Yksi on joukosta pois

Aino. Aina rohkea ja iloinen. Ihana Aino. Aino on poissa.

Iloinen mustavalkoinen pääsi sateenkaarisillalle 24.5.2013. Ikävä on valtava, ja olemme Annen kanssa itkeneet monen monet itkut ja varmasti tulemme vielä itkemäänkin.

Tämä teksti on kopioitu Annen facebook seinältä:

"Nyt ei ole enää kipuja, eikä väsymystä. Ei ole enää paha olla.

Oma sydän on revitty riekaleiksi...

"Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan."


Aino pääsi tänään pois puolentoista viikon kivun jälkeen. Aino satutti itsensä keppiin, ja olisi vaatinut ison ja haastavan leikkauksen, josta toipuminen ei olisi ollut helppo, ja komplikaatioriski olisi ollut suuri. Vaikka päätökseen vaikuttivat myös muut syyt Ainon elämän kannalta, äsken Ainon poismenon ja eläinlääkärin suorittaman nopean avauksen jälkeen päätös oli ehdottomasti jopa lääkärin mielestä oikea. Ainon rinnan ja kaulan väliin oli jäänyt 18,5cm mittainen terävä keppi, jonka poistaminen olisi ollut vaarallista ja vaikeaa. Lääkärikin sanoi, että onneksi koira oli jo päästetty pois, eikä se ollut leikkauspöydällä... Päätös Ainon päästämisestä pois oli maailman raskain, ja viimeiset päivät ovat olleet hirvittävän raskaita, mutta tiedän tämän olleen Ainon kannalta ainut oikea ratkaisu. Ei tarvitse enää kestää kipua. Olkaa kilttejä, ja älkää antako koirienne leikkiä kepeillä. Niiden kanssa voi käydä todella huonosti.

Rakastan sinua, Aino. Minulla on sinua niin iso ikävä." 

Minulle jäi Ainosta vain ja ainoastaan hyviä muistoja. Aino oli mitä upein ystävä ja olen Annelle ikuisesti kiitollinen että sain tutustua Ainoon ja pitää sitä välillä kuin omanani. Ainon kanssa oli mahtava harrastaa agilityä ja haluankin tähän linkittää Annen kuvaaman videoklipin mun ja Ainon ensimmäisistä ja valitettavasti viimeisistä möllikisoista. Aikamoista räpellystä, mutta kyllä siitä välittyy ainakin se miten hauskaa Ainolla oli.

Ainon kanssa JATpailuissa 7.5.2013

Laitan tähän vielä pari kuvaa jotka otettiin Ainon viimeisellä matkalla.

Vaikka keppileikit oli kielletty lopullisesti, yritti Aino vielä tarjota josko sille heitettäisiin vielä viimeisen kerran.

Ikuisesti Ainoa muistaen ja rakastaen

Kuvapäivitys

Lähdin eilen siskon luokse lenkille. Lissun ja Sakun kanssa mukaan nappasin kääkkä Edin. Koirat nauttivat taas ihan täysin rinnoin juoksentelusta. 

Olin juuri pääsemässä takaisin pihaan, kun Anne soitti. Anne ajeli sitten Ainon ja puikkispoikien kanssa meidän kanssa uudestaan lenkille. Saku ja Edi jäivät nyt pois, mutta Lissulla oli kyllä huisin hauskaa taas paimenkavereiden kanssa. Aino jäikin meilel siitä sitten suoraan pariksi päiväksi hoitoon. Tässä eilisen kuvasatoa (loput löytynee jossain vaiheessa galleriasta):

n

Kääkätin

lenkkiporukka nro 2

Kaunis kolmikko

Kuratassu Aino lennossa

Söpöstelijä

On se komea <3 br="">

Chämppäriä sun muuta

On taas ollu pitkä päivitysväli. Se johtuu ihan vaan siitä, että meillä ei ole ollut nettiyhteyttä, ja eilen illalla saatiin se vihdoin auki. Kännykällä on toki päässyt nettiin, mutta en ole sillä jaksanut päivittää blogia. Mitäköhän tässä nyt on edes ehtinyt tapahtua. Aino oli hoidossa, Kaapo oli hoidossa ja Sakun kanssa osallistuttiin Champion of Dalmatians kutsuvierasgaalaan.

Lauantaina oli siis gaala. Ensin syötiin erittäin mahtavaa ruokaa ja vaihdettiin kuulumisia muiden dalmisihmisten kanssa. Itse kilpailu käytiin samalla tavalla kuin Champion of Champions gaalassa. Eli tuomareita oli kolme, ja he äänestivät aina kahdesta koiratsa toisen seuraavalle kierrokselle. Saku valitettavasti sai vain yhden tuomarin äänen, joten tiputtiin pois heti ensimmäisellä kierroksella. Mutta oli aivan ihana huomata kuinka liekeissä Saku oli päästessään pitkästä aikaa pyörähtämään kehässä. Vuoden 2013 Champion of Dalmatians oli Marnellin King of Queens, eli Douglas. Mitä mahtavimmat onnittelut vielä tätäkin kautta Niinalle ja Hellulle! Gaalassa käytiin myös Veteran of Dalmatians kisa, jonka voitti Marnellin Kiki Lane, eli Nira. Tuhannesti onnea Jericalle!!  Onnittelut lähtevät myös kasvattaja Einelle, joka saa olla hyvin ylpeä kasvateistaan.

 Vuoden 2013 Veteran of Dalmatians: Marnelliin Kiki Lane & Vuoden 2013 Champion of Dalmatians: Marnellin King of Queens

Kuvia on koneella paljon lisää, mutta laittelen ne sitten kun jaksan käydä niihin käsiksi. Laitan tänne sitten linkin näkyviin.


Lauantaina käytiin Annen kanssa lenkillä ja tuli taas napsittua muutamat kuvat. Tässä teille joitain otoksia. Kaikki tulee galleriaan näkyville vielä tällä viikolla.

Aino

Pupukorva Aino

Kaapo

Santtu ja Torsti

Mustavalkoiset vaihtoon sekä pääsiäisen viettoa

Niin siinä sitten kävi, että Kaapo lopulta lähti. Suruhan siitä tuli, mutta onneksi me näemme vielä. Kaapo oli kyllä loistopakkaus.

Onneksi saimme maanantaina iloksemme Ainon tänne. Lissulla ja Ainolla on ollut tosi kivaa ja kyllä huomaa miten ne nauttii toistensa seurasta. Saku ei aina arvosta Ainon saapumista, mutta onneksi sekin sopeutuu ensimmäisen päivän aikana. Ainosta on tullut jo vakiovierailija, tuntuu kuin se olisi jo osa omaa laumaa. 

Kävin eilen kouluttamassa agilityryhmää, ja otin tytötkin mukaan. Lissu ja Aino pääsivät kumpikin tekemään pikkuista rataa. On ne kyllä tyystin erinlaisia ohjattavia, Lissua pitää viedä hirveen pitkälle esteelle, kun taas Aino irtoaa ihan loistavasti ja ohjautuukin paljon helpommin. Aino tuntui omaan käteen agissa kyllä aivan mielettömän hyvältä. Tykkään harrastaa kyllä Lissun kanssa ja ollaan kehityttykin jo hyvin paljon, mutta jotain sellaista tuossa Ainossa on mikä sai mutkin syttymään ihan erinlailla. Tiedä sitten, onko se vauhti vai irtoaminen vai mikä. 

No jokatapuksessa, pääsiäinen meni mökillä lenkkeillen. Lauantaina oltiin jäällä n. 4 tuntia. Koirat ja lapset juos kilpaa, ihana oli katsoa kuinka kivaa niillä oli. Sunnuntaina käytiin sitten 11 aikaan Elinan ja dobbereiden kanssa jäällä lenkillä josta ajeltiin sitten mökille. Ulkoilua tuli sunnuntaina yhteensä 6,5 tuntia. Kyllä olikin koirat väsyneitä sunnuntai-iltana ja vielä maanantainakin. Jotain kuvia tuli napsittua ja tässä osa otoksista. Galleriasta löytää loput.

Lauantain kuvia:

Kerjäläisten kuningatar Liisa

  Sunnuntain kuvia:

Fanny

Laajakulma linssillä leikkimistä

Herra isonenä

Usko 4kk

Agsaamista ja muuttopuuhia

Meillä on muutto menossa ja tälläkin hetkellä pitäisi pakkailla. No täällä mä istun kirjoittamassa blogiin. Tylsää tuo muuttaminen! Ja saan siitä vielä kauhean stressinkin vielä kaupanpälle. Kun olisi enemmän rahaa, voisi palkata muuttofirman tekemään tämän meidän puolesta. Mutta tässä tilanteessa, ei auta muu kuin ite roudata tavarat. No, onneksi se on sitten ensi viikolla ohi ja pääsee uuteen ihanaan asuntoon ja uusille kivoille lenkkipoluille. Hallille on sitten lyhyempi matka ja koirallisia ystäviäkin asuu paljon lähempänä.

No, mitäs sitten? Agilityä tietty! Sunnuntaina käytiin Lissun kanssa Katja Ojansivun agilityvalmennuksessa JATin hallilla. Oli oikein kiva ja hyödyllinen koulutus. Vaikka itse koulutuksessa kaikki ei mennyt aivan putkeen, saatiin siitä kuitenkin paljon irti. Treenin alle pitäisi ottaa ainakin irtoaminen, takanaleikkaukset, keppikulmat ja oikea aikainen palkkaaminen. Tuo irtoaminen on hassu juttu, Lissuhan meinaan on ollut tosi hyvä irtoamaan putkiin ja eteen, mutta jostain syystä nyt on tullut takapakkia. Olen luultavasti taas palkkaillut sitä liikaa nameilla kädestä, vaikka se piti jättää kokonaan pois. Takanaleikkaukset on olleet meillä tosi hyvin hallussa vielä mölliryhmässsä, mutta sitten niitä ei ollakkaan harjoiteltu ja nyt se vasta vaikeaa onkin. Keppikulmat nyt on olleet vaikeita koko ajan, koska en ole niitä Lissulla teettänyt. Nyt täytyy laittaa ohjurit alkuun ja ruveta hinkkaamaan niitä. Koira kuitenkin muuten osaa kepit tosi taitavasti. Oikea aikainen palkkaaminen...niin siinäpä vasta pulma. Lelulla se yleensä onnistuu tosi hyvin. Sitten on tää kädestä namilla palkkaaminen, ehkäpä mun pitäisi jättää se ihan kokonaan pois, niin palkkauksen kanssakaan ei olisi niin suurta ongelmaa. Namialusta takaisin käyttöön, en kyllä edes tiedä miksi olen siitä aikanaan luopunut. Se tosin tarkoittaa sitä, että ainakin alkuun meillä pitää olla joku namialustan vartija.
Maanantaina oltiin JATpailuissa, eli JATin järjestämissä agilityn möllikisoissa. Itse pääsin tuoamrin tehtäviin ensimmäistä kertaa, ja jännitys oli aika huikeaa. Sanoisin kuitenkin, että suoriuduin tehtävästä ihan kiitettävästi.
Lissun kanssa kisattiin sitten 1-luokan rata ja sen uusinta. Ihan vituralleenhan se meni. Ihan saa ihmetellä, miten tuollaisella ohjauksella on päätynyt nousemaan 2-luokkaan.
No tässä videot analysoitavaksi.

Eka rata:

 ja sen uusinta:

En oikein tiedä mitä ajattelin tuossa ekan radan kakkosesteellä. Miksi otin koiran pakkovalssilla kun tiesin että en saa käännettyä koiraa tarpeeksi jyrkästi kolmoselle vaan se tekee siinä ison kaaren. Sitten muurin jälkeinen takaakierto tökki pahasti. Tai siis unohdin lähettää koiran takaakiertoon ja kuvittelin vain että kyllä se menee. No Lissu tuli esteiden välistä. itseään tässäkin saa vain syyttää. Huonoa ohjausta!

Sitten uusinta rata, kamalaa katsottavaa sekin. Mun piti tehdä valssi kakkosen ja kolmosen välille, mutta se jäi johonkin. Sitten tuli kiire ja Lissu ei tajunnut mun kummallista ja epäselvää yritystä ohjata se renkaalle. Siitä menikin ihan hyvin taas muurin jälkeiselle takaakierrolle. Mun ois pitäny olla nopeempi ja selvempi, joten taas tuli kiire putkelle. Johon jouduin sitten tekemään huonon takaleikkauksen, Lissu oli epävarma putkeen menosta, mutta meni kuitenkin. Loppu olikin ihan ok.

Loppuun vielä parit kuvat sunnuntai aamun lenkiltä. Hain Ainon ja Edin meille lenkkiseuraksi kun oli niin heino ilma. Loput lenkkikuvat löytyvät galleriasta.

Aino

maailman söpöin bordercollie

Välillä se parhaankin kaverin mitta täyttyy

parhaat kaverit

iso ego

Auringon häikäisemät ystävykset

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Lentävä kääkkä

Auringonpaiste häikäisee

Talvista lenkkeilyä

Viime viikko meni oikeastaan aika paljolti vain lenkkeilessä. Maanantaina käytiin tosiaan Annen kanssa lenkillä, josta viime postauksessa olikin jo kuvia. Tiistaina käytiin Lauran kanssa jäällä lenkillä ja koirat sai juosta vapaana. Mukana oli Lissu ja Aino jotka pääsivät leikkimään Jimin kanssa. Valitettavasti oli jo niin hämärää silloin etten viitsinyt ottaa kameraa mukaan. Keskiviikkona ja torstaina käytiin ihan vain remmilenkeillä, koska jouduin olemaan illat töissä. Perjantaina mulla oli myös pitkä päivä töissä, joten koirat pääsivät sitten vaan remmilenkille. Aino oli kylläkin mukana mökillä tekemässä lumitöitä. Launtaina käytiin Sallan kanssa lenkillä Nojosniemessä. Rämmittiin varmaan tunti umpihangessa polvia myöten. kotiin päästyä oli itse ja koiratkin aivan poikki. Lauantai-iltana Lissulla oli vielä hieronta. Sunnuntai menikin sitten aika kalsaripäiväksi ja makoiltiin kotona katsoen true bloodia. Koirat pääsivät tietty lenkille, mutta muuten meni aika harakoille tuo päivä. 

Lissu tosiaan kävi hierottavana osteopaattihieroja Jaana-Kaisa Timosen käsittelyssä (Tmi Terveystassu). Ensimmäistä kertaa oli Lissu hierottavana. Itse ajattelin ensin, että niska voisi olla sellainen paikka jossa olisi jumeja, koska Lissu vetää hihnassa niin paljon. Omaksi hämmästykseksi vain lantion seudulta ja jostain kohti selkää löytyi pari lukkoa. Ne saatiin onneksi hyvin auki ja oli ihana katsoa kuinka rento koira oli käsittelyn jälkeen. Lissu ei varmaan ikinä ole ollut sellainen. Normaalisti se piippaa ja hyörii ja pyörii jos joudutaan odottelemaan tai se joutuu olemaan paikallaan. Hieronnan jälkeen se vain makasi patjalla eikä sillä ollut mikään kiire nousta siitä ylös. Silmät kiinni se vain pötkötti vaikka itsekin nousin ylös. Lissu on myös tuntunut olevan olevan vetreämpi ja se venytteleekin enemmän kuin aikaisemmin. Jotenkin itsestä tuntuu, että selkälinjakin olisi hieman suorempi..tiedä sitten kuvittelenko vain vai onko se oikeasti. Nyt mennään huomiseen saakka vielä ihan hihnalenkeillä, keskiviikkona ajattelin kyllä mennä vähän jäälle tyttöjen kanssa, ettei ne riehuisi koko ajan vain sisällä. Sakua on turha ottaa mukaan edes mihinkään missä jotain saattaa tulla vastaan. Se ei kuuntele nykyisin yhtään. Nojosniemeen sen voi viedä kun siellä pystyn turvallisesti pitämään sen irti. 

Aino on ollut kyllä ihan kullannuppu täällä ollessaan, en haluaisi antaa sitä ollenkaan takaisin kotiin, mutta viikonloppuna on niin paljon ohjelmaa, että on pakko palauttaa Aino takaisin Annelle. Lauantaina on Lissun agikisat ja sunnuntaina Paviljongissa 9-ryhmän näyttely johon olen luvannut viedä ja esittää Einen mopsit Merlinin ja Pennin.

Tässä nyt kuitenkin niitä kuvia lauantain Nojosniemen lenkiltä. Mun kuvaustaidot on edelleen hyvin rajalliset tuolla hämärässä lumisessa maisemassa, jossa tällä kertaa vielä satoi koko ajan luntakin. Mulla kyllä näistä varmasti näkee, että hauskaa on ollut.