Syksyn tuloa

Niin ne viikot vaan vierii ja kesä on kohta ohitse. Tai no, ilmojen puolesta se taitaa jo olla ohitse. Täällä on ainakin pari päivää ollut nyt aika kylmä ja vettä sadellut. Mutta ei pidä valittaa! Mä ainakin pidän syksystä, silloin kun on kuivaa :D 

Nyt ei ole tullut hirveästi kirjoiteltua, mutta ollaan treenattu, ja vieläpä tokoa. Mulla on tällä hetkellä agia kohtaan joku masennuskausi meneillään. ei vain yksikertaisesti huvita treenata. meinasin siitäkin huolimatta ilmoittaa Lissun 12.pv agikisoihin Laukaaseen. kahdet möllikisat ollaan maaliskuun jälkeen käyty, ja kummassakin kontaktit meni sikailemiseksi, joten kovin korkealla mulla ei kisatavoitteet nyt ole. Kunhan on nätit kontaktit niin oon tyytyväinen. 

No tokossa taas menee mahtavasti. Lissun kanssa hiotaan jääviä ja estehyppyä, sekä paikkistreeniä aina kun saadaan vaan tarpeeksi porukkaa. Ehkä me vielä tän vuoden puolella päästään kokeeseen...

Piina taas on tehnyt tarjoamisen kautta vaikka mitä. Miten voikaan olla pieni bordercollie niin fiksu?! Seuraamista, perusasentoa, 2on2offia, temppuja yms. Oon vaan päivä päivältä onnellisempi tosta pienestä touhottajasta. Piina on tähän mennessä ollut aivan täysin alustavarma, mikään mille se astuu ei saa sitä epäröimään. Piinan kanssa treenataan nyt Etoelävän kisaamaan tähtäävien  pentujen tokoryhmässä. Opetus on ollut todella hyvää ja ollaan menty paljon eteenpäin. Seuraavalla agijaksolla aloitetaankin penturyhmässä. Vaikka ollaankin jotain jo tehty itsekseen, on tosi kiva päästä ryhmään oppimaan juttuja. 

En ole nyt kotikoneella, joten kuvien lisäys ei onnistu. Mutta tässä nyt yksi tänä aamuna kuvattu pieni videoklippi Piinan seuraamisesta.

Surun päivä

The King is dead! Long live the King!

"Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton."

Eilen oli yksi elämäni vaikeimmista päivistä.

Yksi aikakausi elämässä päättyi ja sen myötä yksi elämäni mies on nyt poissa. Vieläkään sitä ei voi todeksi uskoa ja tuntuu kuin joku puristaisi rintaa niin ettei happi kunnolla kulje. Pilkullinen mies on poissa enkä voi vain uskoa etten enään näe sitä. Itkusta ei tule loppua, mutta päälimmäisenä on kuitenkin tunne, että tästä selvitään ja kauniit muistot säilyvät vahvoina mielessä.

Hetkeäkään en vaihtaisi pois, jokainen hetki oli kullanarvoinen. Me rakastetaan sua Saku nyt ja ikuisesti.

Spotnik's Chocolate Chip 20.6.2005 - 29.7.2014

Kiitos Tiinalle joka vielä maanantai-iltana otti ihan mahtavat kuvat Sakusta.

Elämää, ei sen kummempaa

Piinan tulo pisti taas treenirattaat pyörimään. Piinan kanssa ollaan tehty jo vaikka mitä. Pikkuinen osaa istua, mennä maahan, seisoa, peruuttaa, valloittaa sydämiä yms. Seuraaminenkin alkaa olla ihan kivalla alulla ja jääviä ollaan treenattu myös. Agikentällä ollaan käyty leikkimässä ja tottelemassa sekä kokeilemassa erilaisia pintoja. Mitään tuo ei pelkää ja kaikki kokeillaan innolla. Ihana pentu!

Lissukin sai luvan taas treenata ja kolmen kuukauden agitauon jälkeen käytiin LAUKAn järkkäämissä agimölleissä. Kontaktit ei pysyneet enkä tajunnut ekalla radalla jäädä niitä vaatimaan, sen verran taas jännitti pitkästä aikaa. Mutta, hienolla vireellä ja vauhdilla pilkku teki ja oon enemmän kuin tyytyväinen noihin ratoihin näin pitkän tauon jälkeen. Tässä olisi video kisaavien radan uusinnasta.

Kirjoittelen huomenissa paremmalla ajalla ja laitan Piinasta pari videota ja liudan kuvia.

Uusi bannerikin on tekeillä ja ja omille koirille on nyt luotu omat infosivut.

Piina

Päivitys nimeltä Piina. Osaattekin jo varmasti arvata mistä on kyse. Pieni ja mustavalkoinen, söpö kuin sipuli, niin suloinen, mutta välillä niin raivostuttava että itkukin tulee. Itku lähinnä siitä, että se roikkuu pienillä naskaleillaan nilkassa tai pottuvarpaassa. Tällä pienellä Piinalla on myös hyvin itsetietoinen luonne, se tietää olevansa söpö ja kuvittelee olevansa hurjan nopea. Piina on rohkea, leikkisä, hullu ja itsepäinen, mutta kuitenkin nöyrä. Lyhyesti Piina on kaikkea sitä mitä halusin ja enemmänkin.

16.5. Lähdettiin Veeran ja Karon kanssa aamulla kohti Eurajokea. Pitkän odotuksen jälkeen sain mustavalkoisen karvapallon syliini. Voi sitä onnen tunnetta kun haave oli vihdoinkin totta. Viiden vuoden odotus palkittiin. Pennun nimi Piina tulee siis tuosta piinaavan pitkästä odotuksesta. Toni taas on sanonut, että mun kanssa on ollut välillä vähän piinaavaa asua kun oon vaan ruikuttanut pentua. Mikäs siis sen parempi nimi kuin Piina.

Kotimatkalla Piina hieman itkeskeli, mutta asettui hyvin nopeasti ja kävi nukkumaan. Nyt se matkustaa autossa omassa (tai oikeastaan Sylvin) häkissään ja käy heti maate kun auto lähtee liikkeelle. 

Ensimmäiset päivät menivät ihmetellessä kanoja, lampaita, Lissua ja Sakua (jotka ottivat muuten pienen erittäin hyvin vastaan) ja uutta kotia. Käytiin me myös Toiolan Vanhalla Pihalla design torilla, jossa oli paljon ihmisiä ja pari koiraakin. Pikkumusta köpötteli siellä ihan rennosti ja kävi välillä maate kun ei helteessä olisi enempää jaksanut käppäillä. Tuli sitten testattua sekin, että Piina pystyy vetäisemään unet ihan missä vaan.

kanatarhalla

Piina vaikuttaa kyllä juuri sellaiselta pennulta josta unelmoinkin. Se ei vaikuta tippaakaan terävältä, on rohkea ja itsevarma, ei pelkää mitään meteliä (paitsi pienten koirien haukkuminen saa välillä hännän laskemaan) ja rrrakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria. Voisi sanoa, että se on jopa vähän tyhmän rohkea, aina menossa suinpäin joka paikkaan. Ollaan käyty vähän tokotreeneissä tekemässä luoksetuloja ja eteenlähetyksiä. Ollaan opeteltu leikkimään yhdessä ja makoiltu nurtsilla auringosta nauttien. Uimakaudenkin Piina korkkasi rohkealla hypyllä järveen. Tulevaisuudessa Piinalle on kaavailtu ainakin PEKO ja PK-haku uraa, agilityä ja TOKOa unohtamatta. Jälkeäkin tullaan varmasti opiskelemaan. Janikalle suuren suuri kiitos tästä pennusta ja mun unelmien toteuttamisesta!

Piinan tietoja voi lukea tuolta koirat sivun alta.

Hoitotätinä

Täällä sitä vietellään maalaiselämää Eurajoella. Oon ollut torstaista asti pentuvahtina Janikan luona. Huomenna pitäisi lähteä kotiin enkä kyllä tiedä miten siinä käy. Miten noita pieniä tuhisijoita voi jättää?
Mulla on ollut Lissu mukana ja sekin on aivan rakastunut pentuihin. Aluksi piti vähän komentaa että pentujen kanssa ei leikitä. Sen mielestä ois ollu niin mukava haastaa pikkuvipeltäjiä painiin :D Liinu emän kanssa ne tulee hyvin juttuun ja ovat ehkä enemmänkin välinpitämättömiä toisiaan kohtaan. Aluksi Lissu yritti haastaa Liinua leikkimään, mutta tajusi sitten että yritykset olivat turhia. Nyt nukkuvat sohvalla vierekkäin :)
On ollut kyllä aivan mahtavaa päästä tutustumaan pentuihin ja ennenkaikkea niiden emään Liinuun. Olen tehnyt sen kanssa tokoa Janikan omalla kentällä ja ai että kun tykkään siitä! Liinu vaikuttaa oelvan sisällä ja arjessa helppo, mutta kun ruvetaan tekemään hommia, koiran katse kirkastuu ja se pistää ihan toisenlaisen vaihteen päälle. Just tuollaisen mäkin haluan.
Kamerahan on tottakai täyttynyt pentujen kuvista, lenkkikuvista ja Liinun kuvista :D Mulle kävi tosin sellainen kämmi, että unohdin oman muistikorttini kotiin ja meinasi jo iskeä masennus, mutta sain sitten Janikalta lainaan muistikortin ja viikonloppu pelastui. Kyseisten pentujen blogiin pääset tästä. Kuvat löytyvät myös pentublogista, mutta laitan nyt muutaman tähänkin.

Cokis 

Jaffa yritti välillä haastaa Lissua leikkimään häntä töttöröllä ja hirveän murinan kanssa :D

Pommac, mustavalkoinen muumi

Lissu haistelee Spritea

Liinu on todella hyvä äiti 

kasassa on turvallisempaa

Jaffa nukahti

Uusia tuulia

Meillä oli netti poikki pitkän aikaa enkä sitten jaksanut kännykällä päivittää blogia, jote siitä tämän pitkä hiljaiselo.

Harrastusrintamalla ei kyllä ole ollut hiljaista tai elämässä muutenkaan.

Lissun kanssa käytiin Vitikaisen Tiian valmennus loppuun ja aloitettiin Jyvälän kansalaisopiston BH-kurssi jossa kouluttajana toimii taas Elli. Tähtäimenä siis on että päästäisiin BH koe tänä vuonna läpi.

Muutoksia on tapahtunut elämässä noin muutenkin. Lopetin koulun aikuisopistossa ja aloitin oppisopimuskoulutuksen Aholan lammastilalla. Musta pitäisi siis tulla eläintenhoitaja parin vuoden päästä. On ihan  mahatava tunne kun pääsi tekemään vihdoinkin sitä mitä haluaa.

Muutoksia tapahtuu myös meidän lauaman elossa kun touko-keäskuun vaihteessa meille astelee uusi kauan odotettu lauamanjäsen. Mutta kirjoittelen siitä sitten kun sen aika on.

Tässä nyt kuitenkin jotain videomaistiaisia helmikuun valmennuksesta. Ohjauksissa on kyllä paljon hiomisen varaa ja liikettäkin saisi ohjaajalla olla runsaasti enemmän. Mutta pääasia on että Lissu on aivan super! Mulla on muitakin valmennuskertoja videokameralla sekä jotain tokojuttuja, mutta laittelen niitä sitten paremmalla ajalla.

Sitten loppukevennykseksi vielä hieman kuvia lenkeiltä. (kuvat saa tuttuun tapaan klikkaamalla suuremmiksi)

Riikan Pyry

Karon Ilmi

Ystävien päivä

Hyvää ystävänpäivää kaikille meidän ihanille ystäville ja lukijoille!