Tosin tässä tilanteessa Kaapo on 3kk. Mutta siltikin innokas oppimaan. Kaapo on mustavalkoinen bordercolliepentu ja on meillä hoidossa nyt jonkun aikaa. Mä oon kyllä aivan rakastunut pikkumieheen. Jos saisin niin pitäisin sen itselläni. Kaapo on luonteeltaan tosi avoin ja rohkea. Kaikkia ja kaikkea pitäisi moikata ja maistaa. Mutta osaa Kaapo myös rauhoittua. Lissusta on tullut sen idoli, se seuraa Lissua joka paikkaan ja olisi koko ajan painimassa. Myöskin tulta ja tappuraa herra Kaaposta löytyy. Lissu antoi sille lähdöt ruokakupilta, niin meinasi Kaapo antaa samalla mitalla takaisin. Sakua se kunnioittaa ja uskoo pienintäkin murahdusta, mutta Lissulle se kyllä antaa nenille takaisin. Kaapo on aika paljon sellainen pentu kuin mitä itse haluasin bc pennusta. Ihana kulkea tuolla lenkillä sen kanssa, kun ei se hätkähdä mistään.
Parit kännykkäräpsyt Kaapolapsesta:
Lissun kanssa käytiin lauantaina kisaamassa JAT-tilassa agikisoissa. Ekalta radalta tuli 15 ja lopulta kahdelta hyllytettiin. Mutta olin noihin kahteen ekaan tosi tyytyväinen virheistä huolimatta. Lissu kuunteli ja vauhti oli tosi kivaa. Oma ohjaus näyttää kyllä edelleenkin ihan kamalalta, mutta on siinäkin jotain kehitystä tapahtunut. Kaksi ekaa rataa on videolla. Voitte itse katsoa mitä meni pieleen. En jaksa nyt muuta analysoida kuin, että takaakiertoihin täytyy lähettää paljon selvemmin ja toisella radalla valkoinen putki veti koiraa tosi paljon ja kepit menikin sitten sähläykseksi. Näin jälkiviisaana ihmisenä, mietin että olisi pitänyt ohjata keppejä edeltäneet hypytkin jo toiselta puolelta. Mutta ne kisat on nyt takanapäin ja seuraavat startit onkin sitten Liedossa huhtikuun lopussa.
Meillä on muutto menossa ja tälläkin hetkellä pitäisi pakkailla. No
täällä mä istun kirjoittamassa blogiin. Tylsää tuo muuttaminen! Ja saan
siitä vielä kauhean stressinkin vielä kaupanpälle. Kun olisi enemmän
rahaa, voisi palkata muuttofirman tekemään tämän meidän puolesta. Mutta
tässä tilanteessa, ei auta muu kuin ite roudata tavarat. No, onneksi se
on sitten ensi viikolla ohi ja pääsee uuteen ihanaan asuntoon ja uusille
kivoille lenkkipoluille. Hallille on sitten lyhyempi matka ja
koirallisia ystäviäkin asuu paljon lähempänä.
No, mitäs sitten?
Agilityä tietty! Sunnuntaina käytiin Lissun kanssa Katja Ojansivun
agilityvalmennuksessa JATin hallilla. Oli oikein kiva ja hyödyllinen
koulutus. Vaikka itse koulutuksessa kaikki ei mennyt aivan putkeen,
saatiin siitä kuitenkin paljon irti. Treenin alle pitäisi ottaa ainakin
irtoaminen, takanaleikkaukset, keppikulmat ja oikea aikainen
palkkaaminen. Tuo irtoaminen on hassu juttu, Lissuhan meinaan on ollut
tosi hyvä irtoamaan putkiin ja eteen, mutta jostain syystä nyt on tullut
takapakkia. Olen luultavasti taas palkkaillut sitä liikaa nameilla
kädestä, vaikka se piti jättää kokonaan pois. Takanaleikkaukset on
olleet meillä tosi hyvin hallussa vielä mölliryhmässsä, mutta sitten
niitä ei ollakkaan harjoiteltu ja nyt se vasta vaikeaa onkin.
Keppikulmat nyt on olleet vaikeita koko ajan, koska en ole niitä
Lissulla teettänyt. Nyt täytyy laittaa ohjurit alkuun ja ruveta
hinkkaamaan niitä. Koira kuitenkin muuten osaa kepit tosi taitavasti.
Oikea aikainen palkkaaminen...niin siinäpä vasta pulma. Lelulla se
yleensä onnistuu tosi hyvin. Sitten on tää kädestä namilla palkkaaminen,
ehkäpä mun pitäisi jättää se ihan kokonaan pois, niin palkkauksen
kanssakaan ei olisi niin suurta ongelmaa. Namialusta takaisin käyttöön,
en kyllä edes tiedä miksi olen siitä aikanaan luopunut. Se tosin
tarkoittaa sitä, että ainakin alkuun meillä pitää olla joku namialustan
vartija.
Maanantaina oltiin JATpailuissa, eli JATin järjestämissä
agilityn möllikisoissa. Itse pääsin tuoamrin tehtäviin ensimmäistä
kertaa, ja jännitys oli aika huikeaa. Sanoisin kuitenkin, että
suoriuduin tehtävästä ihan kiitettävästi.
Lissun kanssa kisattiin
sitten 1-luokan rata ja sen uusinta. Ihan vituralleenhan se meni. Ihan
saa ihmetellä, miten tuollaisella ohjauksella on päätynyt nousemaan
2-luokkaan.
No tässä videot analysoitavaksi.
Eka rata:
ja sen uusinta:
En oikein tiedä mitä ajattelin tuossa ekan radan kakkosesteellä. Miksi
otin koiran pakkovalssilla kun tiesin että en saa käännettyä koiraa
tarpeeksi jyrkästi kolmoselle vaan se tekee siinä ison kaaren. Sitten
muurin jälkeinen takaakierto tökki pahasti. Tai siis unohdin lähettää
koiran takaakiertoon ja kuvittelin vain että kyllä se menee. No Lissu
tuli esteiden välistä. itseään tässäkin saa vain syyttää. Huonoa
ohjausta!
Sitten uusinta rata, kamalaa katsottavaa sekin. Mun
piti tehdä valssi kakkosen ja kolmosen välille, mutta se jäi johonkin.
Sitten tuli kiire ja Lissu ei tajunnut mun kummallista ja epäselvää
yritystä ohjata se renkaalle. Siitä menikin ihan hyvin taas muurin
jälkeiselle takaakierrolle. Mun ois pitäny olla nopeempi ja selvempi,
joten taas tuli kiire putkelle. Johon jouduin sitten tekemään huonon
takaleikkauksen, Lissu oli epävarma putkeen menosta, mutta meni
kuitenkin. Loppu olikin ihan ok.
Loppuun vielä parit kuvat
sunnuntai aamun lenkiltä. Hain Ainon ja Edin meille lenkkiseuraksi kun
oli niin heino ilma. Loput lenkkikuvat löytyvät galleriasta.
Lissu oli viikonlopun Hellun luona hoidossa. Siellä se oli painellut Hatti veljen kanssa pitkin pihaa ja käynyt saunassakin. Ihana viedä koira sellaiseen hoitopaikkaan jossa siitä tykätään ja jossa se nauttii olostaan. Lissu tykkää käydä veljen luona hoidossa, huutaa autossakin jo kun tietää mihin mennään. Sunnuntaina kävin hakemassa neidin kyläreissultaan ja samalla otin kuvia Hatista ja Lissusta, kun oli niin kaunis päivä. Tässä siis osa kuvista, loput voit katsella galleriasta.
Lissun haettuani lähdettiin vielä Annen kanssa käymään lenkillä. Valitettavasti kameran akku vetelee viimeisiään, ja loppuu ennenaikojaan tuolla kylmässä ilmassa. Joten saimme vain yhden ryhmäpotretin. No parempi sekin on kuin ei mitään, eikö?
