Yksi on joukosta pois

Aino. Aina rohkea ja iloinen. Ihana Aino. Aino on poissa.

Iloinen mustavalkoinen pääsi sateenkaarisillalle 24.5.2013. Ikävä on valtava, ja olemme Annen kanssa itkeneet monen monet itkut ja varmasti tulemme vielä itkemäänkin.

Tämä teksti on kopioitu Annen facebook seinältä:

"Nyt ei ole enää kipuja, eikä väsymystä. Ei ole enää paha olla.

Oma sydän on revitty riekaleiksi...

"Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan."


Aino pääsi tänään pois puolentoista viikon kivun jälkeen. Aino satutti itsensä keppiin, ja olisi vaatinut ison ja haastavan leikkauksen, josta toipuminen ei olisi ollut helppo, ja komplikaatioriski olisi ollut suuri. Vaikka päätökseen vaikuttivat myös muut syyt Ainon elämän kannalta, äsken Ainon poismenon ja eläinlääkärin suorittaman nopean avauksen jälkeen päätös oli ehdottomasti jopa lääkärin mielestä oikea. Ainon rinnan ja kaulan väliin oli jäänyt 18,5cm mittainen terävä keppi, jonka poistaminen olisi ollut vaarallista ja vaikeaa. Lääkärikin sanoi, että onneksi koira oli jo päästetty pois, eikä se ollut leikkauspöydällä... Päätös Ainon päästämisestä pois oli maailman raskain, ja viimeiset päivät ovat olleet hirvittävän raskaita, mutta tiedän tämän olleen Ainon kannalta ainut oikea ratkaisu. Ei tarvitse enää kestää kipua. Olkaa kilttejä, ja älkää antako koirienne leikkiä kepeillä. Niiden kanssa voi käydä todella huonosti.

Rakastan sinua, Aino. Minulla on sinua niin iso ikävä." 

Minulle jäi Ainosta vain ja ainoastaan hyviä muistoja. Aino oli mitä upein ystävä ja olen Annelle ikuisesti kiitollinen että sain tutustua Ainoon ja pitää sitä välillä kuin omanani. Ainon kanssa oli mahtava harrastaa agilityä ja haluankin tähän linkittää Annen kuvaaman videoklipin mun ja Ainon ensimmäisistä ja valitettavasti viimeisistä möllikisoista. Aikamoista räpellystä, mutta kyllä siitä välittyy ainakin se miten hauskaa Ainolla oli.

Ainon kanssa JATpailuissa 7.5.2013

Laitan tähän vielä pari kuvaa jotka otettiin Ainon viimeisellä matkalla.

Vaikka keppileikit oli kielletty lopullisesti, yritti Aino vielä tarjota josko sille heitettäisiin vielä viimeisen kerran.

Ikuisesti Ainoa muistaen ja rakastaen

Kuvapäivitys

Lähdin eilen siskon luokse lenkille. Lissun ja Sakun kanssa mukaan nappasin kääkkä Edin. Koirat nauttivat taas ihan täysin rinnoin juoksentelusta. 

Olin juuri pääsemässä takaisin pihaan, kun Anne soitti. Anne ajeli sitten Ainon ja puikkispoikien kanssa meidän kanssa uudestaan lenkille. Saku ja Edi jäivät nyt pois, mutta Lissulla oli kyllä huisin hauskaa taas paimenkavereiden kanssa. Aino jäikin meilel siitä sitten suoraan pariksi päiväksi hoitoon. Tässä eilisen kuvasatoa (loput löytynee jossain vaiheessa galleriasta):

n

Kääkätin

lenkkiporukka nro 2

Kaunis kolmikko

Kuratassu Aino lennossa

Söpöstelijä

On se komea <3 br="">

Chämppäriä sun muuta

On taas ollu pitkä päivitysväli. Se johtuu ihan vaan siitä, että meillä ei ole ollut nettiyhteyttä, ja eilen illalla saatiin se vihdoin auki. Kännykällä on toki päässyt nettiin, mutta en ole sillä jaksanut päivittää blogia. Mitäköhän tässä nyt on edes ehtinyt tapahtua. Aino oli hoidossa, Kaapo oli hoidossa ja Sakun kanssa osallistuttiin Champion of Dalmatians kutsuvierasgaalaan.

Lauantaina oli siis gaala. Ensin syötiin erittäin mahtavaa ruokaa ja vaihdettiin kuulumisia muiden dalmisihmisten kanssa. Itse kilpailu käytiin samalla tavalla kuin Champion of Champions gaalassa. Eli tuomareita oli kolme, ja he äänestivät aina kahdesta koiratsa toisen seuraavalle kierrokselle. Saku valitettavasti sai vain yhden tuomarin äänen, joten tiputtiin pois heti ensimmäisellä kierroksella. Mutta oli aivan ihana huomata kuinka liekeissä Saku oli päästessään pitkästä aikaa pyörähtämään kehässä. Vuoden 2013 Champion of Dalmatians oli Marnellin King of Queens, eli Douglas. Mitä mahtavimmat onnittelut vielä tätäkin kautta Niinalle ja Hellulle! Gaalassa käytiin myös Veteran of Dalmatians kisa, jonka voitti Marnellin Kiki Lane, eli Nira. Tuhannesti onnea Jericalle!!  Onnittelut lähtevät myös kasvattaja Einelle, joka saa olla hyvin ylpeä kasvateistaan.

 Vuoden 2013 Veteran of Dalmatians: Marnelliin Kiki Lane & Vuoden 2013 Champion of Dalmatians: Marnellin King of Queens

Kuvia on koneella paljon lisää, mutta laittelen ne sitten kun jaksan käydä niihin käsiksi. Laitan tänne sitten linkin näkyviin.


Lauantaina käytiin Annen kanssa lenkillä ja tuli taas napsittua muutamat kuvat. Tässä teille joitain otoksia. Kaikki tulee galleriaan näkyville vielä tällä viikolla.

Aino

Pupukorva Aino

Kaapo

Santtu ja Torsti

Haaste

Olin ihan tyystin unohtanut, että Jenny oli heittänyt meille haasteen. Joten, jos sitä nyt aikansakuluksi siihen vastailisi.

Eli ideana taisi olla, että vastataan kysymyksiin ja sitten pitää hastaa kolme uutta ja he vastaavat sun omiin keksimiisi kysymyksiin.

1. Miten sinusta tuli koiraihminen?
- Kai se on ollut ihan geeneissä pienestä asti. Mutta sen koirakärpäsen pureman sain taatusti lopulta naapuriltamme Tuulalta, jolla oli kultaisia noutajia. Kisasin hänen koiransa kanssa ensimmäisen lapsi ja koira kisani. Omaa koiraahan halusin pitkään, mutta vanhemmat eivät antaneet ottaa. vasta sitten kun muutettiin "maalle" niin sain toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni.

2. Millä perusteella valitsit koirarotusi?
- Naapurissa asui dalmis Zinna jota ahkerasti lenkkeilytin. Innostuin käymään sen kanssa näyttelyissä ja tutustuin rotuun enempi. Siitä se sitten lähti. Aluski oli tarkoitus ottaa hovawart, sitten samojedi. Mutta lopulta päädyttiin dalmikseen.

3. Leikitään, että ottaisit uuden koiran ja se ei saisi olla samanrotuinen kuin koirasi, minkä ottaisit?
- Tää on todella helppo. Bordercolliehan se olisi. Tai siis, seuraava tulee taatusti myös olemaankin.

4. Miten hemmottelet koiraasi?
- Ne saavat luita. Ja joskus joku antaa luvatta niille jääkaapistakin jotain. Parasta hemmottelua niille tosin on se, että niiden kanssa yhdesäs touhuaa jotain ja rapsuttelee ja on läsnä.

5.Ikimuistoisin hetki koirasi kanssa?
- Sakun kanssa varmaan se, että se tuli muotovalioksi. Meinattiin vielä myöhästyä kehästä. Lopulta se oli vielä ROP ja RYP2. Lissun kanssa luultavasti se että noustiin kakkosluokkaan agilityssä, mitä en olisi voinut edes kuvitella. Mutta, mielestäni jokainen hetki niiden kanssa on ikimuistoinen, ne saavat mut hyvälle tuulelle ja rakastan niitä ihan suunnattoman paljon.

6. Mistä olet luopunut koirasi takia?
- Joistain kaverisuhteista, viikonlopuista baarissa yms. ei niin tärkeästä.

7. Paljonko käytät keskimäärin rahaa koiriisi kuukaudessa?
- Varmaan jonkun 150 euroa keskimäärin. Se riippuu niin kuukaudesta. Joskus on paljonkin menoja, kuten agikisojen ilmoittautumismaksuja, näyttelyilmoittautumismaksuja yms.

8. Mitkä ovat tavoitteesi koiriesi kanssa?
- Sakun kanssa ei ole oikeastaan sen kummempia tavoitteita kuin, että se pysyisi terveenä ja eläisi pitkän hyvän elämän. Toki toivon, että veteraanikehissä tulisi menestystä. Lissun kanssa toivottavasti noustaan agilityn kolmosluokkaan tänä vuonna. Ja olisihan se hienoa jos siitä joskus saisi agivalion.

9. TOP 5 kauneimmat koirarodut (eikä tarvi olla sellaisia, joita välttämättä itse ottaisit)
-  1. Bordercollie  2. Faaraokoira  3. Isovillakoira  4. Samojedinkoira  5. Dalmis

10. Milloin koirasi on onnellisimmillaan?
- Saku on onnellisimmillaan varmasti silloin kun se saa osakseen paljon huomiota ja saa nukkua kainalossa. Lissu on varmasti onnellisimmillaan silloin kun sillä on nenän edessä kasa hampurilaisia tms. tai jos se saa viilettää tysiä agiradalla.

11. Miten motivoit koiraasi? 
- Lissu on todella helposti motivoitavissa ruoalla, mutta se motivoituu myös lelusta. Agilityssä se kyllä motivoituu ihan vaan jo agin tekemisestä. Saku on todella vaikea motivoitava, yleensä se toimii parhaiten froliceilla.

Haastan Hennan, Ninjan ja Lauran
Ja kysymykset on samat, kun oon niin laiska etten jaksa keksiä omia.

1. Miten sinusta tuli koiraihminen?
2. Millä perusteella valitsit koirarotusi?
3. Leikitään, että ottaisit uuden koiran ja se ei saisi olla samanrotuinen kuin koirasi, minkä ottaisit?
4. Miten hemmottelet koiraasi?
5.Ikimuistoisin hetki koirasi kanssa?
6. Mistä olet luopunut koirasi takia?
7. Paljonko käytät keskimäärin rahaa koiriisi kuukaudessa?
8. Mitkä ovat tavoitteesi koiriesi kanssa?
9. TOP 5 kauneimmat koirarodut (eikä tarvi olla sellaisia, joita välttämättä itse ottaisit)
10. Milloin koirasi on onnellisimmillaan?
11. Miten motivoit koiraasi?

Sakkeus vanhenee

Saku täyttää kesäkuussa siis jo 8-vuotta! Oi että, en millään jaksais odottaa että pääsen sen kanssa veteraanikehiin. Saku on ikäisekseen tosi hyvässä kunnossa. Kaikki aiemmat kipuilut jäivät pois osteopaatin käsittelyn ja ruokavalion muutoksen jälkeen. Nykyisin syödään Brit Care Medium Adultia, ja vaikka siinä on aika korkea proteiinipitoisuus ei ole Sakun virtsassa ollut enään kiteitä. Perjantaina, eli huomenna, Sakulla on taas aika osteopaatille, Markus Laioksen käsittelyyn. Toivotaan, että ukko on pysnyt hyvässä kunniossa eikä suurmepia jumeja ja lukkoja löytyisi. Nyt ikää on 7 vuotta ja 9 kuukautta, joten sen kunniaksi otimme pääsiäisenä uuden posetuskuvan herrasta. Saku on kuin viini, se paranee vanhetessaan.

Mustavalkoiset vaihtoon sekä pääsiäisen viettoa

Niin siinä sitten kävi, että Kaapo lopulta lähti. Suruhan siitä tuli, mutta onneksi me näemme vielä. Kaapo oli kyllä loistopakkaus.

Onneksi saimme maanantaina iloksemme Ainon tänne. Lissulla ja Ainolla on ollut tosi kivaa ja kyllä huomaa miten ne nauttii toistensa seurasta. Saku ei aina arvosta Ainon saapumista, mutta onneksi sekin sopeutuu ensimmäisen päivän aikana. Ainosta on tullut jo vakiovierailija, tuntuu kuin se olisi jo osa omaa laumaa. 

Kävin eilen kouluttamassa agilityryhmää, ja otin tytötkin mukaan. Lissu ja Aino pääsivät kumpikin tekemään pikkuista rataa. On ne kyllä tyystin erinlaisia ohjattavia, Lissua pitää viedä hirveen pitkälle esteelle, kun taas Aino irtoaa ihan loistavasti ja ohjautuukin paljon helpommin. Aino tuntui omaan käteen agissa kyllä aivan mielettömän hyvältä. Tykkään harrastaa kyllä Lissun kanssa ja ollaan kehityttykin jo hyvin paljon, mutta jotain sellaista tuossa Ainossa on mikä sai mutkin syttymään ihan erinlailla. Tiedä sitten, onko se vauhti vai irtoaminen vai mikä. 

No jokatapuksessa, pääsiäinen meni mökillä lenkkeillen. Lauantaina oltiin jäällä n. 4 tuntia. Koirat ja lapset juos kilpaa, ihana oli katsoa kuinka kivaa niillä oli. Sunnuntaina käytiin sitten 11 aikaan Elinan ja dobbereiden kanssa jäällä lenkillä josta ajeltiin sitten mökille. Ulkoilua tuli sunnuntaina yhteensä 6,5 tuntia. Kyllä olikin koirat väsyneitä sunnuntai-iltana ja vielä maanantainakin. Jotain kuvia tuli napsittua ja tässä osa otoksista. Galleriasta löytää loput.

Lauantain kuvia:

Kerjäläisten kuningatar Liisa

  Sunnuntain kuvia:

Fanny

Laajakulma linssillä leikkimistä

Herra isonenä

Usko 4kk

Oon nelivuotias, oppimaan innokas, sain nimen hauskimman KAAPO!

Tosin tässä tilanteessa Kaapo on 3kk. Mutta siltikin innokas oppimaan. Kaapo on mustavalkoinen bordercolliepentu ja on meillä hoidossa nyt jonkun aikaa. Mä oon kyllä aivan rakastunut pikkumieheen. Jos saisin niin pitäisin sen itselläni. Kaapo on luonteeltaan tosi avoin ja rohkea. Kaikkia ja kaikkea pitäisi moikata ja maistaa. Mutta osaa Kaapo myös rauhoittua. Lissusta on tullut sen idoli, se seuraa Lissua joka paikkaan ja olisi koko ajan painimassa. Myöskin tulta ja tappuraa herra Kaaposta löytyy. Lissu antoi sille lähdöt ruokakupilta, niin meinasi Kaapo antaa samalla mitalla takaisin. Sakua se kunnioittaa ja uskoo pienintäkin murahdusta, mutta Lissulle se kyllä antaa nenille takaisin. Kaapo on aika paljon sellainen pentu kuin mitä itse haluasin bc pennusta. Ihana kulkea tuolla lenkillä sen kanssa, kun ei se hätkähdä mistään.

Parit kännykkäräpsyt Kaapolapsesta:

Lissun kanssa käytiin lauantaina kisaamassa JAT-tilassa agikisoissa. Ekalta radalta tuli 15 ja lopulta kahdelta hyllytettiin. Mutta olin noihin kahteen ekaan tosi tyytyväinen virheistä huolimatta. Lissu kuunteli ja vauhti oli tosi kivaa. Oma ohjaus näyttää kyllä edelleenkin ihan kamalalta, mutta on siinäkin jotain kehitystä tapahtunut. Kaksi ekaa rataa on videolla. Voitte itse katsoa mitä meni pieleen. En jaksa nyt muuta analysoida kuin, että takaakiertoihin täytyy lähettää paljon selvemmin ja toisella radalla valkoinen putki veti koiraa tosi paljon ja kepit menikin sitten sähläykseksi. Näin jälkiviisaana ihmisenä, mietin että olisi pitänyt ohjata keppejä edeltäneet hypytkin jo toiselta puolelta. Mutta ne kisat on nyt takanapäin ja seuraavat startit onkin sitten Liedossa huhtikuun lopussa.

Tässä se video: