistiin, Lissu oli siellä. Ehkäpä juuri sen luonne kiinnitti mun huomion. Se oli energinen ja siitä huokui halu tutkia ja tehdä asioita. Mun ei siis ollut edes tarkoitus ottaa pentua kotiin, kävi vain hoitamassa ja paijailemassa pentusia. Lissu kuitenkin pyöri ja pyöri mun mielessä ja lopulta se tuli uniin asti. Enhän mä voinut sitten muuta kuin soittaa Einelle, että mä haluan sen. Ja Lissuhan sitten tuli, sopivasti jouluksi kotiin.

Lissun ensimmäisiä poseeraustreenejä, vielä kasvattajan hoiteissa.

Lissu oli aika kamala pentu. Se roikkui sukissa ja lahkeissa, yritti purra naamaa ja käsiä. Varasteli tavaroita ja kiusasi Sakua ja Olli vanhusta. Sen ehdotonta lempparipuuhaa oli syödä kenkiä. Ostin elämäni ekat kunnon korkkarit ja vaikka ne olivat kenkäkaapissa, Lissu oli ne sieltä saanut ja syönyt niistä korot. Silloin sapetti, mutta nyt se on vain hauska muisto ja muistuttaa mua siitä ettei mun ole edes tarkoitus kävellä korkkareilla (puhumattakaan siitä etten osaa kävellä niillä). Lissu ei onneksi ikinä tuhonnut mitään suurta, mutta varmaan ainakin kolme tv.n kaukosäädintä meni uusiksi, sekä mun pari kännykkää se söi käyttökelvottomiksi.
Mutta joillain tavoin se oli myös helppo pentu. Se oppi viikossa sisäsiistiksi ja pyytämään ulos. Se ei ikinä ole huutanut yksinoloja ja se on aina tullut toimeen kaikkien kanssa. Lissu rakasti (ja rakastaa vieläkin) ihmisiä, lapset on edelleenkin sen lemppareita ja pentuna se olisikin vain ollut mun pienimmän siskon kanssa leikkimmässä.





3-kuukautisena se edelleen rökitti veljensä Hatin painissa. Siellä kun mentiin käymään, se syöksyi heti ovesta sisälle ja pani Hatin kenttiin. Toinen veli Jimi on aina vähän jopa "pelännyt" Lissua, kun se käsittelee sitä niin kovakouraisesti, mutta kyllä nekin aina saavat leikin aikaiseksi.

Lissu ja Hatti veli leikkimässä

Hatti veli saa köniinsä

Neidillä on ollut pienestä saakka aika ilkikurinen ilme.

 Sakun kanssa Lissu oli heti kuin parhaat ystävykset. Vaikka Sakun pallit joutuivatkin usein pienen naskalihampaan uhriksi.

Iso edellä ja pieni perässä





Me voitais sitten haastaa pilkukkaita
Redi
Marika ja pilkut
Henna ja Jali

tiistai 21. tammikuuta 2014

Pentukoiria


Mollaa ja Okua, Okua ja Mollaa...

Molla aka Molluska, Pulluska, Polluska, Mollamaija, Dullamaija..rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Molla on yhteisomistuksessa Helillä, Niinalla ja minulla. Kotiin en voi dalmista ottaa joten mikäs sen kivempi kuin tällainen järjestely. Molla asuu tällä hetkellä Helin luona, mutta etsii mahdollisesti sijoituskotia. Molla on hyvin aktiivinen dalmistyttö ja Helillä ei tällä hetkellä ole resursseja tarjota niin aktiivista elämää kuin Molla tarvitsisi. Molla on luonteeltaan huumorintajuinen ja leikkisä tyttö. Jotkin uudet asiat pistävät vähän jännittämään mutta niistä päästään nopeasti yli. Mollasta tulisi varmasti erittäin kiva harrastuskoira ja agilityn saloja se on jo päässyt vähän haistelemaankin. Mollalle olisi siis hakusessa yhteistyökykyinen ja aktiivinen sijoituskoti. Tiedätkö jonkun vai oletko itse kiinnostunut? Heitä s-postia osoitteeseen sanni.muurmaki@gmail.com
Molla kennelliiton jalostustietokannassa.




Mollan kanssa on nyt käyty näyttelyharjoituksissa joissa se on kuin kotonaan. Aluksi tuomarin kopelointi vähän jännitti, mutta hyvin Molla pääsi jännityksestään yli. Agilityhallillakin ollaan käyty vähän leikkimässä ja heittelemässä palloa. Taisi kakara pari kertaa putkeenkin sujahtaa. Pääasiassa Molla on hyvin ihmisläheinen, huumorintajuinen ja leikkisä lapsi. Se tykkää toisista koirista, mutta saattaa vähän yrittää nousta niskanpäälle, ainakin muita pentuja se yrittää vähän kyykyttää..uskoo kyllä tosin kun kielletään. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia pitää Mollaa irti, se tottelee tosi hyvin eikä ole edes yrittänyt lähteä omille teilleen. Mollassa olisi kyllä potentiaalia harrastuskoiraksi ja se oppii asioita nopeasti. Ja mikä tärkeintä se haluaa oppia! Se on hyvin motivoitavissa namilla tai lelulla. 


Oku, hoitokoira joka tuli jäädäkseen.
Oku on siis pikkusiskoni Sallan koira. Ystäväni Sari Solanti (kennel Pikkupaimenen) etsi hoitopaikkaa parille shelttilapselle ja koska Salla ja Liina olivat halunneet jo jonkin aikaa korianpentua ajattelin että voisihan sitä kysyä jos he haluaisivat hoitoon viikonlopuksi yhden pörröisen shelttipojan. Niinpä Oku sitten lähti hoitoon ja sille tielle jäi. Oku kennelliiton jalostustietokannassa.



Okusta olisi tarkoitus tulla mulle kaveri agilityyn. Olen jo pidemmän ajan haaveillut minikoirasta kisakaverina. Toki Okun kanssa kisakentille on vielä pitkä matka, mutta eipähän tässä mikään kiire ole. Oku on innokas, leikkisä ja vähän jopa ujokin pikkupoika, mutta eiköhän tuo siitä rohkaistu kun pääsee vähän näkemään maailmaa. myöskin näyttelykoiran "uraa" Okulle on suunniteltu ja huhtikuussa pitäisi johonkin pentunäyttelyynkin suunnata. Okusta tulette siis varmasti kuulemaan lisää.

Okun veli etsii vielä omaa harrastavaa kotiaan. Sarin sivuilta voit lukea lisää: Pikkupaimenen

torstai 7. marraskuuta 2013

Pilkkupentuja vailla kotia

Vielä olisi muutama 6.8.2013 syntynyt pilkkulapsi vailla omaa kotiaan. 
Olin viime viikolla katsomassa pentusia ja ne ovat oikein reippaita ja aktiivisia koiranalkuja. Uskoisin, että jokaisesta tulisi kyllä hyvä harrastuskoira. Vapaana on kolme poikaa (1 mustapilkkuinen, 2 ruskeapilkkuista) ja yksi ruskeapilkkuinen tyttö vailla sijoituskotia. Myöskin edellisestä pentueesta (syntynyt 1.7.) on vielä kotia vailla kaksi ruskeapilkkuista poikaa. Jos dalmispentu kiiinnostaa, ota yhteyttä kasvattajaan. Eine Marttinen: 040/ 717 0233 tai eine.marttinen(at)kolumbus.fi 
Lisätietoja pentueista:http://marnellindalmatians.blogspot.fi/p/pentujapuppies.html

Mutta sitten niiden kuvien pariin. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.


Marnellin Moves Like Jagger, toimelias ja iloinen nuori poika.








Marnellin Molly Malone, tyttö etsii sijoituskotia

M. Molly Malone

Marnellin Man Of Steel, lempeä ja aktiivinen nuori mies

M. Man Of Steel

Marnellin Mr. Niceguy. Hellyydenkipeä rapsutuksia kerjäävä pieni suklaanaama


Isommat pojat myös.


Marnellin Living Dream, maailman kiltein pilkkupoika

Marnellin Let's Play, vilkas kaikkien kaveri