Tänään käytiin Veeran ja Nooan kanssa haukanniemessä lenkillä. käveltiin jäätä pitkin ja saatiin selalinen tunnin lenkki aikaseksi. Lissulla paleli välillä tassuja ja meno oli hetkittäin kolmijalkaista, mutta hyvin se silti pystyi juoksentelemaan ja leikkimäänkin Nooan kanssa. Jotkut tossut sille pitäisi varmaan hankkia, mutta mistä saisi kunnolla jalassa pysyvät? Mulla on ollut noilla sellaiset huskytossut mitä valjakkokoirilla käytetään, mutta en sitten tiedä miksei ne mun koirien jalassa pysynyt. Jotain kuviakin saatiin otettua ja tässä niitä. Huomenna päästäänkin Lissun kanssa lenkille Karon ja ihanan bc-lapsi Ilmin kanssa.
"Ideana
on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen
tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voit myös kertoa
hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja
mitkä tavat sillä ovat edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista
blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa
haasteesta."
Teen tän haastiksen nyt Lissusta koska Sakun pikkupentuajasta mulla ei ole tietoa.
Olen ollut Lissun elämässä mukana jo siitä lähtien kun se täytti 1viikon. Se oli heti alusta asti mun lemppari narttupennuista, joita pentueeseen syntyi kolme. Lissu oli alusta asti pieni ja pippurinen, se haastoi kavereita leikkiin...tai musta se kuullosti kyllä ihan tappelulta. Se selätti aina pentueen pojat painileikeissä, pienestä koostaan huolimatta. Iän myötä siitä tuli oikea riidanhaastaja ja aina kun jossain rähistiin, Lissu oli siellä. Ehkäpä juuri sen luonne kiinnitti mun huomion. Se oli energinen ja siitä huokui halu tutkia ja tehdä asioita. Mun ei siis ollut edes tarkoitus ottaa pentua kotiin, kävi vain hoitamassa ja paijailemassa pentusia. Lissu kuitenkin pyöri ja pyöri mun mielessä ja lopulta se tuli uniin asti. Enhän mä voinut sitten muuta kuin soittaa Einelle, että mä haluan sen. Ja Lissuhan sitten tuli, sopivasti jouluksi kotiin.
Lissun ensimmäisiä poseeraustreenejä, vielä kasvattajan hoiteissa.
Lissu oli aika kamala pentu. Se roikkui sukissa ja lahkeissa, yritti purra naamaa ja käsiä. Varasteli tavaroita ja kiusasi Sakua ja Olli vanhusta. Sen ehdotonta lempparipuuhaa oli syödä kenkiä. Ostin elämäni ekat kunnon korkkarit ja vaikka ne olivat kenkäkaapissa, Lissu oli ne sieltä saanut ja syönyt niistä korot. Silloin sapetti, mutta nyt se on vain hauska muisto ja muistuttaa mua siitä ettei mun ole edes tarkoitus kävellä korkkareilla (puhumattakaan siitä etten osaa kävellä niillä). Lissu ei onneksi ikinä tuhonnut mitään suurta, mutta varmaan ainakin kolme tv.n kaukosäädintä meni uusiksi, sekä mun pari kännykkää se söi käyttökelvottomiksi.
Mutta joillain tavoin se oli myös helppo pentu. Se oppi viikossa sisäsiistiksi ja pyytämään ulos. Se ei ikinä ole huutanut yksinoloja ja se on aina tullut toimeen kaikkien kanssa. Lissu rakasti (ja rakastaa vieläkin) ihmisiä, lapset on edelleenkin sen lemppareita ja pentuna se olisikin vain ollut mun pienimmän siskon kanssa leikkimmässä.
3-kuukautisena se edelleen rökitti veljensä Hatin painissa. Siellä kun mentiin käymään, se syöksyi heti ovesta sisälle ja pani Hatin kenttiin. Toinen veli Jimi on aina vähän jopa "pelännyt" Lissua, kun se käsittelee sitä niin kovakouraisesti, mutta kyllä nekin aina saavat leikin aikaiseksi.
Lissu ja Hatti veli leikkimässä
Hatti veli saa köniinsä
Neidillä on ollut pienestä saakka aika ilkikurinen ilme.
Sakun kanssa Lissu oli heti kuin parhaat ystävykset. Vaikka Sakun pallit joutuivatkin usein pienen naskalihampaan uhriksi.
Molla aka Molluska, Pulluska, Polluska, Mollamaija, Dullamaija..rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Molla on yhteisomistuksessa Helillä, Niinalla ja minulla. Kotiin en voi dalmista ottaa joten mikäs sen kivempi kuin tällainen järjestely. Molla asuu tällä hetkellä Helin luona, mutta etsii mahdollisesti sijoituskotia. Molla on hyvin aktiivinen dalmistyttö ja Helillä ei tällä hetkellä ole resursseja tarjota niin aktiivista elämää kuin Molla tarvitsisi. Molla on luonteeltaan huumorintajuinen ja leikkisä tyttö. Jotkin uudet asiat pistävät vähän jännittämään mutta niistä päästään nopeasti yli. Mollasta tulisi varmasti erittäin kiva harrastuskoira ja agilityn saloja se on jo päässyt vähän haistelemaankin. Mollalle olisi siis hakusessa yhteistyökykyinen ja aktiivinen sijoituskoti. Tiedätkö jonkun vai oletko itse kiinnostunut? Heitä s-postia osoitteeseen sanni.muurmaki@gmail.com
Mollan kanssa on nyt käyty näyttelyharjoituksissa joissa se on kuin kotonaan. Aluksi tuomarin kopelointi vähän jännitti, mutta hyvin Molla pääsi jännityksestään yli. Agilityhallillakin ollaan käyty vähän leikkimässä ja heittelemässä palloa. Taisi kakara pari kertaa putkeenkin sujahtaa. Pääasiassa Molla on hyvin ihmisläheinen, huumorintajuinen ja leikkisä lapsi. Se tykkää toisista koirista, mutta saattaa vähän yrittää nousta niskanpäälle, ainakin muita pentuja se yrittää vähän kyykyttää..uskoo kyllä tosin kun kielletään. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia pitää Mollaa irti, se tottelee tosi hyvin eikä ole edes yrittänyt lähteä omille teilleen. Mollassa olisi kyllä potentiaalia harrastuskoiraksi ja se oppii asioita nopeasti. Ja mikä tärkeintä se haluaa oppia! Se on hyvin motivoitavissa namilla tai lelulla.
Oku, hoitokoira joka tuli jäädäkseen.
Oku on siis pikkusiskoni Sallan koira. Ystäväni Sari Solanti (kennel Pikkupaimenen) etsi hoitopaikkaa parille shelttilapselle ja koska Salla ja Liina olivat halunneet jo jonkin aikaa korianpentua ajattelin että voisihan sitä kysyä jos he haluaisivat hoitoon viikonlopuksi yhden pörröisen shelttipojan. Niinpä Oku sitten lähti hoitoon ja sille tielle jäi. Oku kennelliiton jalostustietokannassa.
Okusta olisi tarkoitus tulla mulle kaveri agilityyn. Olen jo pidemmän ajan haaveillut minikoirasta kisakaverina. Toki Okun kanssa kisakentille on vielä pitkä matka, mutta eipähän tässä mikään kiire ole. Oku on innokas, leikkisä ja vähän jopa ujokin pikkupoika, mutta eiköhän tuo siitä rohkaistu kun pääsee vähän näkemään maailmaa. myöskin näyttelykoiran "uraa" Okulle on suunniteltu ja huhtikuussa pitäisi johonkin pentunäyttelyynkin suunnata. Okusta tulette siis varmasti kuulemaan lisää.
Okun veli etsii vielä omaa harrastavaa kotiaan. Sarin sivuilta voit lukea lisää: Pikkupaimenen
Terve taas. Vähän on venähtänyt taas päivitysväli. Osaksi syy on kyllä ollut bloggerin, se on vaan temppuillut ja sitten oon luovuttanut ja päättänyt että kirjoitan joskus myöhemmin.
No, mutta mitäs tässä on nyt sitten tapahtunut..? Marraskuussa käytiin kotinäyttelyssä ja kisattiin agissa..
Joulukuussa kisattiin taas agissa. Tammikuussa onkin sitten sairastettu kennelyskää ja pyörähdetty näyttelyissä.
Mutta aloitetaan nyt vaikka sitten näistä näyttelykuulumisista
.Marraskuussa käytiin Jyväskylän Kansainvälisessä näyttelyssä: Lauantaina oli dalmikset ja tuomarina meillä oli Carlos Fernandez Renau, Espanjasta. Olin ilmoittanut Sakun ja kehään pääsin myös Douglaksen kanssa, kun Niina oli estynyt pääsemästä paikalle. Daksu oli valioluokan 2 saaden SA.n. Daksun jälkeen olikin sitten Sakun vuoro ja oli oikein ihana päästä taas herran kanssa kehään. Saku oli reippaalla ja iloisella tuulella. Nykyään sen kanssa on niin kiva käydä näyttelyissä kun sen tykkää siitä. Saku oli ainoa veteraaniuros ja se voitti luokkansa ja oli lopulta VSP veteraani. Päivä oli kaikenkaikkiaan kiva, näki tuttuja ja kauniita koiria.
Sunnuntaina olikin sitten Kaapon vuoro. Eli päivä meni bordercolliekehän laidalla ja pentukuumeen senkun kasvaessa siinä sivussa. Urosten junioriluokkaan oli ilmoitettu 5 koiraa ja Kaapo arvosteltiin viimeisenä niistä. Mua vähän jännitti että kuinkakohan käy, kun Kaapo on vähän jännittänyt miehiä ja tuomarimme oli mies (Dan Ericsson Ruotsista). Kaapo kuitenkin käyttäytyi tosi hienosti ja antoi koplata itsensä läpi. Kaapo sai EH.n ja oli luokkansa neljäs, heti erinomaisten saaneiden urosten jälkeen. Tuomari tykkäsi siitä ihan hirveästi ja kävikin mulle sanomassa, että sen arvosana laski vain korkean hännän vuoksi.
Kaapo liikkeessä korkean häntänsä kanssa
Kaapo
Tammikuun alussa käytiin Kaapon kanssa Kajaanissa asti, matkaseurana meillä oli Anne ja Santtu. Ilmoitettuja junnu-uroksia oli 6 kpl. Kaapo sai tuomariltamme Ligita Zakelta erinomainen ja sijoittui luokassaan toiseksi. Vautsi vau siis ! Arvostelu oli hyvä, mutta noottia tuli taas hieman korkeasta hännästä. Milläköhän sen saisi pysymään alhaalla...
Tammikuun aikana ehdittiin pyörähtää myös pentunäyttelyssä, jossa siis käytiin eilen. Olin ilmoittanut Mollan ja Eine ilmoitti Lilyn, mutta koska Lissu tartutti Mollaan kennelyskän niin lähdin sitten vain kahdestaan Lilyn kanssa. Lily pärjäsikin erittäin hienosti ja tuomarimme Tanya Ahlman-Stocmari teki siitä Rotunsa parhaan pennun. Ryhmässä (sama tuomari) Lily sijoittui vielä neljänneksi. Lilyn kanssa on kiva olla kehässä, vaikka se onkin vasta puoli vuotias se osaa esiintyä todella hyvin. Ihana typy kertakaikkiaan!
Lily RYP 4
VSP pentu Dalylove Key For Love & ROP pentu Marnellin Lily Of The Valley
Sitten jos siirtyisi agikuulumisiin..
Marraskuun viimeisenä päivänä kisattiin kotikisoissa. agiradalta napattiin vitonen ohjaajan tyhmän mokan vuoksi. Hyppikseltä sitten taas hyllytettiin. Joulukuun eka päivä kisat jatkuivat ja taas oltiin ilmoittauduttu kahdelle radalle. Agiradalta käytiin hakemassa 10 ja vähän yliaikaa, tulos oli 12,87. Hyppiksellä sitten onnistuttiinkin ja käytiin nappaamassa nolla voiton kera ja matkaan lähti myös ensimmäinen LUVA kakkosluokasta! On se kiva tunne joskus onnistuakin.
Joulukuun lopussa käytiin kisaamassa Lahdessa ja kotiintuomisina sieltä 2 x HYL. Treenit jatkukoon siis.
Videolla Jyväskylän nollarata (elkää katsoko sitä kamalaa sokkaria alussa)
Mitäs jatkossa sitten? No Lissu sai kennelyskän jota ollaan nyt paranneltu ja lauantaina oli ensimmäinen päivä jolloin en kuullut yhtäkään yskäisyä. Onneksi ainakaan vielä ei ole Saku yskinyt ja toivotaan että se nyt säästyisi taudilta. Eli ollaan nyt siis oltu treenailematta ja vielä ensi viikkokin huilaillaan agista. Tokoa varmaan käydään tekemässä jos pakkaset vähän helpottaa. Nyt ruvetaan taas kohottamaan kuntoa ja uintiaikoja olis varmaan syytä varailla. Tosin vielä viikko (ja varmaan seuraavankin alku) ollaan ns. karanteenissa ettei vain tartuteta muita koiria.
Ilmoittauduin Lissun kanssa Haukkuvaaraan Vitikaisen Tiian agivalmennukseen, mutta nyt tuon yskän takia ei päästä tänään pidettävälle ensimmäiselle kerralle. Vielä seuraavallakaan kerralla ei taideta uskaltautua, mutta silloin saan jo toivottavasti lainakoira Rallin käyttööni.
Helmikuussa on tulossa pari näyttelyä joista toiseen (Parkanon ryhmänäyttely) on ilmoitettu porkkis Venla. Myöhemmin Helmikuussa on sitten Jyväskylässä KV johon Saku on ilmoitettu veteraaniluokkaan, toivotaan että poika on sellaisessa kunnossa että se pääsee osallistumaan.
Seuraavan kerran lupaan kirjoittaa vähän Mollasta ja Okusta, mutta nyt täytyy taas rientää muihin hommiin.
