Loukkanousija!

Se hyvä puoli kipeänä olemisessa on, että ehtii päivitellä blogia. Meillä oli aika huisin hauska viikonloppu. 

Lauantaina käytiin koirien kanssa pitkä metsälenkki. Tai no, tunnin mittainen. Kaikki polut olivat jo niin ummessa eikä niitä ollut kukaan käynyt tallomassa auki, että oli pakko kävellä metsätietä pitkin. Lumikengät olisivat olleet kova juttu, mutta koirille umpihankilenkki olisi voinut olla liian rankka. Ajeltiin Lissun ja Sakun kanssa hakemaan Aino mukaan ja siitä sitten lenkille. Voi vitsit, että oli tytöillä taas kivaa. Saku nyt ei tuttuun tapaansa välittänyt muusta kuin hajuista, joten se paineli ihan omia menojaan, vaikka Aino sitä yritti välillä käydä haastamassa leikkiin. 

Sunnuntaina sitten ajeltiin Lissun, Tarjan ja laekenois Luuran kanssa Lempäälään agilitykisoihin. Halli oli ihanan lämmin ja siellä oli mukava kisata. Ainut iso miinus oli kyllä lähtöalueiden rauhattomuus ja ainakin omalla kohdalla se häiritsi paljon. Lissu ei ole vielä niin häiriönkestävä koira, että se ei välittäisi sellaisesta melusta mitä tuolla lähtöalueilla oli. Paljon ihmisiä ja koiria ympärillä. Itseäni jännitti ihan hirveästi, että karkaako koira pois radalta kun se tuntui paineistuvan kovasti. Korvat kävivät koko ajan ja pääkin pyöri joka suuntaan. Kummassakin startissa se ryösti lähdössä, kun ei kestänyt istua paineissaan. 

Ensimmäisenä kisattiin hyppyrata, josta mulla ei valitettavasti ole videota. Hyppis sujui niinkin loistavasti, että nolla sieltä tulla tupsahti j aikakin oli -10 ja jotain. Ihan ei aika riittänyt palkintosijoille, neljäs sija siis otettiin ilolla vastaan kera sen viimeisen LUVAn ja luokkanoususertin. Tästäedes ollaan siis kakkosluokkalaisia. 

Lissu teki hyvin töitä radalla, meni juuri sinne minne kerroin ja teki varmasti. Itse olisin toivonut hieman lisää vauhtia, mutta ehkä se on hyvä pelata nyt varman päälle ennenkuin koiralla ja ohjaajalla on enemmän kisakokemusta. Ykkösluokan hyppärin tuomaroi Esa Muotka. Rata oli tosi kiva ja siellä oli monta putkesta putkeen kohtaa. Tosi hyvä mieli jäi kyllä ja hyvällä fiiliksellä saa siirtyä kakkosiin.

Kakkosluokan agirata olikin sitten seuraavana. Itseäni jännitti ihan hirveästi, mutta koira teki kyllä tunnollisesti töitä. Kepeille asti rata sujui nätisti, mutta sitten multa hukkui koira kun en tajunnut jäädä varmistamaan, että se menee putkeen. Keinulle mentäessä lakkasin ohjaamasta ja koira oli epävarma esteen suorittamisesta, joten tuli ohi. Sitten loppu menikin ihan plörinäksi, eikä takaaleikkaukset onnistuneet kun en antanut Lissulle tarpeeksi selviä ohjeita. Tossa vaiheessa oli kyllä jo varmaan itselläkin täysin luovuttanut olo. Olen silti tuohonkin hyllyyn ihan tyytyväinen. Siellä oli hyviä kohtia ja suoritettavissa sekin olisi ollut.

Tässä video kakkosluokan agirataan, voitte itse katsoa sen sekoilun: