Hoitotätinä

Täällä sitä vietellään maalaiselämää Eurajoella. Oon ollut torstaista asti pentuvahtina Janikan luona. Huomenna pitäisi lähteä kotiin enkä kyllä tiedä miten siinä käy. Miten noita pieniä tuhisijoita voi jättää?
Mulla on ollut Lissu mukana ja sekin on aivan rakastunut pentuihin. Aluksi piti vähän komentaa että pentujen kanssa ei leikitä. Sen mielestä ois ollu niin mukava haastaa pikkuvipeltäjiä painiin :D Liinu emän kanssa ne tulee hyvin juttuun ja ovat ehkä enemmänkin välinpitämättömiä toisiaan kohtaan. Aluksi Lissu yritti haastaa Liinua leikkimään, mutta tajusi sitten että yritykset olivat turhia. Nyt nukkuvat sohvalla vierekkäin :)
On ollut kyllä aivan mahtavaa päästä tutustumaan pentuihin ja ennenkaikkea niiden emään Liinuun. Olen tehnyt sen kanssa tokoa Janikan omalla kentällä ja ai että kun tykkään siitä! Liinu vaikuttaa oelvan sisällä ja arjessa helppo, mutta kun ruvetaan tekemään hommia, koiran katse kirkastuu ja se pistää ihan toisenlaisen vaihteen päälle. Just tuollaisen mäkin haluan.
Kamerahan on tottakai täyttynyt pentujen kuvista, lenkkikuvista ja Liinun kuvista :D Mulle kävi tosin sellainen kämmi, että unohdin oman muistikorttini kotiin ja meinasi jo iskeä masennus, mutta sain sitten Janikalta lainaan muistikortin ja viikonloppu pelastui. Kyseisten pentujen blogiin pääset tästä. Kuvat löytyvät myös pentublogista, mutta laitan nyt muutaman tähänkin.

Cokis 

Jaffa yritti välillä haastaa Lissua leikkimään häntä töttöröllä ja hirveän murinan kanssa :D

Pommac, mustavalkoinen muumi

Lissu haistelee Spritea

Liinu on todella hyvä äiti 

kasassa on turvallisempaa

Jaffa nukahti

Uusia tuulia

Meillä oli netti poikki pitkän aikaa enkä sitten jaksanut kännykällä päivittää blogia, jote siitä tämän pitkä hiljaiselo.

Harrastusrintamalla ei kyllä ole ollut hiljaista tai elämässä muutenkaan.

Lissun kanssa käytiin Vitikaisen Tiian valmennus loppuun ja aloitettiin Jyvälän kansalaisopiston BH-kurssi jossa kouluttajana toimii taas Elli. Tähtäimenä siis on että päästäisiin BH koe tänä vuonna läpi.

Muutoksia on tapahtunut elämässä noin muutenkin. Lopetin koulun aikuisopistossa ja aloitin oppisopimuskoulutuksen Aholan lammastilalla. Musta pitäisi siis tulla eläintenhoitaja parin vuoden päästä. On ihan  mahatava tunne kun pääsi tekemään vihdoinkin sitä mitä haluaa.

Muutoksia tapahtuu myös meidän lauaman elossa kun touko-keäskuun vaihteessa meille astelee uusi kauan odotettu lauamanjäsen. Mutta kirjoittelen siitä sitten kun sen aika on.

Tässä nyt kuitenkin jotain videomaistiaisia helmikuun valmennuksesta. Ohjauksissa on kyllä paljon hiomisen varaa ja liikettäkin saisi ohjaajalla olla runsaasti enemmän. Mutta pääasia on että Lissu on aivan super! Mulla on muitakin valmennuskertoja videokameralla sekä jotain tokojuttuja, mutta laittelen niitä sitten paremmalla ajalla.

Sitten loppukevennykseksi vielä hieman kuvia lenkeiltä. (kuvat saa tuttuun tapaan klikkaamalla suuremmiksi)

Riikan Pyry

Karon Ilmi

Ystävien päivä

Hyvää ystävänpäivää kaikille meidän ihanille ystäville ja lukijoille!

TOKO on kivaa!

Lissun kanssa käytiin tekemässä eilen TOKOa kun oon vihdoinkin tajunnut että meidän vieressä on valaistu oma pikku kenttä (moventaksen parkkipaikka). Nyt on ollut sen verta lauhaa että pilkkukin tarkenee paikkamakuussa. Harmittaa kyllä, että en tajunnut ottaa kameraa mukaan, seuraavalla kerralla olen viisaampi.

Sitten niihin liikkeisiin.

Ensimmäisenä tehtiin ihan vaan perusasentoon tulemista. Ensin niin että Lissu istui parin askeleen päässä musta, sitten pidennettiin vähän matkaa. Nää meni tosi hyvin, tais tulla vain yks vinkuravänkyrä. Kokeilin myös niin, että jätin Lissun hieman sivusuunnassa mun eteen istumaan ja kutsuin. Se oli selvästikin vaikeampi, kun sillä ei ollut suora linja muhun. Meni istumaan vähän mun taakse. Täytyy treenailla, koska olishan se suotavaa että se osais tulla sivulle mistä tahansa.

Sitten siirryttiin seuraamiseen ja tässä jotui vähän muistuttelemaan, että mitenkäs se menikään. Lissu rupeaa edistämään ihan hirveesti ekalla yrittämällä. Mutta kyllä se sitten lähti sujumaan ihan kivasti. Käännöksissä pysyy hyvin mukana, mutta täyskäännöt on sille vähän vaikeita. En tosin itsekään oikein tiedä miten mun kuuluis kääntyä niissä joten ehkä se sekoittaa koiraakin sitten. Tein lyhyitä seuraamisia ja palkkailin paljon.

Kolmantena tehtiin jääviä. Liikkeestä maahan menossa ei ole mitään ongelmaa, Lissu teki tosi nätit ja nopeat maahanmenot. Liikkeestä seisominen sitten olikin vähän hankalampi homma. Voimakkaalla käsiavulla se jää seisomaan, mutta ilman sitä Lissu painuu heti maahan. Täytyy varmaan nyt vaan ihan hirveesti vahvistaa tota ja ottaa vaikka takapalkka joka on superpalkka kissanruoka.

Tehtiin myös pari luoksaria ja Lissu tulee kyllä hyvällä vauhdilla, mutta mun täytyy nyt kyllä oikeesti miettiä haluanko mä sen mun eteen vai sivulle. Sivulle tuloon se tarttee erillisen käskyn joten eikai se ois kovin vaikea opettaa tulemaan eteen...mietitään.

Viimeisenä tehtiin paikkamakuu. Hienosti pilkku kesti häiriön, kun ohi ajoi pyöriä ja yhdet lastenvaunut. Pyörät on sille pahoja juttuja kun se ei oikein kestä tollasia nopeasti ohi meneviä asioita. Mutta hienosti pysyi vaikka pää vähän pyörikin. Aika tais olla 2min.

Ajattelin perjantantaina käydä vähän tekemässä hyppyestettä hallilla, siitä on niin pitkä aika kun ollaan sitä tehty viimeksi.

Sunnuntaina onkin sitten agsakisat ja kisataan kahden agiradan verran.

Kontaktitreeniä ja kuvia

Lissu pääsi maanantaina ekaa kertaa kennelyskän jälkeen agsailemaan. Aika kunnoton tuo koira kyllä on, kun ollaan koko kennelyskän ajan ja sen jälkeenkin vielä pari viikkoa oltu aika vähällä liikkumisella ettei tule jälkitauteja. Ja hyvin nopeastihan se pieni pilkku väsyi. 

Meillä oli siis maanantaina Vitikaisen Tiian agilityvalmennus Haukkuvaarassa ja teemana oli kontaktit. Tiian mielestä Lissulle kannattaisi ruveta tekemään A-esteelle juoksukontaktit, se on sen verran raskas koira kuitenkin ja tulee kontaktin loppuun ns. pystyasennossa. Kun esim. bortsut tulee aika matalana kontaktipinnoille, Lissu tulee niin pystyssä, että ranteet taipuu ja selkä on ihan mutkalla. Jos jatketaan 2on2offilla saattaapi mulla olla rikkinäinen koira hyvinkin pian. Laura ja Jimi sai samat suositukset kyseiselle esteelle ja ruvetaan nyt sitten yhdessä työstämään juoksukontakteja. 

Tiinan (Pipipäät) blogissa oli tosi hyvä kirjoitus liittyen Tiian antamiin neuvoihin kontakti asioissa. Kannattaa käydä lukemassa. 

Veera oli ihana ja kuvasi meidän kontaktityöskentelyä, ekalla videolla on hyvin vähäinen vire, siinä lähinnä näytettiin Tiialle millaiset meidän treenikontaktit on. Toisella videolla on jo vähän enemmän virettä ja vauhtia mutta valitettavasti videolle ei saatu ihan sitä virettä mikä kisoissa on, joten kontaktit oli tosi nätit. Kisoihin täytyy nyt ottaa tiukka linja ja jos Lissu tulee läpi niin ei muutakuin ulos radalta ilman että saa suorittaa yhtään estettä.

Käytiin myös viime perjantaina Karon ja bortsutyttöjen kanssa lenkillä Haukkiksessa ja sain ihan kivoja kuviakin sieltä räpsittyä. (Kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi)

Oltiin viikonloppu Parkanossa mun isäni luona ja sieltäkin tarttui linssiin parit kuvat. Omat koirat ei ollut mukana, mutta Oku ja porokoirat pääsivät malleiksi.

"jos en kato tota niin sitä ei oo olemassa"

Ja lopuksi vielä kuvia maanantaina hanhiperän lenkiltä.

 

Pakkaslenkkejä

Tänään käytiin Veeran ja Nooan kanssa haukanniemessä lenkillä. käveltiin jäätä pitkin ja saatiin selalinen tunnin lenkki aikaseksi. Lissulla paleli välillä tassuja ja meno oli hetkittäin kolmijalkaista, mutta hyvin se silti pystyi juoksentelemaan ja leikkimäänkin Nooan kanssa. Jotkut tossut sille pitäisi varmaan hankkia, mutta mistä saisi kunnolla jalassa pysyvät? Mulla on ollut noilla sellaiset huskytossut mitä valjakkokoirilla käytetään, mutta en sitten tiedä miksei ne mun koirien jalassa pysynyt. Jotain kuviakin saatiin otettua ja tässä niitä. Huomenna päästäänkin Lissun kanssa lenkille Karon ja ihanan bc-lapsi Ilmin kanssa.

Pentuhaastetta

Veera haastoi meidät tekemään tällaisen.

 "Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voit myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat sillä ovat edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."

Teen tän haastiksen nyt Lissusta koska Sakun pikkupentuajasta mulla ei ole tietoa.

Olen ollut Lissun elämässä mukana jo siitä lähtien kun se täytti 1viikon. Se oli heti alusta asti mun lemppari narttupennuista, joita pentueeseen syntyi kolme. Lissu oli alusta asti pieni ja pippurinen, se haastoi kavereita leikkiin...tai musta se kuullosti kyllä ihan tappelulta. Se selätti aina pentueen pojat painileikeissä, pienestä koostaan huolimatta. Iän myötä siitä tuli oikea riidanhaastaja ja aina kun jossain rähistiin, Lissu oli siellä. Ehkäpä juuri sen luonne kiinnitti mun huomion. Se oli energinen ja siitä huokui halu tutkia ja tehdä asioita. Mun ei siis ollut edes tarkoitus ottaa pentua kotiin, kävi vain hoitamassa ja paijailemassa pentusia. Lissu kuitenkin pyöri ja pyöri mun mielessä ja lopulta se tuli uniin asti. Enhän mä voinut sitten muuta kuin soittaa Einelle, että mä haluan sen. Ja Lissuhan sitten tuli, sopivasti jouluksi kotiin.

Lissun ensimmäisiä poseeraustreenejä, vielä kasvattajan hoiteissa.

Lissu oli aika kamala pentu. Se roikkui sukissa ja lahkeissa, yritti purra naamaa ja käsiä. Varasteli tavaroita ja kiusasi Sakua ja Olli vanhusta. Sen ehdotonta lempparipuuhaa oli syödä kenkiä. Ostin elämäni ekat kunnon korkkarit ja vaikka ne olivat kenkäkaapissa, Lissu oli ne sieltä saanut ja syönyt niistä korot. Silloin sapetti, mutta nyt se on vain hauska muisto ja muistuttaa mua siitä ettei mun ole edes tarkoitus kävellä korkkareilla (puhumattakaan siitä etten osaa kävellä niillä). Lissu ei onneksi ikinä tuhonnut mitään suurta, mutta varmaan ainakin kolme tv.n kaukosäädintä meni uusiksi, sekä mun pari kännykkää se söi käyttökelvottomiksi.
Mutta joillain tavoin se oli myös helppo pentu. Se oppi viikossa sisäsiistiksi ja pyytämään ulos. Se ei ikinä ole huutanut yksinoloja ja se on aina tullut toimeen kaikkien kanssa. Lissu rakasti (ja rakastaa vieläkin) ihmisiä, lapset on edelleenkin sen lemppareita ja pentuna se olisikin vain ollut mun pienimmän siskon kanssa leikkimmässä.

 

3-kuukautisena se edelleen rökitti veljensä Hatin painissa. Siellä kun mentiin käymään, se syöksyi heti ovesta sisälle ja pani Hatin kenttiin. Toinen veli Jimi on aina vähän jopa "pelännyt" Lissua, kun se käsittelee sitä niin kovakouraisesti, mutta kyllä nekin aina saavat leikin aikaiseksi.

Lissu ja Hatti veli leikkimässä

Hatti veli saa köniinsä

Neidillä on ollut pienestä saakka aika ilkikurinen ilme.

 Sakun kanssa Lissu oli heti kuin parhaat ystävykset. Vaikka Sakun pallit joutuivatkin usein pienen naskalihampaan uhriksi.

Iso edellä ja pieni perässä

Me voitais sitten haastaa pilkukkaita
Redi
Marika ja pilkut
Henna ja Jali