Innostusta ilmassa!

Meillä treenataan enemmän kuin koskaan ennen. 

Piina on ilmoitettu ekaan tokokokeeseen, joten ollaan treenattu aikalailla. Ulkokenttiä on koluttu, kun ollaanhan me treenattu vain hallissa ja koe onkin pihalla. Hyvin Piina kestää myös ulkoilman häiriöt. Luoksepäästävyys on Piinan mielestä tilanne jossa siihen ei sais koskea, koska tehdään töitä. Käpälöiminen on ällöttävää. Paikkamakuussa meillä on pientä säätöä. Pysyy kyllä paikallaan hienosti, mutta pää pyörii ja menee lonkalle. Oon nyt huomautellut asiasta ja käynyt korjaamassa asentoa sekä pitänyt etupalkkaa. Mikään ei nyt vaan tunnu auttavan, oonko liian hätänen, pitääkö vaan kärsivällisesti odottaa että viesti menis perille?

Jäävät on todella hyvässä kuosissa, uskon niiden menevän oikein hienosti kokeessakin.

Luoksetulo hyvä. Nyt on vaan muistuteltu, että se oli eteentulo eikä suoraan sivulle. Hassua, että se tulee sivulle suoraan kun ei olla ikinä tehty niin. Mutta nyt tuntuu taas menevän oikein, katsotaan sitten kokeessa miten käy. Hyppy on muuten ihan kuosissaan, mutta jää seisomaan vähän vinoon ja kun lähden kävelemään kohti niin korjaa suoraksi. Eli liike pitäis nyt saada siltä pois vielä ennen koetta. 

Mutta uskon kyllä että saadaan ihan kelpo pisteet ja toki ykköstä lähdetään sieltä hakemaan.

Piina on tehnyt myös aksaa ja viikottaisissa ryhmätreeneissä meininki on ollut jo oikein hyvää. Pikkupeto rupeaa löytymään ja oon sen vireeseen oikein tyytyväinen vaikka välillä kiehahtaakin vähän yli kun ohjaaja mokailee :D Alla parit aksavideot treeneistä.

Lissukin on päässyt taas treenien makuun. Tokoa ollaan tehty jonkin verran ja kaikki muu rupeaa olemaan reilassa, mutta se liikkeestä siesominen takkuaa taas. Jossain vaiheessa näytti jo paremmalta, mutta taas mennään päin metsää. Onneksi sain nyt niin hyvät neuvot että eiköhän tästä taas saada ehjä. Jumissa Lissu vissiin vähän on, kun perusasennossa aina korjaa jalkoja allansa. Onneksi ensi viikolla mennään Luunhalaajan vastaanotolle :) 

Aksassa Lissu on myös käynyt ja oikein kivasti menee. Pilkku on ihan hirveän innoissaan ja kontaktit ainakin treeneissä toimii. Toukokuussa sitten kisataan taas. 

Alla parit putkirallailuvideot ja kisaavien luokan möllirata. Kovin putkeenhan ne ei taas mennyt, mutta hauskaa oli :D

Ja sitten vierailevaan tähteen. Olen aivan myyty, poika on kuin mulle luotu! Wuki on meillä siis hieman "hoidossa". Something Like Cane Selvatico (http://www.somethinglikebc.com/caneselvatico.html). Ollaan tehty Wukin kanssa tokoa ja agia sekä käyty testaamassa jälkeä ja pk-esteitä. Vitsi että se on makee tyyppi! Tällä radalla voitettiin JATpailujen  maximöllien rata:

Näyttelykuulumisiakin on. Piina kävi Annen kanssa Liettuassa ja ajattelin itse että Piina ei kyllä sieltä saa mitään, kun on sellainen kääpiö. Mutta tyttö olikin pistänyt töppöstä toisen eteen ja miellyttänyt tuomareita. Launtaina Piina oli voittanut junnunartut ja ollut ROP-jun. Lisäksi Oli saanut junnusertin ja ensimmäisen tittelinsäkin: Liettuan Juniorivoittaja 2015! Sunnuntaina neiti oli vetänyt samalla tatsilla ja tulos oli ollut edellisten lisäksi Liettuan Juniorimuotovalio! Eli ensimmäinen valiotittelikin sieltä sitten tuli. Tuhannet kiitokset Annelle Piinan mukaanottamisesta ja esittämisestä.

Näin hienosti Piina oli esittänyt kurretemppua reissussa

Vaasa KV.ssakin käytiin pyörähtämässä. Piina aika karvattomana sai ERIn ja oli luokassaan toinen ilman SA.ta. Tuomari toivoi liikkeisiin enemmän voimaa. Sain ostettua nyt tutulta uuden pyörän joten taitaa pyörälenkit kutsua. Mukana oli myöskin Wuki joka sai EH.n ja oli luokassaan neljäs. Myöskin Wukille toivottiin liikkeisiin lisää voimaa. Ralli napattiin aamulla myös mukaan ja tulos olikin sitten VSP ja CACIB. Onnea Sarille!

Hyvää kevään jatkoa kaikille :)

SL E-pentue. vas. Pingu, Fox, Bolt, Piina ja Blake

Yksi on joukosta pois

Aino. Aina rohkea ja iloinen. Ihana Aino. Aino on poissa.

Iloinen mustavalkoinen pääsi sateenkaarisillalle 24.5.2013. Ikävä on valtava, ja olemme Annen kanssa itkeneet monen monet itkut ja varmasti tulemme vielä itkemäänkin.

Tämä teksti on kopioitu Annen facebook seinältä:

"Nyt ei ole enää kipuja, eikä väsymystä. Ei ole enää paha olla.

Oma sydän on revitty riekaleiksi...

"Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan."


Aino pääsi tänään pois puolentoista viikon kivun jälkeen. Aino satutti itsensä keppiin, ja olisi vaatinut ison ja haastavan leikkauksen, josta toipuminen ei olisi ollut helppo, ja komplikaatioriski olisi ollut suuri. Vaikka päätökseen vaikuttivat myös muut syyt Ainon elämän kannalta, äsken Ainon poismenon ja eläinlääkärin suorittaman nopean avauksen jälkeen päätös oli ehdottomasti jopa lääkärin mielestä oikea. Ainon rinnan ja kaulan väliin oli jäänyt 18,5cm mittainen terävä keppi, jonka poistaminen olisi ollut vaarallista ja vaikeaa. Lääkärikin sanoi, että onneksi koira oli jo päästetty pois, eikä se ollut leikkauspöydällä... Päätös Ainon päästämisestä pois oli maailman raskain, ja viimeiset päivät ovat olleet hirvittävän raskaita, mutta tiedän tämän olleen Ainon kannalta ainut oikea ratkaisu. Ei tarvitse enää kestää kipua. Olkaa kilttejä, ja älkää antako koirienne leikkiä kepeillä. Niiden kanssa voi käydä todella huonosti.

Rakastan sinua, Aino. Minulla on sinua niin iso ikävä." 

Minulle jäi Ainosta vain ja ainoastaan hyviä muistoja. Aino oli mitä upein ystävä ja olen Annelle ikuisesti kiitollinen että sain tutustua Ainoon ja pitää sitä välillä kuin omanani. Ainon kanssa oli mahtava harrastaa agilityä ja haluankin tähän linkittää Annen kuvaaman videoklipin mun ja Ainon ensimmäisistä ja valitettavasti viimeisistä möllikisoista. Aikamoista räpellystä, mutta kyllä siitä välittyy ainakin se miten hauskaa Ainolla oli.

Ainon kanssa JATpailuissa 7.5.2013

Laitan tähän vielä pari kuvaa jotka otettiin Ainon viimeisellä matkalla.

Vaikka keppileikit oli kielletty lopullisesti, yritti Aino vielä tarjota josko sille heitettäisiin vielä viimeisen kerran.

Ikuisesti Ainoa muistaen ja rakastaen

Agsaamista ja muuttopuuhia

Meillä on muutto menossa ja tälläkin hetkellä pitäisi pakkailla. No täällä mä istun kirjoittamassa blogiin. Tylsää tuo muuttaminen! Ja saan siitä vielä kauhean stressinkin vielä kaupanpälle. Kun olisi enemmän rahaa, voisi palkata muuttofirman tekemään tämän meidän puolesta. Mutta tässä tilanteessa, ei auta muu kuin ite roudata tavarat. No, onneksi se on sitten ensi viikolla ohi ja pääsee uuteen ihanaan asuntoon ja uusille kivoille lenkkipoluille. Hallille on sitten lyhyempi matka ja koirallisia ystäviäkin asuu paljon lähempänä.

No, mitäs sitten? Agilityä tietty! Sunnuntaina käytiin Lissun kanssa Katja Ojansivun agilityvalmennuksessa JATin hallilla. Oli oikein kiva ja hyödyllinen koulutus. Vaikka itse koulutuksessa kaikki ei mennyt aivan putkeen, saatiin siitä kuitenkin paljon irti. Treenin alle pitäisi ottaa ainakin irtoaminen, takanaleikkaukset, keppikulmat ja oikea aikainen palkkaaminen. Tuo irtoaminen on hassu juttu, Lissuhan meinaan on ollut tosi hyvä irtoamaan putkiin ja eteen, mutta jostain syystä nyt on tullut takapakkia. Olen luultavasti taas palkkaillut sitä liikaa nameilla kädestä, vaikka se piti jättää kokonaan pois. Takanaleikkaukset on olleet meillä tosi hyvin hallussa vielä mölliryhmässsä, mutta sitten niitä ei ollakkaan harjoiteltu ja nyt se vasta vaikeaa onkin. Keppikulmat nyt on olleet vaikeita koko ajan, koska en ole niitä Lissulla teettänyt. Nyt täytyy laittaa ohjurit alkuun ja ruveta hinkkaamaan niitä. Koira kuitenkin muuten osaa kepit tosi taitavasti. Oikea aikainen palkkaaminen...niin siinäpä vasta pulma. Lelulla se yleensä onnistuu tosi hyvin. Sitten on tää kädestä namilla palkkaaminen, ehkäpä mun pitäisi jättää se ihan kokonaan pois, niin palkkauksen kanssakaan ei olisi niin suurta ongelmaa. Namialusta takaisin käyttöön, en kyllä edes tiedä miksi olen siitä aikanaan luopunut. Se tosin tarkoittaa sitä, että ainakin alkuun meillä pitää olla joku namialustan vartija.
Maanantaina oltiin JATpailuissa, eli JATin järjestämissä agilityn möllikisoissa. Itse pääsin tuoamrin tehtäviin ensimmäistä kertaa, ja jännitys oli aika huikeaa. Sanoisin kuitenkin, että suoriuduin tehtävästä ihan kiitettävästi.
Lissun kanssa kisattiin sitten 1-luokan rata ja sen uusinta. Ihan vituralleenhan se meni. Ihan saa ihmetellä, miten tuollaisella ohjauksella on päätynyt nousemaan 2-luokkaan.
No tässä videot analysoitavaksi.

Eka rata:

 ja sen uusinta:

En oikein tiedä mitä ajattelin tuossa ekan radan kakkosesteellä. Miksi otin koiran pakkovalssilla kun tiesin että en saa käännettyä koiraa tarpeeksi jyrkästi kolmoselle vaan se tekee siinä ison kaaren. Sitten muurin jälkeinen takaakierto tökki pahasti. Tai siis unohdin lähettää koiran takaakiertoon ja kuvittelin vain että kyllä se menee. No Lissu tuli esteiden välistä. itseään tässäkin saa vain syyttää. Huonoa ohjausta!

Sitten uusinta rata, kamalaa katsottavaa sekin. Mun piti tehdä valssi kakkosen ja kolmosen välille, mutta se jäi johonkin. Sitten tuli kiire ja Lissu ei tajunnut mun kummallista ja epäselvää yritystä ohjata se renkaalle. Siitä menikin ihan hyvin taas muurin jälkeiselle takaakierrolle. Mun ois pitäny olla nopeempi ja selvempi, joten taas tuli kiire putkelle. Johon jouduin sitten tekemään huonon takaleikkauksen, Lissu oli epävarma putkeen menosta, mutta meni kuitenkin. Loppu olikin ihan ok.

Loppuun vielä parit kuvat sunnuntai aamun lenkiltä. Hain Ainon ja Edin meille lenkkiseuraksi kun oli niin heino ilma. Loput lenkkikuvat löytyvät galleriasta.

Aino

maailman söpöin bordercollie

Välillä se parhaankin kaverin mitta täyttyy

parhaat kaverit

iso ego

Auringon häikäisemät ystävykset

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Lentävä kääkkä

Auringonpaiste häikäisee

JATpailut

Eilen kävin Lissun kanssa yhden radan verran Jyväskylän Agility Teamin möllikisoissa, eli JATpailuissa. Suoritimme ykkösluokan radan. 0-tulos ja neljäs sija ajalla 27.70s (ihanneaika oli 45s). 

Tässä video (josta kiitokset Tiinalle)

Musta Lissulla on tosi kiva vauhti ja se tekee kivasti. Hieman oli suuret kaarrokset joihin sitten meni aikaa. Joten ohjaaja voisi vähän opetella ennakoimaan käännöksiä. Kontaktilta saa antaa kyllä noottia ihan vaan itselleen. Lissu oli jo ottamassa kontaktille stoppia kun itse sanoin sille jotain "mennään" tms. Joten MUISTA aina vaatia stoppi alastulolle! Hyi minua. Muuten mä oon kyllä iahn tyytyväinen rataan. Palattiin kumpikin kuitenkin kuukauden agitauolta (kaksi kertaa käytiin viime viikolla treenaamassa ihan vaan sellasta viiden esteen radanpätkää). En vielä tiedä uskallanko ilmoa meitä Lempäälään sunnuntain agikisoihin, vai odotanko suosiolla helmikuun puoleen väliin JATin omiin kisoihin. No tää päivä olis vielä aikaa ilmoittautua Lempäälään.