Treenimotivaatio kohdillaan

Onpas taas ihan hetki vierähtänyt tuosta edellisestä kirjoituksesta. Taas on tapahtunut kaikennäköistä.

Jospa sitä tekis pienen yhteenvedon viimeaikojen tapahtumista. 

Mitä Lissulle kuuluu:

Lissu on voinut hyvin ja ollut nyt jopa ihan miellyttävä elinkumppani 😇 Toivotaan, että tätä kestää pitkään. Yksi näyttely käytiin josta tuloksena VET EH/1. Tais olla taas tän vuoden näyttelyt siinä 😅 Lissu on myös kotipihassa ihan vähän tehnyt tokoa, pääasiassa noutoa, koska se on sen mielestä niiiiiin kivaa 😍

Wukin kuulumiset:

Wukin kanssa ollaan ehditty agin 2-luokasta napsimaan kaksi LUVAa ja viimeistä luokkanousuun oikeuttavaa nollaa metsästetään. Eilen yritettiin sitä saada kotikisoista, mutta ei sitten ihan onnistuttu moisessa, tuloksena agiradan voitto 15 rv ja hyppyradalta hyl. Mutta oli siellä onneksi sellaisiakin kohtia mistä saa olla tyytyväinen. Seuraava koitos on sitten 22.5. maanantaina Liedossa ATT.n kisoissa ja olen ilmoittanut molemmat mustavalko bc.t myös JATin kuun lopun kisoihin kolmelle radalle, toivotaan, että Wukin voisi sinne siirtää sitten kolmosluokkaan. 

Tokoakin käytiin kokeilemassa yhden voittajaluokan kokokeen verran. Tarkoitus oli lähinnä yrittää 3-tulosta, jolla voisi sitten mahdollisesti hakea tokon-SM joukkueeseen. Mutta yritykseksi se jäikin. Seuruu oli hyvä, tosin siinäkin peruuttaminen epäonnistui. Tunnari oli mun omasta mielestä ihan sikahyvä! Meillä on ollut tunnarin kanssa suuria vireongelmia, kun jätkä tahtois vaan mennä ja tuoda jotain, koska juokseminen on mahtavaa ja ajattelu ihan toissijainen asia. Nyt Wuki meni kapuloille tosi hyvin rauhallisella laukalla ja haisteli hyvin, valitsi oman, palautti kylläkin pureskellen kapulaa, mutta nyt täytyy sanoa, että ihan sama. Olen niin tyytyväinen siihen mielentilaan millä se suoritti liikkeen 💖 Ohjattu oli myös hyvä, mitä se nyt palautti ravilla ja luovutus jäi väljäksi, koska on hieman epävarma vielä sen suhteen. Muissa liikkeissä onkin sitten paljon viilattavaa. Mutta katellaan sitä sitten kun talvikausi taas alkaa, lumeton kausi keskitytään nyt ihan muihin lajeihin.

Päästiin hakuryhmään, joka on ihan älyttömän kiva! Ja se laji onkin nyt vienyt mennessään, koira on ihan älyhyvä ja ohjaajakin kehityskelpoinen. Jälkeäkin pitäisi ruveta taas tekemään jos mielii kokeeseen päästä loppukesästä. Ja vepekin alkaa taas kesäkuun korvilla, tarkoituksena läpäistä ainakin sove tänä kesänä. 

pikkuPiinan kuulumiset:

Piina nousi agilityssä kakkosiin 💓 Kakkosissa ei olla keritty kisata kuin ihan muutamat startit ja meno on ollut ihan hyvää. Vähän saa ruveta kontakteihin kiinnittämään huomiota ja niitä onkin nyt treenailtu. Itseluottamusta suorittamiseen on myös yritetty kasvattaa ja Piinan itsenäistä esteosaamista koulutettu paremmaksi. Olen myös hyvin onnellinen siitä, että ensi vuoden alusta tulee pikkumaksiluokka eikä kärpäsen kakan tarvitse enään hyppiä 60cm rimoja. 

Tokoa ei olla tehty juuri ollenkaan, ihan muutamat treenit huhtikuussa. Muuten ollaankin käyty rakentamassa mielentilaa leikkimällä kaikenlaisissa paikoissa. Ehkä, jos olen hyvin positiivinen niin Piinan kanssa voidaan vielä joskus palata tokokentille kisaamisenkin merkeissä. 

Lauantaina käytiin bokseriporukan FH eli erikoisjälki-päivässä katselemassa ja kokeilemassa millaista se laji olisi. Ollaan ihan vähän aiemmin tehty, mutta ei noin pitkiä jälkiä kuin nyt. Metsäjälkeä se on ajanut jonkin verran, mutta siellä on tullut todettua, että se tekee mettäjälellä vähän turhan tarkkaa työtä ja aikaa kuluu ihan hitosti. Siitä onkin sitten herännyt ajatus, että jospa kokeiltaisiinkiin erikoisjälkeä, jossa on vain eritäin hyvä asia, että koira on tarkkaakin tarkempi. Piina sai ihan mahottomasti kehuja kouluttajalta ja sanoi, että saisin siitä todella vähällä vaivalla koevalmiin. Joten ei muutakun peltoja kyselemään ja treenaamaan. Tuli kyllä niin iloinen mieli tuosta päivästä, koska se oli niin omassa elementissään. Joidenkin koirien kohdalla on vain tajuttava, että ei voi harrastaa kaikkea mitä ohjaaja itse haluaisi vaan pitää tehdä sitä missä se koira osoittaa parhaita puoliaan. Löytyi kyllä niin Piinan laji. Kouluttajana oli bokserikasvattaja ja harrastaja Tarja Torvinen.

Vähän täytyy vissiin opettaa tuota kiertämistä väljemmin 

 Rotipojan kuulumisia:

No mitäs meidän Woti onkaan sitten tehnyt. Woti on sellainen pieni paholainen jota usein kutsutaan nimellä Saatanan Silakka 😅 Pikku-ukkelista on kasvanut puolivuotias nuorisolainen jolla on aikamoisen kova oma tahto. Olen Rotin kanssa panostanut erityisen paljon suhteen luomiseen, koska Piinan kanssa en onnistunut mielestäni kovinkaan hyvin. Ja voin ylpeästi todeta, että tämän pennun kohdalla olen tainnut nyt onnistua, se on ihan "mamman koira" 💙 

Roti on pääasiassa harrastanut leikkimistä ja uusien asioiden tutkailua ja olenkin ihan tyytyväinen, että olen antanut sen olla ja kasvaa, koska se on varmasti luonut siitä meidän suhteesta paremman. Leikkiminen on meidän yhteinen juttu ja se tykkää siitä kovin paljon. Ollaan me toki jotain 'oikeaakin' tehty. Tokoa ollaan yleensä miltei jokaisella aamu- ja iltaruolla tehty. Lähinnä peruasentoa ja pikkupikkupätkiä seuraamista. Mutta myös esim. maahanmenoja, istumista yms. Niin ja perjantaisin meillä on ohjatut tokotreenit, joissa tehdään sitten vähän häiriöharjoituksia ja saadaan neuvoja treenaamiseen. Kyllä kai sitä voisi ruveta jo vähän niinkuin enemmänkin tosissaan treenaamaan.  Roti on todella fiksu ja ahne tapaus joten sen kouluttaminen on helppoa, mutta myös vaikeaa, koska se ehtii tehdä monta asiaa ennenkuin olen tajunnut palkata sen siitä ekastaasiasta. Aksajuttuja on tehty todella todella vähän ja se onkin nyt niin kömpelössä kasvuvauheessa, että en ajatellut sitä edelleenkään paljoa tehdä. 

Hakumettässä ollaan käyty hajunhakua vähän harjoittelemassa ja heitelty metsään leluja, joita on sitten hirveen hauska tuoda takaisin mammalle. Herra Woti on nyt sellasen 51,5cm korkea ja painaa 13,2 kg.

Hupsista!

Vähän blogin henkiinherättelyä. Kaikkia kuulumisia e nyt rupea tähän listaamaan, mutta onhan tässä taas kaikennäköistä tapahtunut. Piina teki vihdoin sen 1-tuloksen tokon alokasluokasta ja agilitystäkin on nyt 1 LUVA plakkarissa. Wuki nousi agissa 2-luokkaan. Lissu elelee päivä kerrallaan, onneksi se on nyt ollut ihan hyvässä kunnossa. 

Suurin ja jännin uutinen lienee nyt kuitenkin se, että meidän laumaan liittyi yksi pieni merle. Pikku-Woti eli Roti. Pentuahan ei pitänyt ottaa, mutta koska se jostain syystä tuntui niin omalta ja onhan se Iran pentu, niin mitenkä sitä nyt olisi voinut vastustaa. Rotista toivon mukaan kasvaa TOKO-ja agilitykoira.

(c) Janika Karenmaa

Toivon mukaan blogi säilyisi jatkossa vähän paremmin hengissä ;)

Ei niin kivoja uutisia

Lissu teki tässä vähän aikaa sitten pikavisiitin eläinlääkäriin. Hammaskivenpoiston yhteydessä kuvailtiin sitten vähän selkää ja sieltähän paljastuikin vähän ikäviä uutisia. Spondyloosi on edennyt joiltain kohdin aika hurjasti, mutta joiltain osin valitettavasti ei. Ja valitettavaahan siinä on se, että se saattaa aiheuttaa kipua. 

  

Ylimmäisessä kuvassa ei oo nähtävillä L7 ja S1 välillä juuri mitään, ehkä aavistuksen piikkiä, mutta ei pahan näköisesti. Eka kuva on siis otettu 28.11.2014 ja toinen kuva 26.4.2016. Alemmassa kuvassa on silloittunut tuo L7 ja S1 väli. Hyvä sinänsä, että se on sillottunut, mutta huomaa kyllä mm. Lissun uintitekniikasta, että se väli ei ole entisenlainen. Piikkiähän tuolla on sitten enemmänkin lannerangassa, mutta eniten tietty huolestuttaa tuo R12 ja R13 väli, joka on samanlainen kuin ekassakin kuvassa. Eli tässä puolentoistavuoden aikana se ei ole muuttunut minkäänlaiseksi ja saattaa olla ettei ikinä muutukaan. Kipuahan se siis tulee aiheuttamaan mitä todennököisemmin. 

Onneksi ollaan agility jo kuopattu harrastuksista, muuten toki elellään aivan normaalisti. Koiraa ei kyllä mihinkään pumpuliin kääritä ja se saa mennä ja touhottaa. 

Tokoa taas

Pakko nyt kirjata vähän ylös tän päivän tokotreenijuttuja.

Piinahan kävi kahdessa kokeessa viime viikolla ja kumpikin meni ihan päin mäntyä. Likka ottaa tosi paljon painetta mun jännityksestä taas, en tiiä johtuuko siitä, että kentät oli ihan täysin vieraita...haukkuvaaran kokeessa se oli kuitenkin aivan erilainen kuin nyt näillä kahdella kerralla. No etiäpäin sanoi mummo lumessa, vai miten se menikään.

Ollaan käyty nyt vaan leikkimässä vihtavuoren kaukalolla, jossa se seuraava koe olisi, en ole kyllä vielä päättäny, että vaihdanko Lissun sinne tilalle. Katotaaan nyt tää viikko ja mietitään sitten uudestaan.

No tänään kuitenkin aamusta kaukalolla tosi hyvät treenit. Piinalle vain luoksetuloa ja perusasentoa ja hirmuisesti leikkiä. Oli se vaan taas taitava ja hyvä fiilis jäi treenistä.

Wukille luoksetuloa ja otin nyt toooosi pitkiä matkoja ja väliin muutaman tosi lyhyen. Vauhti on taas kohdillaan, mutta edelleen jää vähän vinoksi eteen. Korjataan sitä sitten seuraavassa treenissä. metallinoutoa niin, että palkka tuli kun lähti laukalla takaspäin. Hirveen herkästi tiputtaa tuossa liikkeessä raville palauttaessa, kun se metsku on sen mielestä epämukava. Itselle muistiin, että kriteereistä täytyy pitää kiinni ja yhdestäkään ravipalautuksesta ei saa palkata.

Lopuksi tein ruutua, ensin ihan vaan paikan hakemista läheltä ja eri suunnista. Nää meni tosi hyvin. Sitten otettiin kunnon matkalta ja heti paikka kärsii, eli ei vielä kestä kovin pitkää juoksumatkaa, hiljaa hyvä tulee ja edetään pienin askelin. Wukille on vähän haastavia noi jutut joissa se pääsee kunnolla juoksemaan, sitten se vaan juoksis ja kiihdyttäis itseään. Noissa tilanteissa jää tuo ajattelu vähän toiselle sijalle. otin nyt naksuttimen käyttöön noissa lähijutuissa ja se tuntui kyllä auttavan. Oon todella huono naksuttimen käyttäjä, joten tää on itselle aika suurta opettelua, niinkuin koko tokokin.

Lissukin pääsi tekemään ja oli ihan intopiukeena. Tehtiin vähän noutoa ja kahdesti ensin varasti kapulalle, sit pidin valjaista kiinni ja sen jälkeen malttoi. Sit yksi luoksetulo, joka oli aivan törkeen hieno!! Ja lopuksi vielä seuraamista, jossa nyt tuppas vähän edistämään, mutta ihmekkös tuo kun oli niin innoissaan ja pitkään aikaan ei oo päässyt tekemään. Seuruuttelin sitä myös vähän oikealla puolella ja sehän toimi siellä tosi hyvin. Täytyykö sitä ruveta miettimään Lissulle rallytokouraa.

Aksahommista sen verran, että Wukin ja Piinan kanssa päästiin aluevalmennukseen kaudelle 2016 syksy - 2017 kevät. Ootan kyllä innolla, saapi nähdä mitä se pitää sisällään. Wuki on ilmoitettu kisoihin 29.5. ja kesäkuulle oon katsonut myös kisoja. Kauhea kisahinku onkin jo itsellä ollut pidemmän aikaa, mutta kun työ haittaa harrastuksia niin minkäs teet. Vähän olis toiveissa myös, että jos tuo Piina aloittais kisauransa agirodusta, mutta edetään nyt ihan rauhassa, että saadaan siitä hyvä aksakoira joka hoitaa oman tonttinsa huolella (vielä kun ohjaajakin oppis hoitamaan niin hyvä tulis).

Vepekausikin starttas ja Wuki harjoitteli veneestä hyppyä, joka osoittautuikin ihan lastenliekiksi herralle. Tiiä vaikka siinäkin joskus päästäis kisaamaan.

Loppuun vähän kuvia meidän toukokuusta :)

Tää pitäis aina m

Kevään tokohöpinöitä

On ehkä jo todettava, etten vain osaa pitää blogia. Ei ole muka aikaa kirjoitella...

Aksassa on jo jonkin aikaa ollut ohjaajan "minä olen niin huono" masennuskausi. Tuntuu, että koirat menee eteenpäin, mutta itse junnaa vain paikallaan eikä kehity yhtään. Tokihan se on ihan ymmärrettävää jos treenaa itekseen eikä kukaan ole sanomassa, että ei noin. Ois kova hinku kisaamaankin, mutta nyt ei ole siihenkään rahaa, kuten ei mihinkään sitovaan valmennukseenkaan. Osaksi tästä "aksamasennuksesta" johtuen on nyt innostuttu taas enemmän treenaamaan tokoa. 

Tänään oltiin Wukin kanssa Oilin valmennuksessa pitkästä aikaa. Oilin valmennuksiin on niin mukava mennä, kun saa aina suoraa palautetta ja hän muistaa meidät, joten osaa myös sanoa onko edistystä tapahtunut. 

Tänään käytiin aluksi läpi Wukin suurinta ongelmaa tokossa, luopumista. Wuki jää aika helposti kapuloihin (oli ne sitten nouto tai tunnarikapuloita) kiinni. Treenattiin seuraamista "kapulaläjässä" ja tehtiin noutoa niin, että palkalle (eli kapulalle) pääsi vasta kun oli avoin ohjaajalle ja keskittyi täysin ohjaajaan. Hienosti oli tapahtunut edistystä tammikuuhun, jolloin olimme olleet viimeksi Oilin silmien alla. Käytiin läpi myöskin tunnaria, jossa ongelmana on väärien maistelu ja nenänkäytön puute. Niin kauan kuin oma on piilossa, se käyttää nenää ja löytää oman. Heti kun oman tuo väärien sekaan, se rupeaa häsläämään ja noutaisi vain jonkun. Nyt saatiin taas avut jatkoon ja katsotaan miten homma lähtee etenemään. Täytyy ottaa videolle seuraavan kerran treenatessa. Suurin ohje nyt alkuun, että heti kun se edes menee kapuloille liian kovassa vireessä niin homma seis ja rauhoitetaan. Kun ilme on taas hyvä niin homma jatkuu. Rauhallinen kehuminen on nyt kaiken aa ja oo. Ei yhtään sellaista koiran kierroksia nostavaa kehumista. Tietenkin sne on pystyttävä jossain vaiheessa tehdä töitä korkeassakin vireessä tunnarilla, mutta nyt alkuun olisi tärkeä saada sille itseluottamusta ja varmuutta, eikä se onnistu tällä hetkellä jos vire nousee. 

Tuli myös todettua, että wukin mielestä juokseminen on ihan parasta :D

väsynyt tokopoika

Uuteen vuoteen uusilla ajatuksilla

Niin, millainen oli meidän vuosi? 

Harrastamista, lauman kokoonpanon muuttumista, terveystuloksia, pettymyksiä, suuria ja pieniä ilon hetkiä, ystäviä. Vuosi on ollut täynnä monenlaista. Aina ensin tulee mieleen, että mitä kaikkea huonoa onkaan tapahtunut, mutta kun oikein ajattelee niin tää vuosi on ollut tosi hieno! Mulla on ihan parhaat koirat ja Wuki on sulautunut meidän laumaan ihan hirveän hyvin. Miltei valmistuin ja aloitan tammikuun valmistumisen jälkeen uuden koulun. Rakastava mies, jonka kanssa mentiin kihloihin kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Ihana perhe joka tukee ja auttaa jos arki tuntuu raskaalta. Ihan mielettömiä ystäviä, jotka jaksaa tsempata, iloita ja surra mun kanssa. Mitäpä sitä vois enempää toivoa. 

Ensi vuoteen lähdetään avoimin mielin ja intoa täynnä. Koiraharrastuksen täytyy pysyä kivana ja yhdessä tekeminen on pääasia. Mä rakastan mun hienoja koiria ja ne rakastaa mua ja yrittää aina parhaansa <3 

Toivottavasti ensi vuodesta tulee mahtava, tuloksien ja terveyden osalta, mutta ennenkaikkea yhdessäolon ja ilon kautta tekemiseen panostaen. Mitkään tulokset ei merkitse, jos se tekeminen ei ole ollut hauskaa ja palkitsevaa molemmille, koiralle ja ohjaajalle. 

Kiitos ystävät kuluneesta vuodesta, tehdään seuraavasta vielä parempi :)

Tän vuoden viimeinen lenkki yhdessä koirakavereiden kanssa.

Pieni maksikoira

Yksi agituomari mittasi Piinan mediksi lokakuun puolivälissä, eilen perjantaina kaksi tuomaria mittasi sen maksiksi. Rajatapaushan se on, sitä ei voi kiistää, mutta kyllä mua rupesi eilen mittauksen aikana vituttamaan ihan suunnattomasti. Ja se vitutus paistoi kyllä varmasti mun naamaltakin. Tuomarit siinä aika kauan heilutteli mittatikkua ja pohtivat, että "jos sen mittaa tästä niin se on medi, mutta jos sen mittaa tästä niin se on maksi". Niin, kummasta kohtaa se sitten pitää mitata...muttasivat sen sitten maksiksi.

Itselle se oli vähän niinkuin isku vasten kasvoja, osaksi sen takia, että oli ehtinyt jo innostua siitä, että se olisi medi. Osaksi siksi, että nyt joutuu hyvin tarkkaan miettimään jatkaako aksan harrastamista. Pahimpana pelkona mulla on tietenkin se, että koira ei kestä. Onhan se sanomattakin selvää, että se tulisi olemaan oikeasti rankkaa koiralle. Mulla on koirahistoriassani jo kolme rikkinäistä koiraa, en halua enään yhtään lisää, enkä varsinkaan niin, että se olisi mun itse aiheuttamaa. Piinalla kuitenkin on esim. lonkat niin eriparia, että pistää väistämättäkin mietityttämään, mitä noin raskas käyttö niille aiheuttaisi. Tietenkään ei voi sanoa, että se varmana hajoaisi tehdessä aksaa. Voihan se hyvällä lihaskunnolla ja lihashuollolla pysyä tosi terveenäkin. Mutta silti mun päässä vaan pyörii se pieni pelko. 

Muutamat itkutkin oon jo vääntänyt asian takia. Kaikki vaikutti niin lupaavalta. Vaikka olin ennen ensimmäistä mittausta ennen valmistautunut siihen että se on maksi ja oikeastaan olin jo tavallaan mielestäni hyväksynytkin sen, niin nyt oon todella pettynyt. Jotenkin sitä kai kuitenkin koko ajan salaa toivoi toisenlaista tulosta. Elämä tuntuu välillä niin epäreilulta, ja kyse on kuitenkin vain mittaustuloksesta. 

Onneksi Piina on kuitenkin aivan mahtava koira ja sen kanssa pystyy tekemään niin paljon kaikkea muutakin, että jos päädyn agilityn karsimaan harrastuksista pois, saan olla kuitenkin hyvin iloinen ja onnellinen tuosta koirasta. 

Silti. Vituttaa.