Agirotua myöhässä

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi ladata ne agirotu videot juutuubiin. Huono homma että näin myöhään koska mä en muista noista radoista enään mitään. Videolta puuttuu perjantain eka startti ja sunnuntain joukkukisa. Perjantain toka startti jolla video alkaa, koira karkas putkeen ennen kuin ehti suorittaa keppien vikan välin, jos tarkkaan kattoo niin mä meinaan liukastua siinä ja luulisin että se on syy siihen että Lissu tulee ennenaikisesti ulos kepeiltä. Aan jälkeen taitaa oma ohjaus olla jo niin hukassa ja laiskaa että Lissu tulee kahden hypyn ohi. Mutta hei, hyvät kontaktit! Lauantain eka startti lähti mun mielestä tosi hyvin, mutta sitten ohjasin ensimmäisen putken jälkeiselle hypylle huonosti, tai sitten koira hyppää huolimattomasti ja rima tippuu. En tiedä kummin. Sitten mä oonkin erittäin myöhässä toisen putken jälkeisellä persjätöllä ja Lissu meinaa tulla jalkoihin. Huomaa kyllä hyvin että itse on niin kauhee hidas köntys tuolla radalla ettei vaan yksinkertaisesti pääse eteenpäin. Sitten liukastunkin keppien lopussa ja hommahan meneekin ihan pieleen sen jälkeen. Lauantain toka startti rupeskin jo sitten näyttämään ihan agilityltä ja menee ihan loistavasti siihen saakka kunnes jään kökkimään muurille liian pitkäksi aikaa ja varmistamaan että koira menee sen, myöhästyn persäjätöstä ja koira painaa putkeen. Ois vaan pitänyt tehdä siihen takanaleikkaus kuten suunnittelin alunperin. No ihan hyvännäköinen rata kuitenkin. 

Siitä täytyy olla tosi tyytyväinen kyllä, että kontaktit toimi joka radalla. Hieno Lissu!

Huomaa kyllä näitä katsellessa, että koiralla on kasvanut vauhti sitten heinäkuun. Se tuntuu olevan nykyään radalle mentäessä paljon paremmassa vireessä ja vauhtia piisaa. Vielä kun sais oman ohjauksen rytmityksen kuntoon niin rupeis niitä nollia ropisemaan.

Tässä nyt kuitenkin sitä videota:

Kuvapostaus

Kaapo on hoidossa ja ollaan käyty parina päivänä montuilla juoksuttamassa koiria. Kaaposta on ollut ihan huippua lillua kuravedessä ja jahdata frisbeetä. Saku ja Lissu nyt tapansa mukaan ovat vain juoksennelleet ja painineet yhdessä. Sen pitemmittä puheitta, kuvia:

Loput kuvat löytyy galleriasta

Näyttelyrumbaa

Takana on nyt dalmisten erikoisnäyttely ja Mäntuharju KR. Edessä on siis vielä Seinäjoki, jonne on ilmoitettu Saku, ja toiselle päivälle vissiin porokoira Venla. Kiva päästä pitkästä aikaa porokoirakehäänkin. Sitten Lahti, jonne lähden pelkän Sakun kanssa. Jyväskylä, jonne on ilmoitettu Saku ja toiselle päivälle Kaapo. Lissun osallistumista mä vielä vähän mietin. Sitten ois vielä joulukuussa näyttelyvuoden päättävät voittajanäyttelyt Helsingissä, jonne Saku olisi tarkoitus ilmoittaa kaikille kolmelle päivälle. Että kyllä riittää taas kehässä juoksentelua. Mutta oikeastaan on tosi kivaa päästä pitkästä aikaa paljon näyttelyihin. Sakun kanssa se on niin mukavaa.

Dalluerkkari oli siis tuossa Elokuun 24.pv ja olin ilmoittanut kummatkin koirat kehään. Urokset arvosteli venäläinen dalmiskasvattaja Irina Petrakova (Kennel iz Terletskoy Dubravy) ja nartut norjalainen Aase Jakobsen, myöskin dalmiskasvattaja (Kennel Toot's).

Lissu kävi kehässä Marikan kanssa ja neiti esiintyikin oikein hienosti. En esitä sitä itse, koska mun kanssa se on vähän sellainen apaattinen ja laskee hännän. Marikan kanssa se osaa esiintyä tosi iloisesti ja ryhdikkäästi. Laatuarvosana oli kuitenkin tällä kertaa erittäin hyvä (EH), johon olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Olin valmiiksi jo ajatellut että se on jo voitto jos saadaan parempi arvosana kuin H. Tiesin että Aase tykkää enemmän vahvemmista ja pidempirunkoisista nartuista. Arvostelu oli kuitenkin mielestäni tosi hyvä. Valitettavasti mä osaan tosi huonosti ruotsia, jolla arvostelu oli kirjoitettu ja kehäsihteerin käsialastakaan en saa kunnolla selvää. Kirjoitan sen tänne sitten kun saan joltain suomennoksen siihen. Siinä kuitenkin muistaakseni mainittiin tummasti värittyneistä korvista. Pilkutus oli kuitenkin tuomarin mielestä hyvä. 

Saku kisasi ekaa kertaa virallisesti veteraaniluokassa, eikä mulla ollut kummoisia odotuksia kun vetsku-uroksia oli ilmoitettu niinkin paljon kuin 7 kpl. saku kuitenkin esiintyi oikein hienosti ja oli iloinen ja liikkui hyvin. Se tosin liikkuu aina hyvin. Esiintymisen kanssa on joutunut joskus vähän tapella. Saku oli nuorempana sellainen ettei sitä kiinnostanut kehässä pönöttäminen yhtään, joten nyt saa olla kyllä todella iloinen siitä että sen esiintyminen on parantunut kertaheitolla ihan hirveästi. Saku sai siis laatuarvosanan erinomainen (ERI) ja sai vielä SAn ja sijoittui luokassaan kolmanneksi! Hieno poika! Sakun arvostelu on englanniksi ja kirjoitan sen tähän alle. Saku on siis kahdeksan vuotta, vaikka arvosteluun on kirjoitettu 9...en tiedä kuuliko tuomari mut väärin vai onko kehäsihteeri kuullut tuomarin väärin.

" 9 years. Good size & type.

Good head & expression. Good eyes.

Moves well. Good spots. Very

good condition for the age.

Littlebit straight in shoulders, 

good angulations behind. Well

developed chest. Nice temperament."

Eli vapaasti suomennettuna: 9 vuotias. Hyvä koko ja tyyppi. Hyvä pää ja ilme. Hyvät silmät. Liikkuu hyvin. Hyvät pilkut. Erittäin hyvässä kunnossa ikäisekseen. Pikkaisen suorat olkavarret(?), hyvät kulmaukset takana. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvä luonne/temperamentti.

Osallistuin Sakun kanssa myös senior handler kisaan ja sijoituttiin kolmansiksi. Kotiin tullessa koirat oli aivan poikki. Kuuma ja pitkä päivä takana. Saku taisi nukkua vielä seuraavankin päivän, ei taida vanha jaksaa enään samalla tavalla kuin ennen (vaikka siis, Sakuhan on mies parhaassa iässä).

Kuvia erkkarista, kuvat on ottanut Sini Laihonen (kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi)

Lissu ja Marika

Saku VET ERI/3 SA

Saku paras uros luokassa.

30.8. oltiin sitten Mäntyharjulla näyttelyssä. Meillä olikin aikamoinen kokoonpano kun Annen kanssa lähdettiin aamulla ajelemaan kohti näyttelyä. Mukaan lähtivät Saku, Annen nahkacollieuros Santtu, bordercollieuros Roki ja mulla hoidossa oleva Kaapo bc. Kaapo lähti kylläkin vain turistiksi. kaikki koirat olivat siis uroksia, ja yhtäkään murahdusta siis ei yhtä pientäkään murahdusta kuulunut koko matkan aikana. Hienot pojat! 

Santun kehä oli ensin ja se pärjäsikin erittäin hienosti ollen ERI/1 SA PU2 ja sai SERTin. Sakun ja Rokin kehät menivät hieman päällekkäin, joten en nähnyt Rokin kehää, mutta poitsu oli saanut EHn ja sijoittunut luokassaan toiseksi. Saku puolestaan oli veteraaniluokassa ERI/1 ja sai SAn ollen vielä hienosti PU3 ja VSP-VET. Ihan mahtavaa!! Tuomarina oli Kirsi Nieminen. Sakun arvostelu alla.

" 8 vuotias erinom. kunnossa oleva veteraani.

Hyvä pää, erinom. ylälinja. hyvä kaula,

syvä rintakehä, erinom. eturinta & runko.

Hyvät takakulmaukset, liikkuu erittäin 

hyvin ikäisekseen. Pilkutus voisi olla

runsaampaa. Esiintyy hyvin. "

Pari kuvaa Mäntyharjun näyttelystä, kuvat on ottanut Anne Alho.

ROP-VET Gracilis Hearts On Fire & VSP-VET Spotnik's Chocolate Chip

Nauravainen pappakoira

Yksittäisarvostelussa

Synttärisankari

Onpas taas jäänyt päivittely , vaikka kaikkea on tapahtunut. mutta kitjoittelen niistä sitten paremmalla ajalla. Nyt vaan tällainen pikapostaus synttärisankarin kunniaksi.

Lissu, mun pieni ja mustasilmäinen kauhukakarani. Nyt se on jo iso! Lissu viettää tänään siis 5-vuotis synttäreitään. Alla kuvia Lissun elämän varrelta. Kuvat saa klikkaamalla isoiksi.

"takki on täyttynyt, mutta piru on ja pysyy"

 

 

Lissu vielä kasvattaja hoiteissa, ensimmäisiä poseerauskuvia.

Ekoja päiviä kotona

3,5kk

Lissu ja koirakaveri Krusher

ikää varmaan joku 8kk ja mätsärissä ollaan harjoittelemassa

tässä kuvassa on ikää varmaan joku 4kk

Lissu 2v

Lissu ja velipoika Hatti, 4v

Lissu ja Saku, mun pilkkukaksikko

Lissu ja paras edesmennyt ystävä Aino

Mölliagit Vihtavuoressa

LAUKAn järjestämät agimöllit olivat siis 16.7. ja Lissun kanssa käytiin juoksemassa neljä rataa. Möllirata ja sen uusinta, sekä kisaavien rata ja sen uusinta. Lissu oli taas autosta otettaessa jo ihan kuin persiiseen ammutu karhu ja yritti siinä taas vähän rähistä kaikille mmuille koirille. Siinä vaiheessa jo tiesi, että eka rata tulisi menemään ihan metsikköön. Lissun keskittyminen oli jossain ihan muualla. Eka rataa ei onneksi ole edes videolla joten ei ole todistusaineistoa siitä kamalasta räpellyksestä ja koiran "teen mitä haluan" asenteesta. Uusinta menikin sitten ihan kivasti, vaikka pelkkä koiran huomion saaminen tuossa alussa oli hankalaa. Kun taas kiinnosti ihan kaikki muut asiat kuin istuminen ja keskittyminen lähtötilanteeseen. Uusintaradalla koira tekee nätisti töitä, vaikka vauhtia voisi olla enemmän. Mutta ehkä se hitaus johtuu mun omasta ohjauksesta ja siitä että varmitelen paljon. Lopulta sieltä jäi tulokseksi vitonen puomin yläsmenolta. Sen kummempia analysoimatta, tässä se mölliuusinnan video:

Kisaavien rata oli aikamoista putkeen vientiä. Eka rata meni ihan tyystin mun omaan piikkiin ja ohjailin ihan miten sattuu. Mulla on nykysin sellanen ärsyttävä ongelma, ettei pää meinaa pysyä kasassa ja sähläilen armottoman paljon. No Lissulle pisteet siitä, että se teki just niin kun mä sitä ohjasin. Tätä ekaakaan rataa ei oo videolla, ja ehkä ihan hyvä niin, eipähän ole todistusaineistoa mun sekoilusta. Uusinnassa oli oma pää enempi kasassa ja koira teki taas hyvin töitä. Nyt näkyi kyllä jo että oli kolme rataa takana ja askel jo vähän painoi. Mutta edelleen oma ohjauskin oli vähän varmistelua. Jokatapauksessa nolla sieltä uusinnasta tuli ja täten voitto (sanotaan nyt että lohdutusvoitto). Tätäkään en jaksa sen kummemmin analysoida, joten katsokaa itse.

Ja sitten vois vähän miettiä miten meidän treenit on menneet. Tän viikon treenit oli aika vauhdikkaat ja sai ihan tosissaan juosta, tais olla kummallakin aika hiki kun oma vuoro oli ohitse. Lissu teki töitä taas ihan superisti ja itsekään en mielestäni mitenkään aivan surkea ollut, pieniä kohtia joita piti ottaa uudestaan, että sai pääkoppaan sen ajatuksen siitä jutusta. 

Itsekseen ollaan käyty nyt tekemässä erinlaisia keppikulmia, lähinnä avokulmien treeniä. Laitoin alkuun parit ohjurit takaisin ja loppuun superpalkkaa, eli kissanruokaa. Hienosti se hakee kyllä avokulmatkin, mutta saa nyt siitä huolimatta tehä hetken noiden ohjureiden avulla, että iskostuu se ajatus ihan kunnolla sinne päähän. 

Yritän nyt viikonlopun aikana kirjoittaa siitä agirodusta, ja saada ne videot koneelle. Oon ollut vähän laiska ja saamaton sen asian kanssa.

sakukin on nyt ilmoitettu Mäntyharjulle näyttelyyn, joka on siis 31.8. Sitä ennen kuitenkin käydään molempien kanssa erkkarissa 24.8. ja kisataan Lissun kanssa JATin omissa kisoissa 25pv.  

Ilmoitin Sakun myös Porvooseen syyskuun näyttelyyn, otan sinne sitten mukaan myös Annen nahkacollie Santun. Ja tietenkään unohtamatta Tallinnaa. Niinan kanssa lähdetään Tallinnaan näyttelyyn 17.-18.8. Omia koiria ei lähde, mutta mukaan lähtee Niinan Douglaksen lisäksi kaverini Hannan bordercollie Humppa. Joten aika paljon reissua pukkaa tässä elokuun aikana.

Parkanossa lomaillen

Oon ollut vähän laiska, enkä oo jaksanut tai viitsinyt tarttua näppikseen ja kirjoitella blogiin kuulumisia. Ollaan kuitenkin tehty vähän yhtä sun toista tässä heinäkuun aikana. Kuun alussa vietettiin pidennetty viikonloppu Ylivieskassa, Tampereen kupeessa. Perjantai, lauantai ja sunnuntai täynnä agilityä. Kyseessä oli siis agirotu tapahtuma. Kisattiin myös agiepiksissä tossa kuun puolessa välissä. Mutta noista kummastakin kirjoittelen sitten ensi viikon aikana omat juttunsa. Kuten myös tänään olevasta Julia Kärnän agivalmennuksesta. Nyt kuitenkin meidän Parkanon loma kuvin. Sanontakin kuuluu, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ensin pikkupupuja, joita oli ilo katsella ja paijata. Ne tuntuivat niin pehmoisilta. (kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi)

Sitten kanoja ja pikkupukki...

Kissoista tällä kertaa linssin eteen päätyi vain Savu.

Ja mitä loma isän luona olisi ilman heppoja

..tai koirien kanssa lenkkeilyä.

Ja koska kesä on kirkkaiden värien aikaa, laitetaan nyt vielä yksi kuva.