Kävin pikkusiskon luona ja kun on ollut pitempään puhetta että pitäisi ottaa siskon kissoista kunnollisia kuvia. Otin kameran mukaan ja tässä joitain julkaisukelpoisia otoksia. Kuvissa esiintyvät siis maatiaskissa uros Alpo ja puoli angora naaras Pöysti.
Lissu sai uuden ihan parhaan leikkikaverin. Oikeastaan ensimmäinen koira jolle Lissu ei kertaakaan edes ärähtänyt. Se kestää uudelta kaveriltaan aika rajuakin leikkiä. Kyseessähän on siis bordercollie narttu Aino (Pikkupaimenen U Make Me Grazy). Mahtavaa että koirat tulivat niin hyvin juttuun, vaikka kumpikin on aika kovia luonteita. Lissu ja Aino olivat heti kuin parhaat kaverit, leikki oli aika vauhdikasta. Tässä hieman kuvasaastetta meidän maanantain lenkiltä.
Annen vanha Lakukin oli mukana <3
Tässä vielä hieman videota Lissun leikistä ja agilitystä lauantailta.
Oon tässä miettinyt meidän treenaamista ja Lissun kehittymistä, etenkin agilityssä. Paljoa muutahan me ei olla nyt talven aikana harrastettu. Tänään treenasin aamusta parkkiksella noutoa, ja voi luoja se on kamalalla mallilla. Seuraamista otettiin vähäsen ja se on taas ihan kivalla mallilla, mutta sitä onkin tullut vahvistettua agitytreeneissä. Iski sellainen pieni into ruveta taas treenaamaan tottista, mutta yksin ei oikein ole edes mitään järkeä, kun ei näe kunnolla niitä omia virheitä. Olisi kiva löytää joku pieni porukka jonka kanssa treenata. Kokeilin sitten sisällä vähän liikkestä seisomista, ja ei sekään kyllä ole oikeen koiralla muistissa. Liikkestä maahanmeno onnistuu ihan mutkitta, mutta istuminenkin on sitten taas vähän hankalampaa. Paikkamakuu on varmaan ihan tuhoontuomittu, ainakin häiriössä. No se niistä tottelevaisuuspuolen pohdinnoista. Katsotaan saanko kerättyä treeni-innon itselleni.
Agilityssä on taas tapahtunut kehitystä. Kotaktit rupeaa menemään kerta kerralta paremmin ja kun muistaa itse olla jämäkkä niin eiköhän meistä ihan hyvä parivaljakko tule. Itse varmistelen liikaakin, täytyisi päästä eroon siitä jarruttelusta ja antaa koiran hakea itse esteet kerta se sen osaa. Jos saan perjantaina treeniseuraa Jattilaan niin täytyy ottaa videolle materiaalia. Tässä yksi video viime viikon treeneistä:
Aika kauheata säheltämistähän tuo mun ohjaaminen on. Kun sais noi kädet kuriin ja jalat nopeammaksi. Sekä vartaloavut kuntoon (niin eli kaikki kuntoon) niin sitten voisi toi homma toimiakin.
Tän viikon treeneissä huomasin että mokaan kepeille tulon aina itse. Lissu hakee automaattisesti väärältä puolelta jos mä ohjaan sen kädellä kepeille. Kun taas pidin kädet visusti alhaalla ja annoin komennon "kepit, kepit" niin koira osasi ihan itse hakea kepit ja ihan oikein vieläpä. Joten turhaan oon siellä välissä sörkkimässä. Täytyis nyt ruveta vaikeampia kulmia harjoittelemaan. Tässä tän viikon ratatreeni piirroksena:
Koko rata meni tosi kivasti. Eka suoritus oli puhdas, toinen menikin sitten ihan plörinäksi oman sekoilun myötä. Kolmas oli taas puhdas.
On se Lissu vaan kiva harrastuskaveri tässä lajjissa!
Sitten niitä kuulumisia.
Saku on ollut aika huonona. Se tuntuu olevan vähän jumissa tai sitten se on oikeasti kipeä. Se ulahtelee kun pitäisi mennä makuulle, tai kun pitäisi kävellä rappusia ja laskea päätä syödäkseen. Ruokakupin olen nyt nostanut korkeammalle ja lenkit on lyhennetty siten että se tekee tarpeensa ja takaisin sisälle. Säälittää katsoa sitä tuollaisena. Se ei halua leikkiä Lissun kanssa, kävelee selkä köyryssä ja peitsaa ulkona. En ole nyt viikon sisään nähnyt sen ottavan kunnollisia raviaskelia laisinkaan. Eläinlääkärin sain sille vasta tiistaiksi, joten täytyy nyt siihen saakka mennä särkylääkkeen voimalla.
Sain varattua Erika Hankalinin hieromaankin nuo kummatkin, aika olisi 3.5. mutta Sakun hierominen sitten jää jos tuo on jotain vakavaa. Toivotaan parasta!
Sitten, Venla on ilmoitettu 14.4. Vaasaan näyttelyyn, ja toukokuun alkupuolelle Tampereelle. Toivotaan että menestystä tulisi ja ensimmäinen sertikin osuisi kohdalle.
Maanantaina olen luultavasti lähdössä Niinan kanssa Lappeenrantaan näyttelyyn, kiva päästä tapamaan muita dalmis-ihmisiä.
Loppuun vielä kuvapläjäys metsälenkiltä viime viikonlopulta.
Lauantaina 10.3. tarjoutui tilaisuus käyttää Lissu ja Saku osaavan kuvaajan kameran edessä. Valitettavasti oma aikataulu oli aika tiukka joten ehdittiin ottamaan vain posetuskuvat. Ehkä joku toinen kerta sitten sais jotain rallattelukuviakin. Kuvista suuren suuri kiitos Karvosen Tiinalle.
Tässä Otokset Lissusta ja Sakusta:
Ennen kuvaussessiota kävin Lissun kanssa treenaamassa agia, tehtiin oikeastaan vain kontakteja ja pari kertaa vedettiin kepit läpi. Kepeillä ei minkään laista ongelmaa. Kontakteilla alastulokontakti rupeaa olemaan ihan hyvällä mallilla, mutta treeniä se silti vaatii. Lissu kuuntelee mua nykyään paljon paremmin alastuloilla. Nyt se sitten on vaan ruvennut roiskimaan ylösmenoja. Täytyy vaan muistaa pitää tiukka linja ja vaatia sitä korjaamaan. Niinkuin Annekin jo mua hallilla muistutti ;) täytyy vaatia tekemään joka kerta kunnolla. Sitten sain kuvailla Annen bc-tyttö Ainon agitreeniä, tosin kamera ei halunnut oikein tehdä mun kanssa yhteistyötä joten saa nähdä tuliko niistä julkaisukelpoisia, täytyy nyt viikolla purkaa kuvat koneelle. Tutustuin myös uuteen bc tuttavuuteen,. Skodaan. Ja ei voi muuta sanoa kun että halu omistaa oma bordercollie vaan kasvoi. Toivottavasti tää mun haave sais tuulta siipiensä alle sitten ensi vuonna.
Ainiin, ja kävin eilen ottamassa rastat. Mun pitkäaikainen haaveeni. Oma tukka vaan lyheni niin hirveesti että täytyy tilata jatkot niihin että sais rastoista hieman pidemmät. Täytyy sitten tästäkin jotain kuvaa tässä joku päivä tänne laittaa.
Jotenkin tuntuu ettei ole mitään kirjoitettavaa vaikka ollaanhan me harrastettu ja touhuttu kaikenlaista. Lissu on tehnyt agia, aloitin sen kanssa kontaktien treenaamisen toisella tavalla, ja on se tuottanutkin tulosta. Mutta siitä sitten videopätkää jossain vaiheessa viikkoa. Muutenkin Lissu on kehittynyt, kun ohjaaja vain kehittyisi samaa tahtia niin johan tässä voisi ruveta miettimään kisaamista, mutta jospa odottelemme vielä kisankentille siirtymistä ja treenaamme entistä ahkerammin.
Lissun kanssa aloitin myös tottiksen treenaamisen uudestaan. On meillä kyllä pitkä taival sen kanssa sillä saralla, mutta tuskinpa me tullaan ikinä kisaamaan TOKOa tai pk-puolta, sen verran huono luotto mulla on tohon koiraan ja sen keskittymiskykyyn paikallaoloissa yms. Ja kun tähän lisätään vielä se että se ei ole maailman luotettavin persoona muiden koirien läsnäollessa :(
Remmirähinästä ei olla päästy eroon, senkin kanssa on pitkä ja kivinen tie.
Venlan kanssa käytiin palelemassa Keuruulla ryhmänäyttelyssä. Suuren koiramäärän takia porokoirat oli siirretty pihalle. Ja pakkastahan oli se -27 astetta. Oli muuten meikäläisen ensimmäinen ja viimeinen ulkonäyttely noilla pakkislukemilla :D Tuloksena kotiintuomisiksi EH/3 junnuluokasta. Saa nyt nähdä mihin Minna meinaa sitä ilmoittaa seuraavaksi. Mutta olen ainakin itse miettinyt sen kanssa lähtemistä Tallinaan Eestin voittajanäyttelyyn Kesäkuun alussa. Junnutitteli olisi kiva saada.
Sakua tekis mieli ilmoittaa johonkin ulkomaille, mutta mihin?
Sakusta on virallisesti tullut meidän sohvaperuna. Sen elmänää kuuluu nykyään harvoin muutakun lenkkeilyä ja sohvalla makoilemista :D Joskus se saattaa päästä mukaan agihallille tekemään parit esteet, mutta voi sitä vauhdin määrää kun älli puuttuu pääkopasta :D
Tässä parit agivideot kun käytiin Lauran ja Jimin kanssa treenaamassa. Kyllä huomaa että kontaktien kanssa pitikin tehdä jotain :D Videot ovat helmikuun loppupuolella otettuja vaikka viedoissa lukeekin että tammikuun lopulla.
Lissu ja Saku kävi myös uimassa Koirasportissa. Sakulle se oli kolmas kerta, Lissulle aika mones. En enään muista monta kertaa se on siellä uinut. Tässä pienet videopätkät niiden uinneista.
Saku:
Lissu:
Lopuksi vielä Lissun ja Jimin metsälenkiltä videopätkä. Kyllä Huomasi miten niiden kestävyys/jakasminen on eri tasoa. Lissu veti koko lenkin metsässä ja ojissa, umpihangessa. Kun taas Jimi pysytteli ennemmin metsätiellä. Jimistä huopmasi loppulenkistä että se rupesi jo vähän väsymään, mutta Lissu veti loppuun saakka täydellä höngyllä hangessa. Lissu myös palautuu aivan älyttömän nopeasti rasituksesta, sen huomaa etenkin uinnissa, kun kotiin päästyään se on taas täynnä energiaa. Palautuminen on hirveen hyvä ominaisuus mutta ois ihan kiva jos se joskus olisi väsynyt :D
'
Olin muuten sunnuntaina 4.3 Niinan apuna Enolla ryhmänäyttelyssä. Niina oli kaatunut rappusissa ja käsi murtui, joten olin kuskina ja esitin Darten (Varius Who's There) näyttelyssä. Dare oli ROP ja lunasti itselleen viimeisen sertin. Joten Daresta tuli Suomen muotovalio. Onnea Metelle, Toffelle ja Niinalle !
