Surun päivä

The King is dead! Long live the King!

"Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton."

Eilen oli yksi elämäni vaikeimmista päivistä.

Yksi aikakausi elämässä päättyi ja sen myötä yksi elämäni mies on nyt poissa. Vieläkään sitä ei voi todeksi uskoa ja tuntuu kuin joku puristaisi rintaa niin ettei happi kunnolla kulje. Pilkullinen mies on poissa enkä voi vain uskoa etten enään näe sitä. Itkusta ei tule loppua, mutta päälimmäisenä on kuitenkin tunne, että tästä selvitään ja kauniit muistot säilyvät vahvoina mielessä.

Hetkeäkään en vaihtaisi pois, jokainen hetki oli kullanarvoinen. Me rakastetaan sua Saku nyt ja ikuisesti.

Spotnik's Chocolate Chip 20.6.2005 - 29.7.2014

Kiitos Tiinalle joka vielä maanantai-iltana otti ihan mahtavat kuvat Sakusta.

Treenivideoita ja höpinöitä

Tyhjensin videokameran muistikortin ja kappas, siellähän oli elokuisia videopätkiä treeneistä. Kaapon ja Lissun jumppasarjaa ja Lissun pujottelutreeniä. Mä en osaa näitä sen kummemmin analysoida, mutta esim Kaapon jumppasarjassa näyttäis vähän siltä että se hyppää vähän etupainoisesti. Lissun videosta en osaa juurikaan mitään sanoa, mutta aluksi ainakin näyttää vähän siltä, että se vieroksuu noin lyhyitä välejä. Loppu menee jo sitten paremmin. 

Kaapon jumppis:

Lissun jumppis:

Lissun keppitreeni:

Lissu on saanut kepeille tosi hyvin vauhtia, toivotaan että se pysyis kisoissakin.

Meillä on nyt ollut pieni agitauko, kun olin toissaviikolla itse kipeä ja viimeviikolla olin messumatkalla Helsingissä niin jäi viikkotreenit välistä. Ollaan nyt parin viikon sisällä kyllä kerran käyty treenaamassa itsekseen. Lissun kanssa tehtiin vain kuudella kepillä avokulmatreeniä ja pikkasen kontaktitreeniä.

 Kaapon kanssa keskityttiin vain rahoittumaan hallissa. Kaapo siis myös jatkossa käy vain hallissa rauhoittumassa ja tokoilemassa. Sitä ei uskalla nyt päästää esteille kun menee ihan reikäpäässä ja huonolla tuurilla vaan rikkoo itsensä. Esteille palataan sitten kun sen mielentila on hallissa oikeanlainen. 

Viikon pääsät olisi JATilla kotikisat ja onhan sinne pakko sitten osallistua. Kumpanakin päivänä olisi luvassa kaksi starttia. Ja mikä parasta, Marika tulee Kelmin kanssa tänne silloin!

Sitten muihin aiheisiin. Viikonloppuna oli Jyväskylän KV koiranäyttely, jossa tuli pyörittyä kumpanakin päivänä. Lauantaina Saku oli kehässä ja menestystäkin tuli. Saku voitti veteraaniluokan ainoana veteraaniuroksena ja sai SA.n ollen myös VSP-veteraani. Parasta kuitenkin oli, että Saku oli todella pirteä ja leikkisä kehässä. Välillä piti vähän rauhoitellakin sen menoa, kun se hyppi ja loikki miten sattuu. Ihanaa, että se on taas kunnossa. 

Sunnuntaina kehässä oli sitten Kaapo, joka oli ekaa kertaa näyttelyssä. Junnuluokasta tulokseksi tuli EH4. Kaapo esiintyi todella hyvin ja antoi tuomarisedän katsoa hampaat hienosti ja muutenkin kopeloida itsensä. Tuomari tykkäsi Kaaposta ja tulikin koirat sijoitettuaan sanomaan, että koira on hieno, mutta voisitko tehdä sen hännälle jotain. Kaapo on juuri tajunnut olevansa MIES ja kantaa häntänsä siis todella korkealla. On tosin kantanut pennusta asti, että ehkä miehisyydellä ei ole suoraa yhteyttä asiaan. Ollaan nyt kuitenkin Annen kanssa lähdössä Kajaaniin näyttelyyn tammikuussa ja Kaapo taidetaan myös ilmoittaa sinne. 

Näyttelyviikonlopulta otin kuvia jonkun verran, ja niitä pääsee katsomaan galleriasta: http://sannimu.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvat/

Pitkää ikää ja terveyttä

Pitkää ikää ja terveyttä - näin ei kuitenkaan aina ole. 

Pari viikkoa sitten Sakulla petti takapää, seuraavana aamuna jäi laahaamaan toista takajalkaa. Silloin ajateltiin, että seuraillaan sen vointia. Kunnes maanantai-iltana sen tila meni huonoksi, Saku ei suostunut käyttämään toista takajalkaa laisinkaan. Oli kuitenkin jo sen verran myöhä ettei mitkään eläinlääkäriasemat olleet auki (paitsi päivystävä tuhatjalka, enkä sinne halua vielä). Odottelimme tiistai aamuun ja soitin sitten Vaajakosken Univettiin. Saatiin aika samalle päivälle, eläinlääkäri Kalle Varesmaalle, joka hoiti Sakua viime syksynäkin. Sakun koko ruoto kuvattiin. Näin Kalle Varesmaa kirjoittaa Sakusta: Koko rangan sekä lantioalueen kuvaus: L1-2 välissä mahd. spondyloosimuutos, joka selittäisi sen alueen voimakkaan kipureaktion palpaatiossa. Reaktio kaularangan taivutuksessa voi johtua samaisesta muutoksesta lannerangan alueella. 

Kännykkölaatua, Saku heräilemässä nukutuksesta.

Kuvat lähtivät siis vielä ortopedille katsottaviksi ja voi olla että joudumme vielä ortopedin pakeille koirankin kanssa. Mutta tällä hetkellä diagnoosi on spondyloosi. Saku on ollut hyvin kipeä nyt maanantaista saakka. Tänä aamuna se näytti jo paremmalta, yritti haastaa Lissua leikkiin (jonka kyllä kielsin), mutta käytiin n. 500m lenkki tuossa lähistöllä ja puolessa välissä matkaa se jo rupesi laahustamaan perässä, välillä pysähtyen ja uikuttaen. Sisälle päästymme se kävi heti eteisen lattialle makaamaan täristen ja kun vein sille pedin siihen, se jaksoi könytä siihen vain puoliksi.

 

Kyllä tekee pahaa katsoa koiraa joka on todella kipeä. Etkä itse voi tehdä asian eteen mitään. Ei muutakuin lisää kipulääkettä naamaan ja toivotaan että parempia päiviä tulisi. Puolentoista viikon päästä on osteopaatti, vielä ei tiedetä suostuuko käsittelemään jos koira on noin kipeä kuin nyt. Toivotaan että parempaan päin mentäisi.

Tässä vielä otetut kuvat (kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi)

LAT kuvat :

Kaularanka

Lanneranka (josta havaittavissa spondyloosimuutos)

lannerankaa lisää

Rintaranka

Sitten VD kuvat:

Kaularanka

Kaularankaa lisää

Lanneranka

Lannerankaa lisää

Lantio

Rintaranka

Sakuhan syö nyt siis kipulääkettä, mutta tulaveisuudessa toivon että pärjättäisiin ilman. Osteopaatti ja hierontahoidoilla kun pärjättäisiin, olisin hyvin onnellinen. Myöskin uimista kokeillaan, josko tekisi hyvää, kun ei tarvitse jalkojen päällä olla.

Kuvapostaus

Kaapo on hoidossa ja ollaan käyty parina päivänä montuilla juoksuttamassa koiria. Kaaposta on ollut ihan huippua lillua kuravedessä ja jahdata frisbeetä. Saku ja Lissu nyt tapansa mukaan ovat vain juoksennelleet ja painineet yhdessä. Sen pitemmittä puheitta, kuvia:

Loput kuvat löytyy galleriasta

Näyttelyrumbaa

Takana on nyt dalmisten erikoisnäyttely ja Mäntuharju KR. Edessä on siis vielä Seinäjoki, jonne on ilmoitettu Saku, ja toiselle päivälle vissiin porokoira Venla. Kiva päästä pitkästä aikaa porokoirakehäänkin. Sitten Lahti, jonne lähden pelkän Sakun kanssa. Jyväskylä, jonne on ilmoitettu Saku ja toiselle päivälle Kaapo. Lissun osallistumista mä vielä vähän mietin. Sitten ois vielä joulukuussa näyttelyvuoden päättävät voittajanäyttelyt Helsingissä, jonne Saku olisi tarkoitus ilmoittaa kaikille kolmelle päivälle. Että kyllä riittää taas kehässä juoksentelua. Mutta oikeastaan on tosi kivaa päästä pitkästä aikaa paljon näyttelyihin. Sakun kanssa se on niin mukavaa.

Dalluerkkari oli siis tuossa Elokuun 24.pv ja olin ilmoittanut kummatkin koirat kehään. Urokset arvosteli venäläinen dalmiskasvattaja Irina Petrakova (Kennel iz Terletskoy Dubravy) ja nartut norjalainen Aase Jakobsen, myöskin dalmiskasvattaja (Kennel Toot's).

Lissu kävi kehässä Marikan kanssa ja neiti esiintyikin oikein hienosti. En esitä sitä itse, koska mun kanssa se on vähän sellainen apaattinen ja laskee hännän. Marikan kanssa se osaa esiintyä tosi iloisesti ja ryhdikkäästi. Laatuarvosana oli kuitenkin tällä kertaa erittäin hyvä (EH), johon olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Olin valmiiksi jo ajatellut että se on jo voitto jos saadaan parempi arvosana kuin H. Tiesin että Aase tykkää enemmän vahvemmista ja pidempirunkoisista nartuista. Arvostelu oli kuitenkin mielestäni tosi hyvä. Valitettavasti mä osaan tosi huonosti ruotsia, jolla arvostelu oli kirjoitettu ja kehäsihteerin käsialastakaan en saa kunnolla selvää. Kirjoitan sen tänne sitten kun saan joltain suomennoksen siihen. Siinä kuitenkin muistaakseni mainittiin tummasti värittyneistä korvista. Pilkutus oli kuitenkin tuomarin mielestä hyvä. 

Saku kisasi ekaa kertaa virallisesti veteraaniluokassa, eikä mulla ollut kummoisia odotuksia kun vetsku-uroksia oli ilmoitettu niinkin paljon kuin 7 kpl. saku kuitenkin esiintyi oikein hienosti ja oli iloinen ja liikkui hyvin. Se tosin liikkuu aina hyvin. Esiintymisen kanssa on joutunut joskus vähän tapella. Saku oli nuorempana sellainen ettei sitä kiinnostanut kehässä pönöttäminen yhtään, joten nyt saa olla kyllä todella iloinen siitä että sen esiintyminen on parantunut kertaheitolla ihan hirveästi. Saku sai siis laatuarvosanan erinomainen (ERI) ja sai vielä SAn ja sijoittui luokassaan kolmanneksi! Hieno poika! Sakun arvostelu on englanniksi ja kirjoitan sen tähän alle. Saku on siis kahdeksan vuotta, vaikka arvosteluun on kirjoitettu 9...en tiedä kuuliko tuomari mut väärin vai onko kehäsihteeri kuullut tuomarin väärin.

" 9 years. Good size & type.

Good head & expression. Good eyes.

Moves well. Good spots. Very

good condition for the age.

Littlebit straight in shoulders, 

good angulations behind. Well

developed chest. Nice temperament."

Eli vapaasti suomennettuna: 9 vuotias. Hyvä koko ja tyyppi. Hyvä pää ja ilme. Hyvät silmät. Liikkuu hyvin. Hyvät pilkut. Erittäin hyvässä kunnossa ikäisekseen. Pikkaisen suorat olkavarret(?), hyvät kulmaukset takana. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvä luonne/temperamentti.

Osallistuin Sakun kanssa myös senior handler kisaan ja sijoituttiin kolmansiksi. Kotiin tullessa koirat oli aivan poikki. Kuuma ja pitkä päivä takana. Saku taisi nukkua vielä seuraavankin päivän, ei taida vanha jaksaa enään samalla tavalla kuin ennen (vaikka siis, Sakuhan on mies parhaassa iässä).

Kuvia erkkarista, kuvat on ottanut Sini Laihonen (kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi)

Lissu ja Marika

Saku VET ERI/3 SA

Saku paras uros luokassa.

30.8. oltiin sitten Mäntyharjulla näyttelyssä. Meillä olikin aikamoinen kokoonpano kun Annen kanssa lähdettiin aamulla ajelemaan kohti näyttelyä. Mukaan lähtivät Saku, Annen nahkacollieuros Santtu, bordercollieuros Roki ja mulla hoidossa oleva Kaapo bc. Kaapo lähti kylläkin vain turistiksi. kaikki koirat olivat siis uroksia, ja yhtäkään murahdusta siis ei yhtä pientäkään murahdusta kuulunut koko matkan aikana. Hienot pojat! 

Santun kehä oli ensin ja se pärjäsikin erittäin hienosti ollen ERI/1 SA PU2 ja sai SERTin. Sakun ja Rokin kehät menivät hieman päällekkäin, joten en nähnyt Rokin kehää, mutta poitsu oli saanut EHn ja sijoittunut luokassaan toiseksi. Saku puolestaan oli veteraaniluokassa ERI/1 ja sai SAn ollen vielä hienosti PU3 ja VSP-VET. Ihan mahtavaa!! Tuomarina oli Kirsi Nieminen. Sakun arvostelu alla.

" 8 vuotias erinom. kunnossa oleva veteraani.

Hyvä pää, erinom. ylälinja. hyvä kaula,

syvä rintakehä, erinom. eturinta & runko.

Hyvät takakulmaukset, liikkuu erittäin 

hyvin ikäisekseen. Pilkutus voisi olla

runsaampaa. Esiintyy hyvin. "

Pari kuvaa Mäntyharjun näyttelystä, kuvat on ottanut Anne Alho.

ROP-VET Gracilis Hearts On Fire & VSP-VET Spotnik's Chocolate Chip

Nauravainen pappakoira

Yksittäisarvostelussa

Kuvapäivitys

Lähdin eilen siskon luokse lenkille. Lissun ja Sakun kanssa mukaan nappasin kääkkä Edin. Koirat nauttivat taas ihan täysin rinnoin juoksentelusta. 

Olin juuri pääsemässä takaisin pihaan, kun Anne soitti. Anne ajeli sitten Ainon ja puikkispoikien kanssa meidän kanssa uudestaan lenkille. Saku ja Edi jäivät nyt pois, mutta Lissulla oli kyllä huisin hauskaa taas paimenkavereiden kanssa. Aino jäikin meilel siitä sitten suoraan pariksi päiväksi hoitoon. Tässä eilisen kuvasatoa (loput löytynee jossain vaiheessa galleriasta):

n

Kääkätin

lenkkiporukka nro 2

Kaunis kolmikko

Kuratassu Aino lennossa

Söpöstelijä

On se komea <3 br="">

Sakkeus vanhenee

Saku täyttää kesäkuussa siis jo 8-vuotta! Oi että, en millään jaksais odottaa että pääsen sen kanssa veteraanikehiin. Saku on ikäisekseen tosi hyvässä kunnossa. Kaikki aiemmat kipuilut jäivät pois osteopaatin käsittelyn ja ruokavalion muutoksen jälkeen. Nykyisin syödään Brit Care Medium Adultia, ja vaikka siinä on aika korkea proteiinipitoisuus ei ole Sakun virtsassa ollut enään kiteitä. Perjantaina, eli huomenna, Sakulla on taas aika osteopaatille, Markus Laioksen käsittelyyn. Toivotaan, että ukko on pysnyt hyvässä kunniossa eikä suurmepia jumeja ja lukkoja löytyisi. Nyt ikää on 7 vuotta ja 9 kuukautta, joten sen kunniaksi otimme pääsiäisenä uuden posetuskuvan herrasta. Saku on kuin viini, se paranee vanhetessaan.

Mustavalkoiset vaihtoon sekä pääsiäisen viettoa

Niin siinä sitten kävi, että Kaapo lopulta lähti. Suruhan siitä tuli, mutta onneksi me näemme vielä. Kaapo oli kyllä loistopakkaus.

Onneksi saimme maanantaina iloksemme Ainon tänne. Lissulla ja Ainolla on ollut tosi kivaa ja kyllä huomaa miten ne nauttii toistensa seurasta. Saku ei aina arvosta Ainon saapumista, mutta onneksi sekin sopeutuu ensimmäisen päivän aikana. Ainosta on tullut jo vakiovierailija, tuntuu kuin se olisi jo osa omaa laumaa. 

Kävin eilen kouluttamassa agilityryhmää, ja otin tytötkin mukaan. Lissu ja Aino pääsivät kumpikin tekemään pikkuista rataa. On ne kyllä tyystin erinlaisia ohjattavia, Lissua pitää viedä hirveen pitkälle esteelle, kun taas Aino irtoaa ihan loistavasti ja ohjautuukin paljon helpommin. Aino tuntui omaan käteen agissa kyllä aivan mielettömän hyvältä. Tykkään harrastaa kyllä Lissun kanssa ja ollaan kehityttykin jo hyvin paljon, mutta jotain sellaista tuossa Ainossa on mikä sai mutkin syttymään ihan erinlailla. Tiedä sitten, onko se vauhti vai irtoaminen vai mikä. 

No jokatapuksessa, pääsiäinen meni mökillä lenkkeillen. Lauantaina oltiin jäällä n. 4 tuntia. Koirat ja lapset juos kilpaa, ihana oli katsoa kuinka kivaa niillä oli. Sunnuntaina käytiin sitten 11 aikaan Elinan ja dobbereiden kanssa jäällä lenkillä josta ajeltiin sitten mökille. Ulkoilua tuli sunnuntaina yhteensä 6,5 tuntia. Kyllä olikin koirat väsyneitä sunnuntai-iltana ja vielä maanantainakin. Jotain kuvia tuli napsittua ja tässä osa otoksista. Galleriasta löytää loput.

Lauantain kuvia:

Kerjäläisten kuningatar Liisa

  Sunnuntain kuvia:

Fanny

Laajakulma linssillä leikkimistä

Herra isonenä

Usko 4kk