Mätsäreitä ja möllitoko

Okun kanssa ollaan käyty kiertelemässä mätsäreitä ja aika kivalla menestyksellä. BIS sijoituksia on ropissut. Okun itsevarmuus on kasvanut kovasti, eikä se enään juuri jännitä tuomareita. Olen sen esiintymiseen myös tosi tyytyväinen. Käytiin me mätsäreiden lisäksi sitten siellä ihan oikeassakin näyttelyssä, jota varten tässä on nyt kovasti harjoiteltu. oltiin Äänekoskella ryhmänäyttelyssä ja tuomarina shelteillä toimi Markku Kipinä. Oku sai junnuluokasta EH.n ja arvostelu oli todella kiva. Luokassa oli neljä koiraa ja yksi näistä sai erin, Oku oli luokassaan toinen.

Arvostelu:

Mittasuhteiltaan lupaava uros koon ylärajoilta. Voimakkaammin kulmautunut takaosaltaan. Riittävä luusto. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvälaatuinen turkki. Kuono-osa voisi olla täyteläisempi. Hyvä purenta. Pyöreähköt tummat silmät. Eturinta saa täyttyä. Pitkähkö lanne. Hyvät korvat. riittävä sivuliike, ahdas takaa. Turhan löysä korkea etuaskel. 

Muutamat kuvat Okusta mätsärissä. Kuvat on ottanut (c) Tiina Harju

Piinakin kävi pyörähtämässä mätsärissä viime sunnuntaina. Pikkuneiti osasi esiintyä tosi hienosti, kukakohan lie sen on opettanut :D Piina kipitti niinkin hienolle sijalle kuin BIS 8. Saatiin nyt tosi hyvää kokemusta meidän ensimmäiseen näyttelyyn, joka on siis Seinäjoella lokakuun viimeinen viikonloppu. 

Pari kuvaa Piinasta mätsärissä. Kuvat on ottanut (c) Aurora Bagge

Piina punaisten pentujen 1

BIS kehässä ei jaksettu enään seisoa

Lissun kanssa käväistiin 3.9. möllitokossa ja voitettiin mölliluokka. Vähän harmittaa kun en tajunnut ilmoittaa möllialoon vaan ilmoitin siihen möllimölli luokkaan. Paikkamakuussa ei saanut päästää koiraa irti joten se jäi nyt hieman vaivaamaan. Mutta hyvää treeniä oli tämäkin. Meinasin jättää hypyn kokonaan pois, mutta tuomari sanoi että kannattaa nyt kokeilla. Eihän se oikein onnistunut kun ei oltu sitä juurikaan treenattu. Muut liikkeet oikein jees, mutta liikkeestä maahanmenossa mä ite sähläsin ja käännyin varmistamaan että olihan se liikkeestä maahan :D ja en muistanut odottaa lupaa palata koiran luo. No pikkumokia, muistetaan nää sit oikeissa kokeissa. Osa perusasennoista oli vähän vinoja, joten niihin tulee kiinnittää huomiota.

Tässäpä video meidän möllitokosta.

Unohtui tohon edelliseen Rallipostaukseen laittaa muutama video. Nää on siis kuvattu viime viikon möllikisoista.

Pentukoiria

Mollaa ja Okua, Okua ja Mollaa...

Molla aka Molluska, Pulluska, Polluska, Mollamaija, Dullamaija..rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Molla on yhteisomistuksessa Helillä, Niinalla ja minulla. Kotiin en voi dalmista ottaa joten mikäs sen kivempi kuin tällainen järjestely. Molla asuu tällä hetkellä Helin luona, mutta etsii mahdollisesti sijoituskotia. Molla on hyvin aktiivinen dalmistyttö ja Helillä ei tällä hetkellä ole resursseja tarjota niin aktiivista elämää kuin Molla tarvitsisi. Molla on luonteeltaan huumorintajuinen ja leikkisä tyttö. Jotkin uudet asiat pistävät vähän jännittämään mutta niistä päästään nopeasti yli. Mollasta tulisi varmasti erittäin kiva harrastuskoira ja agilityn saloja se on jo päässyt vähän haistelemaankin. Mollalle olisi siis hakusessa yhteistyökykyinen ja aktiivinen sijoituskoti. Tiedätkö jonkun vai oletko itse kiinnostunut? Heitä s-postia osoitteeseen sanni.muurmaki@gmail.com

Molla kennelliiton jalostustietokannassa.

Mollan kanssa on nyt käyty näyttelyharjoituksissa joissa se on kuin kotonaan. Aluksi tuomarin kopelointi vähän jännitti, mutta hyvin Molla pääsi jännityksestään yli. Agilityhallillakin ollaan käyty vähän leikkimässä ja heittelemässä palloa. Taisi kakara pari kertaa putkeenkin sujahtaa. Pääasiassa Molla on hyvin ihmisläheinen, huumorintajuinen ja leikkisä lapsi. Se tykkää toisista koirista, mutta saattaa vähän yrittää nousta niskanpäälle, ainakin muita pentuja se yrittää vähän kyykyttää..uskoo kyllä tosin kun kielletään. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia pitää Mollaa irti, se tottelee tosi hyvin eikä ole edes yrittänyt lähteä omille teilleen. Mollassa olisi kyllä potentiaalia harrastuskoiraksi ja se oppii asioita nopeasti. Ja mikä tärkeintä se haluaa oppia! Se on hyvin motivoitavissa namilla tai lelulla. 

Oku, hoitokoira joka tuli jäädäkseen.

Oku on siis pikkusiskoni Sallan koira. Ystäväni Sari Solanti (kennel Pikkupaimenen) etsi hoitopaikkaa parille shelttilapselle ja koska Salla ja Liina olivat halunneet jo jonkin aikaa korianpentua ajattelin että voisihan sitä kysyä jos he haluaisivat hoitoon viikonlopuksi yhden pörröisen shelttipojan. Niinpä Oku sitten lähti hoitoon ja sille tielle jäi. Oku kennelliiton jalostustietokannassa.

Okusta olisi tarkoitus tulla mulle kaveri agilityyn. Olen jo pidemmän ajan haaveillut minikoirasta kisakaverina. Toki Okun kanssa kisakentille on vielä pitkä matka, mutta eipähän tässä mikään kiire ole. Oku on innokas, leikkisä ja vähän jopa ujokin pikkupoika, mutta eiköhän tuo siitä rohkaistu kun pääsee vähän näkemään maailmaa. myöskin näyttelykoiran "uraa" Okulle on suunniteltu ja huhtikuussa pitäisi johonkin pentunäyttelyynkin suunnata. Okusta tulette siis varmasti kuulemaan lisää.

Okun veli etsii vielä omaa harrastavaa kotiaan. Sarin sivuilta voit lukea lisää: Pikkupaimenen