"Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voit myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat sillä ovat edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."
Teen tän haastiksen nyt Lissusta koska Sakun pikkupentuajasta mulla ei ole tietoa.
Olen ollut Lissun elämässä mukana jo siitä lähtien kun se täytti 1viikon. Se oli heti alusta asti mun lemppari narttupennuista, joita pentueeseen syntyi kolme. Lissu oli alusta asti pieni ja pippurinen, se haastoi kavereita leikkiin...tai musta se kuullosti kyllä ihan tappelulta. Se selätti aina pentueen pojat painileikeissä, pienestä koostaan huolimatta. Iän myötä siitä tuli oikea riidanhaastaja ja aina kun jossain rähistiin, Lissu oli siellä. Ehkäpä juuri sen luonne kiinnitti mun huomion. Se oli energinen ja siitä huokui halu tutkia ja tehdä asioita. Mun ei siis ollut edes tarkoitus ottaa pentua kotiin, kävi vain hoitamassa ja paijailemassa pentusia. Lissu kuitenkin pyöri ja pyöri mun mielessä ja lopulta se tuli uniin asti. Enhän mä voinut sitten muuta kuin soittaa Einelle, että mä haluan sen. Ja Lissuhan sitten tuli, sopivasti jouluksi kotiin.
Lissun ensimmäisiä poseeraustreenejä, vielä kasvattajan hoiteissa. |
Lissu oli aika kamala pentu. Se roikkui sukissa ja lahkeissa, yritti purra naamaa ja käsiä. Varasteli tavaroita ja kiusasi Sakua ja Olli vanhusta. Sen ehdotonta lempparipuuhaa oli syödä kenkiä. Ostin elämäni ekat kunnon korkkarit ja vaikka ne olivat kenkäkaapissa, Lissu oli ne sieltä saanut ja syönyt niistä korot. Silloin sapetti, mutta nyt se on vain hauska muisto ja muistuttaa mua siitä ettei mun ole edes tarkoitus kävellä korkkareilla (puhumattakaan siitä etten osaa kävellä niillä). Lissu ei onneksi ikinä tuhonnut mitään suurta, mutta varmaan ainakin kolme tv.n kaukosäädintä meni uusiksi, sekä mun pari kännykkää se söi käyttökelvottomiksi.
Mutta joillain tavoin se oli myös helppo pentu. Se oppi viikossa sisäsiistiksi ja pyytämään ulos. Se ei ikinä ole huutanut yksinoloja ja se on aina tullut toimeen kaikkien kanssa. Lissu rakasti (ja rakastaa vieläkin) ihmisiä, lapset on edelleenkin sen lemppareita ja pentuna se olisikin vain ollut mun pienimmän siskon kanssa leikkimmässä.
3-kuukautisena se edelleen rökitti veljensä Hatin painissa. Siellä kun mentiin käymään, se syöksyi heti ovesta sisälle ja pani Hatin kenttiin. Toinen veli Jimi on aina vähän jopa "pelännyt" Lissua, kun se käsittelee sitä niin kovakouraisesti, mutta kyllä nekin aina saavat leikin aikaiseksi.
Lissu ja Hatti veli leikkimässä |
Hatti veli saa köniinsä |
Neidillä on ollut pienestä saakka aika ilkikurinen ilme. |
Sakun kanssa Lissu oli heti kuin parhaat ystävykset. Vaikka Sakun pallit joutuivatkin usein pienen naskalihampaan uhriksi.
Iso edellä ja pieni perässä |
Me voitais sitten haastaa pilkukkaita
Redi
Marika ja pilkut
Henna ja Jali
Olipas kiva juttu! :) Tosin sai mut toteamaan, että olisin Lissun tapaisen pennun kanssa ollut helisemässä. Onneksi nuo omat olleet tosi helppoja, saa mut kuvittelemaan että osaisin jotain koirien opettamisesta. :D
VastaaPoistaKyllä mä olen sen kanssa ollutkin helisemässä aika ajoin ja välillä on tullut jopa mietittyä miksi piti ottaa se pentueen hulluin :D Välillä on meinannut jo toivokin loppua ja olen kyllä joskus miettinyt että sille olisi parempi etsiä toinen koti. Mutta tuossa se on edelleen eikä se tosta lähde kun hautaan. Ihana mutta ärsyttävä :D
PoistaKivaa luettavaa kyllä! Olisin lukenut pidemmällekin, kuin kolmen kuukauden ikään asti. :) Tuli heti sellanen fiilis että vois kirjotella omista karvakorvista pentuajasta nykypäivään asti jotakin, nää haastejutut mulle onkin ennenkokeilematon tuttavuus. :P
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKorjattu ;)
PoistaOmpa suloisia kuvia Lissusta!! Ja hieno uusi ilme täällä blogissa, varsinkin banneri on tosi makee :))
VastaaPoista