Pentuhaastetta

Veera haastoi meidät tekemään tällaisen.

 "Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voit myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat sillä ovat edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."

Teen tän haastiksen nyt Lissusta koska Sakun pikkupentuajasta mulla ei ole tietoa.

Olen ollut Lissun elämässä mukana jo siitä lähtien kun se täytti 1viikon. Se oli heti alusta asti mun lemppari narttupennuista, joita pentueeseen syntyi kolme. Lissu oli alusta asti pieni ja pippurinen, se haastoi kavereita leikkiin...tai musta se kuullosti kyllä ihan tappelulta. Se selätti aina pentueen pojat painileikeissä, pienestä koostaan huolimatta. Iän myötä siitä tuli oikea riidanhaastaja ja aina kun jossain rähistiin, Lissu oli siellä. Ehkäpä juuri sen luonne kiinnitti mun huomion. Se oli energinen ja siitä huokui halu tutkia ja tehdä asioita. Mun ei siis ollut edes tarkoitus ottaa pentua kotiin, kävi vain hoitamassa ja paijailemassa pentusia. Lissu kuitenkin pyöri ja pyöri mun mielessä ja lopulta se tuli uniin asti. Enhän mä voinut sitten muuta kuin soittaa Einelle, että mä haluan sen. Ja Lissuhan sitten tuli, sopivasti jouluksi kotiin.

Lissun ensimmäisiä poseeraustreenejä, vielä kasvattajan hoiteissa.

Lissu oli aika kamala pentu. Se roikkui sukissa ja lahkeissa, yritti purra naamaa ja käsiä. Varasteli tavaroita ja kiusasi Sakua ja Olli vanhusta. Sen ehdotonta lempparipuuhaa oli syödä kenkiä. Ostin elämäni ekat kunnon korkkarit ja vaikka ne olivat kenkäkaapissa, Lissu oli ne sieltä saanut ja syönyt niistä korot. Silloin sapetti, mutta nyt se on vain hauska muisto ja muistuttaa mua siitä ettei mun ole edes tarkoitus kävellä korkkareilla (puhumattakaan siitä etten osaa kävellä niillä). Lissu ei onneksi ikinä tuhonnut mitään suurta, mutta varmaan ainakin kolme tv.n kaukosäädintä meni uusiksi, sekä mun pari kännykkää se söi käyttökelvottomiksi.
Mutta joillain tavoin se oli myös helppo pentu. Se oppi viikossa sisäsiistiksi ja pyytämään ulos. Se ei ikinä ole huutanut yksinoloja ja se on aina tullut toimeen kaikkien kanssa. Lissu rakasti (ja rakastaa vieläkin) ihmisiä, lapset on edelleenkin sen lemppareita ja pentuna se olisikin vain ollut mun pienimmän siskon kanssa leikkimmässä.

 

3-kuukautisena se edelleen rökitti veljensä Hatin painissa. Siellä kun mentiin käymään, se syöksyi heti ovesta sisälle ja pani Hatin kenttiin. Toinen veli Jimi on aina vähän jopa "pelännyt" Lissua, kun se käsittelee sitä niin kovakouraisesti, mutta kyllä nekin aina saavat leikin aikaiseksi.

Lissu ja Hatti veli leikkimässä

Hatti veli saa köniinsä

Neidillä on ollut pienestä saakka aika ilkikurinen ilme.

 Sakun kanssa Lissu oli heti kuin parhaat ystävykset. Vaikka Sakun pallit joutuivatkin usein pienen naskalihampaan uhriksi.

Iso edellä ja pieni perässä

Me voitais sitten haastaa pilkukkaita
Redi
Marika ja pilkut
Henna ja Jali

Haaste

Olin ihan tyystin unohtanut, että Jenny oli heittänyt meille haasteen. Joten, jos sitä nyt aikansakuluksi siihen vastailisi.

Eli ideana taisi olla, että vastataan kysymyksiin ja sitten pitää hastaa kolme uutta ja he vastaavat sun omiin keksimiisi kysymyksiin.

1. Miten sinusta tuli koiraihminen?
- Kai se on ollut ihan geeneissä pienestä asti. Mutta sen koirakärpäsen pureman sain taatusti lopulta naapuriltamme Tuulalta, jolla oli kultaisia noutajia. Kisasin hänen koiransa kanssa ensimmäisen lapsi ja koira kisani. Omaa koiraahan halusin pitkään, mutta vanhemmat eivät antaneet ottaa. vasta sitten kun muutettiin "maalle" niin sain toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni.

2. Millä perusteella valitsit koirarotusi?
- Naapurissa asui dalmis Zinna jota ahkerasti lenkkeilytin. Innostuin käymään sen kanssa näyttelyissä ja tutustuin rotuun enempi. Siitä se sitten lähti. Aluski oli tarkoitus ottaa hovawart, sitten samojedi. Mutta lopulta päädyttiin dalmikseen.

3. Leikitään, että ottaisit uuden koiran ja se ei saisi olla samanrotuinen kuin koirasi, minkä ottaisit?
- Tää on todella helppo. Bordercolliehan se olisi. Tai siis, seuraava tulee taatusti myös olemaankin.

4. Miten hemmottelet koiraasi?
- Ne saavat luita. Ja joskus joku antaa luvatta niille jääkaapistakin jotain. Parasta hemmottelua niille tosin on se, että niiden kanssa yhdesäs touhuaa jotain ja rapsuttelee ja on läsnä.

5.Ikimuistoisin hetki koirasi kanssa?
- Sakun kanssa varmaan se, että se tuli muotovalioksi. Meinattiin vielä myöhästyä kehästä. Lopulta se oli vielä ROP ja RYP2. Lissun kanssa luultavasti se että noustiin kakkosluokkaan agilityssä, mitä en olisi voinut edes kuvitella. Mutta, mielestäni jokainen hetki niiden kanssa on ikimuistoinen, ne saavat mut hyvälle tuulelle ja rakastan niitä ihan suunnattoman paljon.

6. Mistä olet luopunut koirasi takia?
- Joistain kaverisuhteista, viikonlopuista baarissa yms. ei niin tärkeästä.

7. Paljonko käytät keskimäärin rahaa koiriisi kuukaudessa?
- Varmaan jonkun 150 euroa keskimäärin. Se riippuu niin kuukaudesta. Joskus on paljonkin menoja, kuten agikisojen ilmoittautumismaksuja, näyttelyilmoittautumismaksuja yms.

8. Mitkä ovat tavoitteesi koiriesi kanssa?
- Sakun kanssa ei ole oikeastaan sen kummempia tavoitteita kuin, että se pysyisi terveenä ja eläisi pitkän hyvän elämän. Toki toivon, että veteraanikehissä tulisi menestystä. Lissun kanssa toivottavasti noustaan agilityn kolmosluokkaan tänä vuonna. Ja olisihan se hienoa jos siitä joskus saisi agivalion.

9. TOP 5 kauneimmat koirarodut (eikä tarvi olla sellaisia, joita välttämättä itse ottaisit)
-  1. Bordercollie  2. Faaraokoira  3. Isovillakoira  4. Samojedinkoira  5. Dalmis

10. Milloin koirasi on onnellisimmillaan?
- Saku on onnellisimmillaan varmasti silloin kun se saa osakseen paljon huomiota ja saa nukkua kainalossa. Lissu on varmasti onnellisimmillaan silloin kun sillä on nenän edessä kasa hampurilaisia tms. tai jos se saa viilettää tysiä agiradalla.

11. Miten motivoit koiraasi? 
- Lissu on todella helposti motivoitavissa ruoalla, mutta se motivoituu myös lelusta. Agilityssä se kyllä motivoituu ihan vaan jo agin tekemisestä. Saku on todella vaikea motivoitava, yleensä se toimii parhaiten froliceilla.

Haastan Hennan, Ninjan ja Lauran
Ja kysymykset on samat, kun oon niin laiska etten jaksa keksiä omia.

1. Miten sinusta tuli koiraihminen?
2. Millä perusteella valitsit koirarotusi?
3. Leikitään, että ottaisit uuden koiran ja se ei saisi olla samanrotuinen kuin koirasi, minkä ottaisit?
4. Miten hemmottelet koiraasi?
5.Ikimuistoisin hetki koirasi kanssa?
6. Mistä olet luopunut koirasi takia?
7. Paljonko käytät keskimäärin rahaa koiriisi kuukaudessa?
8. Mitkä ovat tavoitteesi koiriesi kanssa?
9. TOP 5 kauneimmat koirarodut (eikä tarvi olla sellaisia, joita välttämättä itse ottaisit)
10. Milloin koirasi on onnellisimmillaan?
11. Miten motivoit koiraasi?

Haaste

Olin ihan tyystin unohtanut, että sain Sofilta haasteen. Se oli kyllä viime vuoden puolella, mutta koska mulla on nyt tylsää eikä nukuta niin ajattelin sen nyt toteuttaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tää ei nyt liity oikeestaan mun koiraharrastukseen, mutta laitan tän silti tänne.

Haasteen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Mä en haasta nyt ketään, jokainen saapi poimia tän tästä jos haluaa.

Aloitetaan:

1. Haluaisin omakotitalon. Sellasen näppärän kokoisen talon ja suuren pihan.

2. Haluaisin ihan hirveesti olla laiha ja kaunis (tiedän, tosi turhamaista). Haluaisin käyttää korkeakorkoisia kenkiä, mutta mun paksut jalat näyttää niissä vähän hölmöltä. Silti omistan kyllä parit tosi korkeat korkkarit.

3. Mulla on aika paha laktoosi intorelanssi, mutta silti mä syön normaaleja maitotuotteita. En pysty vastustamaan mm. juustoa. Ja koulussa syön aina ns. "normiruokaa". 

4. Pienenä olin ihan blondi. Nytkin kun juurikasvu on aika kamala, huomaa että oon oikeasti aika vaalea. 

5. Mun piti ottaa oikeesti samojedinkoira eikä dalmista. En ole katunut dalmiksen ottoa, mutta silti seuraava koira on jotain muuta. (lue: bordercollie)

6. Mulla on tosi huono itsekuri. Siis ihan kaikessa. Ja huono itsetunto.

7. Vihaan ihmisiä joiden pitää tuoda itseään kamalasti esille. Sellaisia jotka siis puhuu paljon itsestään ja kääntää jutut aina itseensä. Musta on tosi tärkeätä kuunnella myös että mitä muilla on sanottavaa.

8. Mun ensimmäisen oman koiran (dalmis Oili) lopetuspäätös oli vaikein asia mun elämässä. Oikeastaan viikottain ajattelen että tein väärin kun vein sen lopetettavaksi. Syytän siitä tosi paljon itseäni että Oilille kävi miten kävi. Jos voisin jotain muuttaa elämässäni niin ottaisin Oilin takaisin ja tekisin kaikkeni sen eteen.

Once in a lifetime dog <3 Oili