Kevään tokohöpinöitä

On ehkä jo todettava, etten vain osaa pitää blogia. Ei ole muka aikaa kirjoitella...

Aksassa on jo jonkin aikaa ollut ohjaajan "minä olen niin huono" masennuskausi. Tuntuu, että koirat menee eteenpäin, mutta itse junnaa vain paikallaan eikä kehity yhtään. Tokihan se on ihan ymmärrettävää jos treenaa itekseen eikä kukaan ole sanomassa, että ei noin. Ois kova hinku kisaamaankin, mutta nyt ei ole siihenkään rahaa, kuten ei mihinkään sitovaan valmennukseenkaan. Osaksi tästä "aksamasennuksesta" johtuen on nyt innostuttu taas enemmän treenaamaan tokoa. 

Tänään oltiin Wukin kanssa Oilin valmennuksessa pitkästä aikaa. Oilin valmennuksiin on niin mukava mennä, kun saa aina suoraa palautetta ja hän muistaa meidät, joten osaa myös sanoa onko edistystä tapahtunut. 

Tänään käytiin aluksi läpi Wukin suurinta ongelmaa tokossa, luopumista. Wuki jää aika helposti kapuloihin (oli ne sitten nouto tai tunnarikapuloita) kiinni. Treenattiin seuraamista "kapulaläjässä" ja tehtiin noutoa niin, että palkalle (eli kapulalle) pääsi vasta kun oli avoin ohjaajalle ja keskittyi täysin ohjaajaan. Hienosti oli tapahtunut edistystä tammikuuhun, jolloin olimme olleet viimeksi Oilin silmien alla. Käytiin läpi myöskin tunnaria, jossa ongelmana on väärien maistelu ja nenänkäytön puute. Niin kauan kuin oma on piilossa, se käyttää nenää ja löytää oman. Heti kun oman tuo väärien sekaan, se rupeaa häsläämään ja noutaisi vain jonkun. Nyt saatiin taas avut jatkoon ja katsotaan miten homma lähtee etenemään. Täytyy ottaa videolle seuraavan kerran treenatessa. Suurin ohje nyt alkuun, että heti kun se edes menee kapuloille liian kovassa vireessä niin homma seis ja rauhoitetaan. Kun ilme on taas hyvä niin homma jatkuu. Rauhallinen kehuminen on nyt kaiken aa ja oo. Ei yhtään sellaista koiran kierroksia nostavaa kehumista. Tietenkin sne on pystyttävä jossain vaiheessa tehdä töitä korkeassakin vireessä tunnarilla, mutta nyt alkuun olisi tärkeä saada sille itseluottamusta ja varmuutta, eikä se onnistu tällä hetkellä jos vire nousee. 

Tuli myös todettua, että wukin mielestä juokseminen on ihan parasta :D

väsynyt tokopoika

Uuteen vuoteen uusilla ajatuksilla

Niin, millainen oli meidän vuosi? 

Harrastamista, lauman kokoonpanon muuttumista, terveystuloksia, pettymyksiä, suuria ja pieniä ilon hetkiä, ystäviä. Vuosi on ollut täynnä monenlaista. Aina ensin tulee mieleen, että mitä kaikkea huonoa onkaan tapahtunut, mutta kun oikein ajattelee niin tää vuosi on ollut tosi hieno! Mulla on ihan parhaat koirat ja Wuki on sulautunut meidän laumaan ihan hirveän hyvin. Miltei valmistuin ja aloitan tammikuun valmistumisen jälkeen uuden koulun. Rakastava mies, jonka kanssa mentiin kihloihin kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Ihana perhe joka tukee ja auttaa jos arki tuntuu raskaalta. Ihan mielettömiä ystäviä, jotka jaksaa tsempata, iloita ja surra mun kanssa. Mitäpä sitä vois enempää toivoa. 

Ensi vuoteen lähdetään avoimin mielin ja intoa täynnä. Koiraharrastuksen täytyy pysyä kivana ja yhdessä tekeminen on pääasia. Mä rakastan mun hienoja koiria ja ne rakastaa mua ja yrittää aina parhaansa <3 

Toivottavasti ensi vuodesta tulee mahtava, tuloksien ja terveyden osalta, mutta ennenkaikkea yhdessäolon ja ilon kautta tekemiseen panostaen. Mitkään tulokset ei merkitse, jos se tekeminen ei ole ollut hauskaa ja palkitsevaa molemmille, koiralle ja ohjaajalle. 

Kiitos ystävät kuluneesta vuodesta, tehdään seuraavasta vielä parempi :)

Tän vuoden viimeinen lenkki yhdessä koirakavereiden kanssa.

Pieni maksikoira

Yksi agituomari mittasi Piinan mediksi lokakuun puolivälissä, eilen perjantaina kaksi tuomaria mittasi sen maksiksi. Rajatapaushan se on, sitä ei voi kiistää, mutta kyllä mua rupesi eilen mittauksen aikana vituttamaan ihan suunnattomasti. Ja se vitutus paistoi kyllä varmasti mun naamaltakin. Tuomarit siinä aika kauan heilutteli mittatikkua ja pohtivat, että "jos sen mittaa tästä niin se on medi, mutta jos sen mittaa tästä niin se on maksi". Niin, kummasta kohtaa se sitten pitää mitata...muttasivat sen sitten maksiksi.

Itselle se oli vähän niinkuin isku vasten kasvoja, osaksi sen takia, että oli ehtinyt jo innostua siitä, että se olisi medi. Osaksi siksi, että nyt joutuu hyvin tarkkaan miettimään jatkaako aksan harrastamista. Pahimpana pelkona mulla on tietenkin se, että koira ei kestä. Onhan se sanomattakin selvää, että se tulisi olemaan oikeasti rankkaa koiralle. Mulla on koirahistoriassani jo kolme rikkinäistä koiraa, en halua enään yhtään lisää, enkä varsinkaan niin, että se olisi mun itse aiheuttamaa. Piinalla kuitenkin on esim. lonkat niin eriparia, että pistää väistämättäkin mietityttämään, mitä noin raskas käyttö niille aiheuttaisi. Tietenkään ei voi sanoa, että se varmana hajoaisi tehdessä aksaa. Voihan se hyvällä lihaskunnolla ja lihashuollolla pysyä tosi terveenäkin. Mutta silti mun päässä vaan pyörii se pieni pelko. 

Muutamat itkutkin oon jo vääntänyt asian takia. Kaikki vaikutti niin lupaavalta. Vaikka olin ennen ensimmäistä mittausta ennen valmistautunut siihen että se on maksi ja oikeastaan olin jo tavallaan mielestäni hyväksynytkin sen, niin nyt oon todella pettynyt. Jotenkin sitä kai kuitenkin koko ajan salaa toivoi toisenlaista tulosta. Elämä tuntuu välillä niin epäreilulta, ja kyse on kuitenkin vain mittaustuloksesta. 

Onneksi Piina on kuitenkin aivan mahtava koira ja sen kanssa pystyy tekemään niin paljon kaikkea muutakin, että jos päädyn agilityn karsimaan harrastuksista pois, saan olla kuitenkin hyvin iloinen ja onnellinen tuosta koirasta. 

Silti. Vituttaa.

Hyvä hakukoira

Niinpä niin. Kukahan sen kaa ehtis sitäkin lajia treenata? 

Viime viikonloppuna meillä oli täällä Jyväskylässä SL-tiimin hakupäivä. Lauantaina ajeltiin aamupäivästä koirakorpeen ja olikohan meillä yhteensä 12 koiraa treenattavana, enempi niitä kyllä oli mukana. 

Piina ei sterkkauksen vuoksi pässyt mettään, mikä vähän harmittaa. Wuki sen sijaan oli hieno! Tais Milla ja Janika sanoa että, tuon koiran kaa kannattais hakua treenata. Niinhän sitä kannattaisi, niin hienosti ja täysillä se pisteli menemään ja löysi maalimiehiä. Yks ukko tais jäädä välistä kun se nelospiilolle lähetettyä löyti kutospiilon maalimiehen. Muuten loistava rata. 

Ollaan nyt kuitenkin sitä jälkeä tehty sen verran että, se ois tottista ja vieraan tallomaa jälkeä vaille koevalmis. Tietty janaa täytyy treenata vähän ja alussa on hiukka rynnimistä vielä. Jospa sille sen JK1 sais ensin niin vois sitten miettiä sitä hakua. 

Tosiasia vaan on, että kaikkea ei ehdi ja jaksa. Varsinkaan jos on muutakin elämää kuin koiraharrastus :D

Kiitos kuvista Janikalle :)

Eläinlääkärillä

Piina kävi siis viikko sitten maanantaina luustokuvissa. Eläinlääkäri arvioi lonkat A&B tai B&C. Vasen lonkka oli jokatapauksessa erinäköinen kuin oikea. Malja oli matala ja vähän väljä. Muu luusto näytti oikein hyvältä. Perjantaina saatiin sitten kennelliitosta viralliset tuloksetja lonkat on siellä lausuttu C&A. Harmillisesti noin eripariset, mutta pääasia on tietenkin se, että niissä ei näkynyt rikkoa tai muutakaan epäsiistiä pintaa. Kyynärät 0/0 ja selän tulokset saapuivat myös puhtaina, VA0 ja LTV0. Myös olat kuvattiin eläinlääkärillä puhtaaksi.  Hyvillä mielin saa siis jatkaa harrasteluita. 

7.11 Piina menee vielä silmätarkkiin. 

Piinahan myös sterkattiin luustokuvien yhteydessä, joten nyt parannellaan ja kehitellään lihaksia takaisin, ennenkuin hypätään aksatreeneihin takaisin. Eli ainakin vielä marraskuu ollaan tauolla, mutta uskon, että tauko tekee oikein hyvää vaikka vähän harmittaakin jäädä treeneistä pois, kun meillä on nyt mennyt niin hyvin ja Piina on ollut kivassa vireessä.

S.U.P.E.R.

Päästiin Piinan kanssa ACEn S.U.P.E.R. nimiseen valmennusohjelmaan. Kerran kuukauteen käymme siis Kuopiossa aksaamassa. 

Tietenkin matkaan tuli heti mutkia kun varasin Piinalle tälle aamulle ajan sterilisaatioon ja luustokuviin. Joten eikun viestiä ACEn kouluttajille, että onko vielä mahdollista vaihtaa koiraa. Onneksi porukka siellä on niin joustavaa ja ymmärtäväistä, että sain molemmat bc.t valmennuspaikalke. Piinahan nyt tietenkin on sitten pidempään tauolla ja Wuki käy mun kanssa yksinään, mutta sitten ensi vuonna pääsee Piinakin taas mukaan. 

Ensimmäinen koulutus oli lauantaina 3.10. Hieman jännitti että mitä on luvassa ja millaiben porukka sinne on valittu. Jännittäminen oli aivan turhaa ja kaikki ihmiset koirineen todella mukavia. Ensin keskusteltiin ja esittäydyttiin ja kuunneltiin mitä tulevan pitää, sitten päästiinkin tositoimiin. Ekana aksajuttuna oli näyttökoe, ja Wuki suoritti mun koirista ekana. Rata oli kivan oloinen, mutta myös haastava. Suht hyvin kuitenkin selvittiin. Oli tosi kiva itsekin huomata mikä edistys mun ja Wukin yhteistyössä on tapahtunut ja miten olen oppinut ohjaamaan ja ennakoimaan paremmin. Vielä on tosin paljon tehtävää. 

Piinan kanssa tehtiin näyttörata myöskin, lukuunottamatta keppejä ja kontakteja. Hieman on pikkutirriäinen mun omassa liikkeessä kiinni eikä hirveen hyvin lukitse esteitä. Mutta vire! Ai että se oli hyvä. Piina ei ole varmaan kertaakaan kotihallissa ollut tuollaisessa vireessä, olin aivan ihmeissäni ja innoissani. 

Ennen ruokailua oli vielä ohjaajien fysiikkatreenit ja tsekattiin lähtötaso. Aika rapakuntoinenhan sitä on, mutta onneksi asialle on nyt tapahtumassa jotain :) 

Iltapäivällä vuorossa olikin sitten ensin Piinan treeniä. Treenattiin irtoamista alkusuoralla ja loppusuoralla. Hieman oli haastavaa pienelle, mutta lähti sekin sitten toimimaan muutaman palkkauksen jälkeen. 

Wukin treenissä teemana oli ohjaajan sijoittuminen ja valssit. Huonostihan se kääntyi, joten palkattiin sitten kakkosesteellä käännöksistä paljon. Omalla ajoituksella ja suunnalla oli todellakin väliä! Miten se valssi voikaan olla niin hankala?! Muutenhan tuo koira toimi hyvin, peruskäännöksiin se teki hyvin töitä.

Tässä Annen kuvaamat videopätkät valmennuksesta.

http://youtu.be/5bYt1y_Yjmw

http://youtu.be/KLH4-pCb_6M

Ja vielä ratapiirrokset.

Näyttökokeen ratapiirros:

Vas. Wukin valssitreeni, oik. Piinan irtoamistreeni

Päivä oli pitkä, mutta erittäin mieluisa ja innolla odotan jo seuraavaa treenipäivää. Tunnin päästä Piina menee leikkaukseen ja kuviin. Pitäkäähän peukut pystyssä!

Loppuun vielä muutama kännyräpsy syksyn vietosta. 

Lissu 7v.

Kennelpäivät Inkoossa

Jotain yhteenvetoa tän kesän kennelpäivistä. 

Tänä kesänä vietettiin SL-porukan kennelpäiviä yhdessä Amazeme bortsujen kanssa, vaikkakin SL koiria omistajineen oli enemmistö. Kaikki koirat tuli hyvin toimeen keskenään, vaikkakin Piina yritti muutaman kerran Wukin Elli-siskoa pompotella. Piinasta on ruvennut kuoriutumaan pieni isottelija (jos nyt noin voi sanoa :D ). 

Inkoossa sijaitseva Västankvarn Gård oli hyvin kaunis maalaispaikka. Majoitustilat olivat ihan siistit, tosin huoneet oli vähän kuumia nukkua, johtuen helteestä. 

Koulutuskenttä kylläkin oli aika hoitamaton, pohja oli osittain todella pehmeä, osittain kasvillisuuden peitossa. Agilityesteet olivat vähän sinne päin. Hyppyjen siivekkeet olivat todella leveät, A-este oli rimotettu ja vaikutti aika vaaralliselta. Pujottelun välit olivat liian lyhkäset. Hyvin me silti pärjättiin, tosin en ehkä uudestaan tuonne menisi, ainakaan jos haluaisi satsata agilityyn. 

Viikonlopun kouluttajina oli TOKOssa Huotarin Oili ja agilityssä Oreniuksen Juha. 

Tokosta sain itse irti aivan hirmuisesti. Oon tykännyt Oilin koulutuksista ennenkin paljon, mutta nyt koin oikein ahaa-elämyksiä ja sain todella hyviä ja tarpeellisia neuvoja molempien paimenien kanssa. Perjantaina treenattiin vain tokoa ja Piinan kanssa aiheena oli palkkaus ja liikkeiden aloitus, sekä noutoa tehtiin pikkuisen. Olen palkannut vähän passiivisesti ja päästänyt koiraa turhan helpolla, nyt saatiin hyvät eväät jatkoa ajatellen. Wukin kanssa käytiin myös läpi palkka-asioita, ruutua ja luoksetuloa. Seuraavat tokot olivatkin sitten sunnuntaina ja Wukin kanssa ainoastaan. Käytiin läpi tunnaria, kaukoja ja ruutua. Tokointo vaan kasvaa ja kovasti on jo Oilin neuvoja otettu käyttöön. 

Lauantaina ja sunnuntaina oli vuorossa agilityä. Olin ehkäpä hieman pettynyt koulutukseen ja sen yksipuolisuuteen. Juha oli hyvä tsemppari ja pisti ohjaajaa liikkumaan, mutta teknisestä ja ohjauksellisesta näkökulmasta en siitä juuri mitään saanut irti. No ainakin se tuli selväksi että mulla on hyvät koirat, mutta sen kyllä tiesinkin jo :D

Kuviakin on varmaan jossain vaiheessa tulossa kun Janika saa ne nettiin laitettua.  Kuvia oli todella paljon ja varmasti ottaa oman aikansa käydä kaikki läpi.

Tässä kuitenkin muutama fiilistely kuva kännykällä räpsittynä.