Mölliagit Vihtavuoressa

LAUKAn järjestämät agimöllit olivat siis 16.7. ja Lissun kanssa käytiin juoksemassa neljä rataa. Möllirata ja sen uusinta, sekä kisaavien rata ja sen uusinta. Lissu oli taas autosta otettaessa jo ihan kuin persiiseen ammutu karhu ja yritti siinä taas vähän rähistä kaikille mmuille koirille. Siinä vaiheessa jo tiesi, että eka rata tulisi menemään ihan metsikköön. Lissun keskittyminen oli jossain ihan muualla. Eka rataa ei onneksi ole edes videolla joten ei ole todistusaineistoa siitä kamalasta räpellyksestä ja koiran "teen mitä haluan" asenteesta. Uusinta menikin sitten ihan kivasti, vaikka pelkkä koiran huomion saaminen tuossa alussa oli hankalaa. Kun taas kiinnosti ihan kaikki muut asiat kuin istuminen ja keskittyminen lähtötilanteeseen. Uusintaradalla koira tekee nätisti töitä, vaikka vauhtia voisi olla enemmän. Mutta ehkä se hitaus johtuu mun omasta ohjauksesta ja siitä että varmitelen paljon. Lopulta sieltä jäi tulokseksi vitonen puomin yläsmenolta. Sen kummempia analysoimatta, tässä se mölliuusinnan video:

Kisaavien rata oli aikamoista putkeen vientiä. Eka rata meni ihan tyystin mun omaan piikkiin ja ohjailin ihan miten sattuu. Mulla on nykysin sellanen ärsyttävä ongelma, ettei pää meinaa pysyä kasassa ja sähläilen armottoman paljon. No Lissulle pisteet siitä, että se teki just niin kun mä sitä ohjasin. Tätä ekaakaan rataa ei oo videolla, ja ehkä ihan hyvä niin, eipähän ole todistusaineistoa mun sekoilusta. Uusinnassa oli oma pää enempi kasassa ja koira teki taas hyvin töitä. Nyt näkyi kyllä jo että oli kolme rataa takana ja askel jo vähän painoi. Mutta edelleen oma ohjauskin oli vähän varmistelua. Jokatapauksessa nolla sieltä uusinnasta tuli ja täten voitto (sanotaan nyt että lohdutusvoitto). Tätäkään en jaksa sen kummemmin analysoida, joten katsokaa itse.

Ja sitten vois vähän miettiä miten meidän treenit on menneet. Tän viikon treenit oli aika vauhdikkaat ja sai ihan tosissaan juosta, tais olla kummallakin aika hiki kun oma vuoro oli ohitse. Lissu teki töitä taas ihan superisti ja itsekään en mielestäni mitenkään aivan surkea ollut, pieniä kohtia joita piti ottaa uudestaan, että sai pääkoppaan sen ajatuksen siitä jutusta. 

Itsekseen ollaan käyty nyt tekemässä erinlaisia keppikulmia, lähinnä avokulmien treeniä. Laitoin alkuun parit ohjurit takaisin ja loppuun superpalkkaa, eli kissanruokaa. Hienosti se hakee kyllä avokulmatkin, mutta saa nyt siitä huolimatta tehä hetken noiden ohjureiden avulla, että iskostuu se ajatus ihan kunnolla sinne päähän. 

Yritän nyt viikonlopun aikana kirjoittaa siitä agirodusta, ja saada ne videot koneelle. Oon ollut vähän laiska ja saamaton sen asian kanssa.

sakukin on nyt ilmoitettu Mäntyharjulle näyttelyyn, joka on siis 31.8. Sitä ennen kuitenkin käydään molempien kanssa erkkarissa 24.8. ja kisataan Lissun kanssa JATin omissa kisoissa 25pv.  

Ilmoitin Sakun myös Porvooseen syyskuun näyttelyyn, otan sinne sitten mukaan myös Annen nahkacollie Santun. Ja tietenkään unohtamatta Tallinnaa. Niinan kanssa lähdetään Tallinnaan näyttelyyn 17.-18.8. Omia koiria ei lähde, mutta mukaan lähtee Niinan Douglaksen lisäksi kaverini Hannan bordercollie Humppa. Joten aika paljon reissua pukkaa tässä elokuun aikana.

Elämä täynnä agsaa

Siltä se tällä hetkellä tuntuu. Että on elämä ihan pelkkää agilityä. No mutta sehän ei meitä haittaa. 

Oli oikein mukavat epikset eilen vihtavuoressa. 

Mutta jottei käy elämä tylsäksi niin tässä teille katsottavaa:

Ekaksi juostiin möllirata, joka meni mielestäni oikeinkin hyvin noin niinkuin ohjauksellisesti, vaikak välillä olikin rytmittämisongelmia. Mutta pääsääntöisesti olen hyvin tyytyväinen. Koira oli nopea, kuulolla ja teki hyvin. Mutta...aina on oltava se joku mutta. Tällä kertaa se oli sitten kontaktit. 

No mölliradan uusinnalla palkkailtiin sitten kontakteilta. Ratana se ei ollut musta niin hyvä kuin eka, vaihdoin edellisen hyvän ohjaustaktiikan huonoon ja valitsin kummallisia reittejä. No saatiin ainakin ne kontaktit onnistumaan. 

Sitten olikin se kisaavien rata. Muuten tykkäsin kyllä, mutta keppikulma oli meille vielä aivan liian haastava. Itseäänhän siitä saa vain syyttää, kun ei olla keppikulmia kummoisemmin harjoiteltu. Hylkyhän tuli jo ihan alussa kun koira sukelsi väärään päähän putkea. Mun ei ollut tarkoitus tehdä valssia muurin jälkeen vaan joku puolivalssihaltuuottohomma. En tiiä miksi menin sne valssin sinen sössimään kun tiesin kuitenkin etten ehtisi. Oon niin järkyttävä huono tekemään valsseja. Sitten seuraavaan virheesee. Yritin tehdä sujuvaa valssia okserin jälkeen ja ohajata siitä kepeille, mutta eihän se nyt sitten ollutkaan ihan niin sujuva ja koira luki mun ohjauksen pussiin. No jatkettiin sitten siitä kepeille. Loppurata meni musta ihan ok. Mitä nyt pussin jälkeen meinas tulla törmäys ja jouduttiin siinä vähän pyörimään. Mutta ai että, mikä keinu!! Hieno kontakti. Oon niin ylpee Lissusta. Kaikista kivointa tolla viimeisellä radalla oli se että saattiin sujuvuutta ja jatkuvuutta radalla vaikka niitä virheitä tuli. Yleensä jään vain jäkkimään ja kökkimään kun tulee virheitä, mutta nyt kykenin jatkamaan ohjausta mielestäni aika sujuvasti. 

Paljon ollaan kehitytty ja jos tollaisen tatsin sais kisaradoillekkin niin olisin hirmu tyytyväinen. 

Ne viime viikon kisaradat laittelen myöhemmin nettiin.

Ja oon muuten sellastakin miettinyt että osallistuttaisiin Lissun kanssa BH-kokeeseen elokuussa. Olisi tosi hyvä sauma, koska dalluyhdistys järkkää kokeen ja sinne on etusija dalmiksilla. Että eikun treenaamaan!

Laukaan agikisat

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. No ei, vain agikisat. 

Olin ilmoittanut meidät kolmelle radalle, yhdelle hyppyradalle ja kahdelle agiradalle. Tuomarina toimi Minna Räsänen. A-rata oli agirata ja se meni ihan mukavasti. Omaan ohjaamiseen en toki ole vieläkään tyytyväinen, kaikenmoista kummallista sijaistoimintaa siellä harjoitetaan. Kädet vispaa joka suuntaan ja ohjaus on tosi sekavan näköistä. Ja mistä mä olen tollaisen kummallisen juoksutyylin keksinyt ??

A-radalta siis vitonen kepeiltä, muuten puhdas rata. Kepit nyt on takunneet jo jonkin aikaa, välillä ne menee treeneissä aivan loistavasti ja välillä tosi surkeasti. Lissulla ei ole pääkopassa jostain syystä ideaa siitä miten sinne kepeille mennään sisään. Se pongaa aina sen kakkosvälin, varsinkin jos tullaan yhtään vinossa kulmassa. Ja nyt on välillä ilmennyt sitäkin että se tulee uloskin ennenaikojaan. Taitaa olla aika laittaa alkuun ja loppuun verkot takaisin ja vahvistaa kepeille tuloa. 

Tässä video siitä A-radasta. 5 ratavirhettä ja aikaa jäi n. -1,6 s alle ihanneajan. Sijoitus oli toinen velipoika Jimin ollessa A-radan voittaja! Jimille sama keppivirhe, mutta aika oli parempi kuin Lissulla.

B-rata oli sitten hyppyrata ja se olikin yhtä kaaosta. Videolla sekin olisi mutta enpä taida jaksaa laittaa nettiin, niin hanurista se oli. Koira bongasi heti parin ekan esteen jälkeen jostain syystä kauimmaisen putken ja syöksyi sinne josta sitten tuli HYL. Ajattelin vielä silloin että jatkan nyt radan kuitenkin kisanomaisesti loppuun. Lissupa päätti toisin :D Lissu pongasi radalta oikeastaan vain kaikki putket ja putkien saattelemana lähdimme sitten radalta pois. No ainakin koiralla oli hauskaa eikä siinä itsekään oikeastaan voinut muuta kuin nauraa! Vaikka näin jälkikäteen harmittaa, että annoin sen rallatella siellä. olisi pitänyt ottaa koira haltuun ja viedä pois kentältä. Toivotaan ettei tosta nyt jää sellasta kuvaa sille, että radalla saa sikailla. 

C-rata oli sitten taas agirata. Se alkoi mukavasti, mutta kepeille menossa tuli taas kielto (oiskohan koira mennyt taas tokaan väliin). jostain syystä mulla hajos sitten sen jälkeen pakka ihan totaalisesti ja virheitä tuli enemmänkin ja HYL siitä että Lissu pujotteli kepit väärään suuntaan. Tästäkin olis video, mutta katsotaan jaksanko sitäkään laittaa näytille.

No jos ei muuta niin ainakin saatiin harjoitusta ja nyt tietää mitä pitää treenata eniten. Pitkiä ratoja, niin että itsellä pysyy pää kasassa ja osaa ohjata loppuun asti kunnolla. Mulle tulee helposti sellanen luovuttamisen tunne se ensimmäinen virhe tulee. Pitäisi osata ohjata kunnialla läpi koko rata, virheistä huolimatta. Myöskin kepit otetaan nyt tarkempaan syyniin ja tehdään niistä varmat. Päätin että ennenkuin kepit ei mene kunnialla niin kisoihin ei ole asiaa. Treenataan niitä sitten vaikka koko syksy jos on pakko. Epiksiin voi mennä sitten katsomaan välillä, että mikä on tilanne.

Tässä parit kuvat vielä Lissusta (kolme alimmaista on ottanut Katja Patrikainen).

Palkintopilkut Lissu ja Jimi <3 br="br">

JATin kisat

Sunnuntaina juostiin Lissun kanssa kaksi agirataa. Kummaltakin hyllytettiin aika lahjakkaasti.

Aamu meni ihan penkin alle, väsymys oli jotain aivan kamalaa eikä sängystä meinannut päästä ylös. Ja kuinka ollakkaan, kiirehän sitä sitten tuli. Olin juuri ja juuri puolta tuntia ennen hallilla ja eikun hakemaan tuomarin allekirjoitusta kisakirjaan. Jouduin siis ostamaan uuden, koska en vaan kertakaikkiaan löytänyt meidän kisakirjaa mistään. Pengoin varmaan koko kämpän ylösalaisin eikä sitä vaan löytynyt. Sitten äkkiä lämmittelemään koiraa ja kas, olikin jo rataantutustuminen. Tutustuessa kuviot oli ihan selkeät, radalle päästyä mut valtasi ihan hirveä jännitys enkä tiennyt yhtään mitä tein. Jotenkin se eka rata meni kuin jossain sumussa. Näin jälkeenpäin tuntuu, että juoksin vaan, enkä tajunnut edes käskyttää koiraa. Sieltä ekalta tuli siis ainakin puomin ylösmenolta vitonen, kepeiltä kielto...sitä en edes muista, että mistä hyl tuli. Oli meillä sitten aika näyttävä lentokeinukin, mikä oli aika yllättävää kun Lissu menee sen aina aika varovasti. Kontakteissa oli muutenkin sanomista.

Toinen rata menikin sitten mielestäni tosi kivasti, lukuunottamatta sitä yhtä väärää hyppyä. Keinulta olisi pitänyt kääntyä n. 90 asteen kulmassa putkelle. Keinua kohti suorassa linjassa oli hyppy ja senhän se Lissu sitten päätti suorittaa, mikä oli kyllä ihan mun oma vika. Olin rintamasuunta liikaa hypylle kun ois pitänyt antaa koiralle selvät ohjeet etenemissuunnasta. Loppurata taidettiinkin sitten mennä puhtaasti ja oi oi mitkä kontaktit! Vauhtiakin oli paljon. On tainnut koira saada varmuutta radalle kun nykyisin pinkoo siellä oikein kunnolla.

Ensi viikon lauantaina kisataan sitten vihtavuoressa LAUKAn kisoissa. Kolme starttia olisi juostavana. Voi olla että se kolmas on Lissulle jo liikaa, mutta katsotaan miten menee. Innolla ainakin mennään.

Tänään olisi sitten Muuramessa möllikisat, mutta saa nyt nähdä lähdetäänkö. Se on ulkokenttä enkä tiedä onko mulla luottoa tohon koiraan avoimella kentällä.

Ainiin, ja olihan meillä muutakin juttua, Lissu on ruvennut rapsuttelemaan itseään (etenkin suupielistä ja kainaloista), turkki on huonossa kunnossa ja hiivaa näyttäs taas olevan tassuissa. Nyt lähti kyllä ruoka vaihtoon. J&V vaihtuu James Wellbelovediin. Ja jos sais joskus sen pakastimen johonkin mahtumaan niin sais raakaruokaakin pakkaseen.

Saku on nyt syönyt sitä Hill'sin U/D ruokaa ja poika on oikein hyvässä kunnossa. Eturauhasen kontrolliultraan ei olla vielä päästy kun raha-asiat menee sen verta huonosti. Ehkäpä ens kuussa olisi mahollista se viedä. Pissanäytekin pitäisi sinne eläinlääkäriin viedä.