Treenivideoita ja höpinöitä

Tyhjensin videokameran muistikortin ja kappas, siellähän oli elokuisia videopätkiä treeneistä. Kaapon ja Lissun jumppasarjaa ja Lissun pujottelutreeniä. Mä en osaa näitä sen kummemmin analysoida, mutta esim Kaapon jumppasarjassa näyttäis vähän siltä että se hyppää vähän etupainoisesti. Lissun videosta en osaa juurikaan mitään sanoa, mutta aluksi ainakin näyttää vähän siltä, että se vieroksuu noin lyhyitä välejä. Loppu menee jo sitten paremmin. 

Kaapon jumppis:

Lissun jumppis:

Lissun keppitreeni:

Lissu on saanut kepeille tosi hyvin vauhtia, toivotaan että se pysyis kisoissakin.

Meillä on nyt ollut pieni agitauko, kun olin toissaviikolla itse kipeä ja viimeviikolla olin messumatkalla Helsingissä niin jäi viikkotreenit välistä. Ollaan nyt parin viikon sisällä kyllä kerran käyty treenaamassa itsekseen. Lissun kanssa tehtiin vain kuudella kepillä avokulmatreeniä ja pikkasen kontaktitreeniä.

 Kaapon kanssa keskityttiin vain rahoittumaan hallissa. Kaapo siis myös jatkossa käy vain hallissa rauhoittumassa ja tokoilemassa. Sitä ei uskalla nyt päästää esteille kun menee ihan reikäpäässä ja huonolla tuurilla vaan rikkoo itsensä. Esteille palataan sitten kun sen mielentila on hallissa oikeanlainen. 

Viikon pääsät olisi JATilla kotikisat ja onhan sinne pakko sitten osallistua. Kumpanakin päivänä olisi luvassa kaksi starttia. Ja mikä parasta, Marika tulee Kelmin kanssa tänne silloin!

Sitten muihin aiheisiin. Viikonloppuna oli Jyväskylän KV koiranäyttely, jossa tuli pyörittyä kumpanakin päivänä. Lauantaina Saku oli kehässä ja menestystäkin tuli. Saku voitti veteraaniluokan ainoana veteraaniuroksena ja sai SA.n ollen myös VSP-veteraani. Parasta kuitenkin oli, että Saku oli todella pirteä ja leikkisä kehässä. Välillä piti vähän rauhoitellakin sen menoa, kun se hyppi ja loikki miten sattuu. Ihanaa, että se on taas kunnossa. 

Sunnuntaina kehässä oli sitten Kaapo, joka oli ekaa kertaa näyttelyssä. Junnuluokasta tulokseksi tuli EH4. Kaapo esiintyi todella hyvin ja antoi tuomarisedän katsoa hampaat hienosti ja muutenkin kopeloida itsensä. Tuomari tykkäsi Kaaposta ja tulikin koirat sijoitettuaan sanomaan, että koira on hieno, mutta voisitko tehdä sen hännälle jotain. Kaapo on juuri tajunnut olevansa MIES ja kantaa häntänsä siis todella korkealla. On tosin kantanut pennusta asti, että ehkä miehisyydellä ei ole suoraa yhteyttä asiaan. Ollaan nyt kuitenkin Annen kanssa lähdössä Kajaaniin näyttelyyn tammikuussa ja Kaapo taidetaan myös ilmoittaa sinne. 

Näyttelyviikonlopulta otin kuvia jonkun verran, ja niitä pääsee katsomaan galleriasta: http://sannimu.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvat/

Videon verran mokailua

Joo. Eli ne 4.6. olleet kisat. 

Ekalla radalla tuli vitonen kepeiltä, en antanut taas koiralle tarpeeksi tilaa hakea itse keppien aloitusta ja ajoin sen sitten väärälle puolelle. Toka moka olikin sitten jo ennen putkea olleelta hypyltä kun meinasin ajaa Lissun väärälle puolelle estettä. Muutenkin se loppurata oli sitten ihan hanurista..harmittaa hirveesti etten mennyt uusimaan sitä keinun konktaktia kun tuli aika röyhkeesti läpi. Oli jo 10 alla niin ois siitä nyt voinu sen hylyn napata sen uusimisen takia. Lopulta tulos oli 12,51.

No sitten se toinen rata. eka vitonen tuli ennen keppejä olleelta hypyltä, kun en ennakoinut käännöstä ja sitten meni kurvi pitkäksi. virheitä olikin sitten kasassa jo 10 Lissu tiputti riman, josta otan syyt ihan omille niskoilleni. En ollut viemässä sitä takaakiertoon tarpeeksi aikaisin ja hyppy oli siten sille vähän hankala. Plus että meinasin törmätä itse edelliseen hyppyyn. Hylly tuli sitten kun koira sujahti huonon ohjauksen vuoksi väärään päähän putkea. 

Kolmas rata sitten. Hyvin meni siihen saakka kunnes ekan kerran meinasi rata kadota. onneksi oikea suunta kuitenkin löytyi eikä vielä virheitä tässä vaiheessa. Hylly napsahti sitten kun ohjaaja oikeesti kadotti suunnan eikä enään laisinkaan muistanut rataa. Esteen 11 jälkeen ohjasin koiran renkaalle, ja sitten tajusin mokanneeni. Tämän jälkeen vedätin kepeillä liikaa ja Lissu tuli pois liian aikaisin. Otettiin kepit uudestaan ja samantien pois radalta. 

Kyllä voi sanoa taas, että ohjaaja (eli minä) oli tosi surkea. Jotenkin ei pää toiminut yhtään ja rata meinasi hukkua vähän väliä. Lissulle saa kyllä antaa taas kehut, teki parhaansa kädettömässä ohjauksessa. Viimeisellä agiradalla ei kyllä enään kontaktit pysyneet, mutta ne ei pysy ikinä kun on kaks agirataa. Mitäköhän siihen keksisi. Jälkimmäisellä se luisuu aina pois ennenaikaisesti, eikä nytkään ottanut stoppia ollenkaan. No kai sekin on omasta ohjauksesta kiinni. vauhti ei ollut ihan niin hyvää kuin mitä se nyt on viime treeneissä ollut, mutta tuolloin oli kyllä se yli +20 astetta lämmintäkin. Pistetään nyt sen piikkiin. Hyviä ratoja ne toki oli aina siihen saakka kun ohjaaja mokasi.

katsokaa itse ja kommentoikaa.

JATpailut

Huimaa kehitystä on tapahtunut. Nyt puhutaan siis agilitystä. 

Minä ja koira ollaan kumpikin saatu itsevarmuutta radalla ja homma sujuu paremmin kuin ikinä. Vielä on paljon kyllä opittavaa ja treenattavaa jotta niitä nollia voisi kisoista kotiin tuoda. Mutta tästä on hyvä jatkaa. 

Video puhukoon puolestaan:

Möllirata meni tosi kivasti, vähän olisi saanut olla enemmän vauhtia, mutta tyytyväinen olen.

1-luokan rata meni mielestäni myös ihan kivasti. En ohjannut tarpeeksi selvästi Lissua oikeaan päähän putkea ja se ehti lukita sitten väärän pään. En viitsinyt jäädä ottamaan putkea uudestaan koska vauhti oli niin hyvä. Seuraava töppäys tulikin sitten keipeillä, jossa taisin vähän vetää koiraa pois lopussa. Pitäisi malttaa ohjata loppuun asti, Lissukun ei kestä vielä kepeillä sitä että loittonen siitä kauheasti. 

1-luokan radan uusinta meni mukavasti, mutta käännyin itse liian aikaisin seuraavaa estettä kohti. Luotin että koira menee putkeen, mutta sepä päätti kääntyä. Meillä on putkeen lähetykset olleet jotenkin hankalia viime aikoina. Täytyy niitä käydä vähän treenaamassa ennen kisoja.

Niin, ilmoitin siis meidät 18.11 pidettäviin JATin kisoihin. Tarkoituksena olisi juosta kolme rataa, kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Vähän jo jännittää, mutta eiköhän niistä selvitä!

Viikonlopun näyttely lähenee, Jee!!

Ja mustavalkoinen hoitolapsi on ollut kiltti ja ihana. En haluaisi palauttaa sitä laisinkaan :D

Lauantaina Aino lähtee takaisin kotiin. Mulle tulee sitä ikävä! No onneksi sitä näkee lenkeillä. Ja Annella on jo kyllä ikävä Ainoa. Aino näki Annen eilen epiksissä ja voi miten pieni bordercollie riemastui! Kyllä se sitten  kiltisti ja innoissaan lähti vielä mun ja Lissun matkaan. Toistan nyt samaa kuin edellisessä postauksessa: Tahtoo oman bordercollien !! Tahtoo oman AinoKaisa Mainion !!

Liuhtojen kurssista ja kuvia

On jäänyt näemmä kirjoittamatta siitä Liuhtojen agikurssista. Me oltiin siis Lissun kanssa Timo Liuhdon opissa. Olin jo etukäteen kuullut että on aika teknistä koulutusta ja sitähän se aika paljon olikin. Hirveesti erinlaisia ohjausteksniikoita, mutta onneksi niistä selvittiin vaikkakin aika haastavaa oli. Oon aika vähän harjoitellu ohjauskuvioita, joten koulutus tuli todella tarpeeseen. Itselle jäi todella hyvä mieli ja saatiin tosi paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja tulevaisuuteen. Päällimäisenä jäi mieleen se että oman koiransa nimi pitäisi oppia :D Mulla on paha tapa huutaa Lissulle TÄSSÄ tai TÄÄLLÄ! Koira ei niihin oikeastaan mitenkään reagoi. Nämä sanat on nyt vaihdettava koiran nimeen, eli LISSU!! Ja heti kun sen napakasti sille sanoo niin johan koira tottelee. Lissu on aika putkiin menevä koira joten vaikeuksia on saada vaihettua suuntaa jos edessä häämöttää putki. Onneksi siinäkin onnistuttiin kun jätettiin turhat täällät ja tässät pois!

Rata oli tämännäköinen:

Me tehtiin radasta esteet 1-20. Kaikki sujui kivasti esteelle 5 asti. 6 esteen jälkeen koira oli aina putkessa nro. 21/33. Piti kovasti tehdä töitä että sai sen käännettyä putkelle nro 7. Tehtiinköhän siihen pakkovalssi...en oo ihan varma, ja sitten se LISSU! Eikä TÄSSÄ :D
Ysin jälkeen kympille valssi ja pakkovalssi. 12-13 oli hankala kun ei meinannut ehtiä itse vetämään koiraa kepeille, se kun ei osaa tuollaisesta kulmasta vielä hakea keppejä itse. Kyllä sekin sitten onnistui pienen sekoilun jälkeen. 14-17 onnistui tosi hienosti. 18 tehtiin saksalainen joka oli mulle tosi vaikea aluksi. Kyllä sekin pienen hinkkauksen tuloksena onnistui, mutta oi pojat, oli se vaikeaa. Loppu menikin sitten hyvin. Seuraavan kerran täytyy kyllä muistaa ottaa videokamera mukaan.  Päästiin Lissun kanssa JATille Toivo-ryhmään, nyt vaan odotellaan milloin toivo-ryhmän treenit alkavat. Jännää!   Ja nyt viikonloppuna alkaa kouluttajille tekntiikkaohjauskurssi jonne myöskin päästiin.

Eilen muuten olin taas kouluttamassa junnuja. Voi vitsit ne on taitavia. Kun ois voinut itsekin aloittaa agilityn noin nuorena kuin mun koulutettavat.


Lauantaina olin kuvaamassa tuttujen koiria. Sai itse vähän harjoitusta, ja täytyy jopa vähän kehua omaa kuvaamista. Hyvin onnistui kuvat ja kuvattavien omistajat vaikuttivat tyytyväisiltä. Liikekuvien ottamisessa tarttee vähän (siis paljon!!) treeniä. Kuvia näkee Mun kuvagalleriasta.

Tässä nyt kuitenkin Lissusta ja Sakusta otettu kuva. Ihan onnistunut on, mitä nyt Saku istuu ihan länässä.

Laukaan agikisat

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. No ei, vain agikisat. 

Olin ilmoittanut meidät kolmelle radalle, yhdelle hyppyradalle ja kahdelle agiradalle. Tuomarina toimi Minna Räsänen. A-rata oli agirata ja se meni ihan mukavasti. Omaan ohjaamiseen en toki ole vieläkään tyytyväinen, kaikenmoista kummallista sijaistoimintaa siellä harjoitetaan. Kädet vispaa joka suuntaan ja ohjaus on tosi sekavan näköistä. Ja mistä mä olen tollaisen kummallisen juoksutyylin keksinyt ??

A-radalta siis vitonen kepeiltä, muuten puhdas rata. Kepit nyt on takunneet jo jonkin aikaa, välillä ne menee treeneissä aivan loistavasti ja välillä tosi surkeasti. Lissulla ei ole pääkopassa jostain syystä ideaa siitä miten sinne kepeille mennään sisään. Se pongaa aina sen kakkosvälin, varsinkin jos tullaan yhtään vinossa kulmassa. Ja nyt on välillä ilmennyt sitäkin että se tulee uloskin ennenaikojaan. Taitaa olla aika laittaa alkuun ja loppuun verkot takaisin ja vahvistaa kepeille tuloa. 

Tässä video siitä A-radasta. 5 ratavirhettä ja aikaa jäi n. -1,6 s alle ihanneajan. Sijoitus oli toinen velipoika Jimin ollessa A-radan voittaja! Jimille sama keppivirhe, mutta aika oli parempi kuin Lissulla.

B-rata oli sitten hyppyrata ja se olikin yhtä kaaosta. Videolla sekin olisi mutta enpä taida jaksaa laittaa nettiin, niin hanurista se oli. Koira bongasi heti parin ekan esteen jälkeen jostain syystä kauimmaisen putken ja syöksyi sinne josta sitten tuli HYL. Ajattelin vielä silloin että jatkan nyt radan kuitenkin kisanomaisesti loppuun. Lissupa päätti toisin :D Lissu pongasi radalta oikeastaan vain kaikki putket ja putkien saattelemana lähdimme sitten radalta pois. No ainakin koiralla oli hauskaa eikä siinä itsekään oikeastaan voinut muuta kuin nauraa! Vaikka näin jälkikäteen harmittaa, että annoin sen rallatella siellä. olisi pitänyt ottaa koira haltuun ja viedä pois kentältä. Toivotaan ettei tosta nyt jää sellasta kuvaa sille, että radalla saa sikailla. 

C-rata oli sitten taas agirata. Se alkoi mukavasti, mutta kepeille menossa tuli taas kielto (oiskohan koira mennyt taas tokaan väliin). jostain syystä mulla hajos sitten sen jälkeen pakka ihan totaalisesti ja virheitä tuli enemmänkin ja HYL siitä että Lissu pujotteli kepit väärään suuntaan. Tästäkin olis video, mutta katsotaan jaksanko sitäkään laittaa näytille.

No jos ei muuta niin ainakin saatiin harjoitusta ja nyt tietää mitä pitää treenata eniten. Pitkiä ratoja, niin että itsellä pysyy pää kasassa ja osaa ohjata loppuun asti kunnolla. Mulle tulee helposti sellanen luovuttamisen tunne se ensimmäinen virhe tulee. Pitäisi osata ohjata kunnialla läpi koko rata, virheistä huolimatta. Myöskin kepit otetaan nyt tarkempaan syyniin ja tehdään niistä varmat. Päätin että ennenkuin kepit ei mene kunnialla niin kisoihin ei ole asiaa. Treenataan niitä sitten vaikka koko syksy jos on pakko. Epiksiin voi mennä sitten katsomaan välillä, että mikä on tilanne.

Tässä parit kuvat vielä Lissusta (kolme alimmaista on ottanut Katja Patrikainen).

Palkintopilkut Lissu ja Jimi <3 br="br">

Kuvakuulumisia

Lissu sai uuden ihan parhaan leikkikaverin. Oikeastaan ensimmäinen koira jolle Lissu ei kertaakaan edes ärähtänyt. Se kestää uudelta kaveriltaan aika rajuakin leikkiä. Kyseessähän on siis bordercollie narttu Aino (Pikkupaimenen U Make Me Grazy). Mahtavaa että koirat tulivat niin hyvin juttuun, vaikka kumpikin on aika kovia luonteita. Lissu ja Aino olivat heti kuin parhaat kaverit, leikki oli aika vauhdikasta. Tässä hieman kuvasaastetta meidän maanantain lenkiltä.

Annen vanha Lakukin oli mukana <3

Tässä vielä hieman videota Lissun leikistä ja agilitystä lauantailta.