Uuteen vuoteen uusilla ajatuksilla

Niin, millainen oli meidän vuosi? 

Harrastamista, lauman kokoonpanon muuttumista, terveystuloksia, pettymyksiä, suuria ja pieniä ilon hetkiä, ystäviä. Vuosi on ollut täynnä monenlaista. Aina ensin tulee mieleen, että mitä kaikkea huonoa onkaan tapahtunut, mutta kun oikein ajattelee niin tää vuosi on ollut tosi hieno! Mulla on ihan parhaat koirat ja Wuki on sulautunut meidän laumaan ihan hirveän hyvin. Miltei valmistuin ja aloitan tammikuun valmistumisen jälkeen uuden koulun. Rakastava mies, jonka kanssa mentiin kihloihin kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Ihana perhe joka tukee ja auttaa jos arki tuntuu raskaalta. Ihan mielettömiä ystäviä, jotka jaksaa tsempata, iloita ja surra mun kanssa. Mitäpä sitä vois enempää toivoa. 

Ensi vuoteen lähdetään avoimin mielin ja intoa täynnä. Koiraharrastuksen täytyy pysyä kivana ja yhdessä tekeminen on pääasia. Mä rakastan mun hienoja koiria ja ne rakastaa mua ja yrittää aina parhaansa <3 

Toivottavasti ensi vuodesta tulee mahtava, tuloksien ja terveyden osalta, mutta ennenkaikkea yhdessäolon ja ilon kautta tekemiseen panostaen. Mitkään tulokset ei merkitse, jos se tekeminen ei ole ollut hauskaa ja palkitsevaa molemmille, koiralle ja ohjaajalle. 

Kiitos ystävät kuluneesta vuodesta, tehdään seuraavasta vielä parempi :)

Tän vuoden viimeinen lenkki yhdessä koirakavereiden kanssa.

Pieni maksikoira

Yksi agituomari mittasi Piinan mediksi lokakuun puolivälissä, eilen perjantaina kaksi tuomaria mittasi sen maksiksi. Rajatapaushan se on, sitä ei voi kiistää, mutta kyllä mua rupesi eilen mittauksen aikana vituttamaan ihan suunnattomasti. Ja se vitutus paistoi kyllä varmasti mun naamaltakin. Tuomarit siinä aika kauan heilutteli mittatikkua ja pohtivat, että "jos sen mittaa tästä niin se on medi, mutta jos sen mittaa tästä niin se on maksi". Niin, kummasta kohtaa se sitten pitää mitata...muttasivat sen sitten maksiksi.

Itselle se oli vähän niinkuin isku vasten kasvoja, osaksi sen takia, että oli ehtinyt jo innostua siitä, että se olisi medi. Osaksi siksi, että nyt joutuu hyvin tarkkaan miettimään jatkaako aksan harrastamista. Pahimpana pelkona mulla on tietenkin se, että koira ei kestä. Onhan se sanomattakin selvää, että se tulisi olemaan oikeasti rankkaa koiralle. Mulla on koirahistoriassani jo kolme rikkinäistä koiraa, en halua enään yhtään lisää, enkä varsinkaan niin, että se olisi mun itse aiheuttamaa. Piinalla kuitenkin on esim. lonkat niin eriparia, että pistää väistämättäkin mietityttämään, mitä noin raskas käyttö niille aiheuttaisi. Tietenkään ei voi sanoa, että se varmana hajoaisi tehdessä aksaa. Voihan se hyvällä lihaskunnolla ja lihashuollolla pysyä tosi terveenäkin. Mutta silti mun päässä vaan pyörii se pieni pelko. 

Muutamat itkutkin oon jo vääntänyt asian takia. Kaikki vaikutti niin lupaavalta. Vaikka olin ennen ensimmäistä mittausta ennen valmistautunut siihen että se on maksi ja oikeastaan olin jo tavallaan mielestäni hyväksynytkin sen, niin nyt oon todella pettynyt. Jotenkin sitä kai kuitenkin koko ajan salaa toivoi toisenlaista tulosta. Elämä tuntuu välillä niin epäreilulta, ja kyse on kuitenkin vain mittaustuloksesta. 

Onneksi Piina on kuitenkin aivan mahtava koira ja sen kanssa pystyy tekemään niin paljon kaikkea muutakin, että jos päädyn agilityn karsimaan harrastuksista pois, saan olla kuitenkin hyvin iloinen ja onnellinen tuosta koirasta. 

Silti. Vituttaa.

Hyvä hakukoira

Niinpä niin. Kukahan sen kaa ehtis sitäkin lajia treenata? 

Viime viikonloppuna meillä oli täällä Jyväskylässä SL-tiimin hakupäivä. Lauantaina ajeltiin aamupäivästä koirakorpeen ja olikohan meillä yhteensä 12 koiraa treenattavana, enempi niitä kyllä oli mukana. 

Piina ei sterkkauksen vuoksi pässyt mettään, mikä vähän harmittaa. Wuki sen sijaan oli hieno! Tais Milla ja Janika sanoa että, tuon koiran kaa kannattais hakua treenata. Niinhän sitä kannattaisi, niin hienosti ja täysillä se pisteli menemään ja löysi maalimiehiä. Yks ukko tais jäädä välistä kun se nelospiilolle lähetettyä löyti kutospiilon maalimiehen. Muuten loistava rata. 

Ollaan nyt kuitenkin sitä jälkeä tehty sen verran että, se ois tottista ja vieraan tallomaa jälkeä vaille koevalmis. Tietty janaa täytyy treenata vähän ja alussa on hiukka rynnimistä vielä. Jospa sille sen JK1 sais ensin niin vois sitten miettiä sitä hakua. 

Tosiasia vaan on, että kaikkea ei ehdi ja jaksa. Varsinkaan jos on muutakin elämää kuin koiraharrastus :D

Kiitos kuvista Janikalle :)

Eläinlääkärillä

Piina kävi siis viikko sitten maanantaina luustokuvissa. Eläinlääkäri arvioi lonkat A&B tai B&C. Vasen lonkka oli jokatapauksessa erinäköinen kuin oikea. Malja oli matala ja vähän väljä. Muu luusto näytti oikein hyvältä. Perjantaina saatiin sitten kennelliitosta viralliset tuloksetja lonkat on siellä lausuttu C&A. Harmillisesti noin eripariset, mutta pääasia on tietenkin se, että niissä ei näkynyt rikkoa tai muutakaan epäsiistiä pintaa. Kyynärät 0/0 ja selän tulokset saapuivat myös puhtaina, VA0 ja LTV0. Myös olat kuvattiin eläinlääkärillä puhtaaksi.  Hyvillä mielin saa siis jatkaa harrasteluita. 

7.11 Piina menee vielä silmätarkkiin. 

Piinahan myös sterkattiin luustokuvien yhteydessä, joten nyt parannellaan ja kehitellään lihaksia takaisin, ennenkuin hypätään aksatreeneihin takaisin. Eli ainakin vielä marraskuu ollaan tauolla, mutta uskon, että tauko tekee oikein hyvää vaikka vähän harmittaakin jäädä treeneistä pois, kun meillä on nyt mennyt niin hyvin ja Piina on ollut kivassa vireessä.

S.U.P.E.R.

Päästiin Piinan kanssa ACEn S.U.P.E.R. nimiseen valmennusohjelmaan. Kerran kuukauteen käymme siis Kuopiossa aksaamassa. 

Tietenkin matkaan tuli heti mutkia kun varasin Piinalle tälle aamulle ajan sterilisaatioon ja luustokuviin. Joten eikun viestiä ACEn kouluttajille, että onko vielä mahdollista vaihtaa koiraa. Onneksi porukka siellä on niin joustavaa ja ymmärtäväistä, että sain molemmat bc.t valmennuspaikalke. Piinahan nyt tietenkin on sitten pidempään tauolla ja Wuki käy mun kanssa yksinään, mutta sitten ensi vuonna pääsee Piinakin taas mukaan. 

Ensimmäinen koulutus oli lauantaina 3.10. Hieman jännitti että mitä on luvassa ja millaiben porukka sinne on valittu. Jännittäminen oli aivan turhaa ja kaikki ihmiset koirineen todella mukavia. Ensin keskusteltiin ja esittäydyttiin ja kuunneltiin mitä tulevan pitää, sitten päästiinkin tositoimiin. Ekana aksajuttuna oli näyttökoe, ja Wuki suoritti mun koirista ekana. Rata oli kivan oloinen, mutta myös haastava. Suht hyvin kuitenkin selvittiin. Oli tosi kiva itsekin huomata mikä edistys mun ja Wukin yhteistyössä on tapahtunut ja miten olen oppinut ohjaamaan ja ennakoimaan paremmin. Vielä on tosin paljon tehtävää. 

Piinan kanssa tehtiin näyttörata myöskin, lukuunottamatta keppejä ja kontakteja. Hieman on pikkutirriäinen mun omassa liikkeessä kiinni eikä hirveen hyvin lukitse esteitä. Mutta vire! Ai että se oli hyvä. Piina ei ole varmaan kertaakaan kotihallissa ollut tuollaisessa vireessä, olin aivan ihmeissäni ja innoissani. 

Ennen ruokailua oli vielä ohjaajien fysiikkatreenit ja tsekattiin lähtötaso. Aika rapakuntoinenhan sitä on, mutta onneksi asialle on nyt tapahtumassa jotain :) 

Iltapäivällä vuorossa olikin sitten ensin Piinan treeniä. Treenattiin irtoamista alkusuoralla ja loppusuoralla. Hieman oli haastavaa pienelle, mutta lähti sekin sitten toimimaan muutaman palkkauksen jälkeen. 

Wukin treenissä teemana oli ohjaajan sijoittuminen ja valssit. Huonostihan se kääntyi, joten palkattiin sitten kakkosesteellä käännöksistä paljon. Omalla ajoituksella ja suunnalla oli todellakin väliä! Miten se valssi voikaan olla niin hankala?! Muutenhan tuo koira toimi hyvin, peruskäännöksiin se teki hyvin töitä.

Tässä Annen kuvaamat videopätkät valmennuksesta.

http://youtu.be/5bYt1y_Yjmw

http://youtu.be/KLH4-pCb_6M

Ja vielä ratapiirrokset.

Näyttökokeen ratapiirros:

Vas. Wukin valssitreeni, oik. Piinan irtoamistreeni

Päivä oli pitkä, mutta erittäin mieluisa ja innolla odotan jo seuraavaa treenipäivää. Tunnin päästä Piina menee leikkaukseen ja kuviin. Pitäkäähän peukut pystyssä!

Loppuun vielä muutama kännyräpsy syksyn vietosta. 

Lissu 7v.

Kennelpäivät Inkoossa

Jotain yhteenvetoa tän kesän kennelpäivistä. 

Tänä kesänä vietettiin SL-porukan kennelpäiviä yhdessä Amazeme bortsujen kanssa, vaikkakin SL koiria omistajineen oli enemmistö. Kaikki koirat tuli hyvin toimeen keskenään, vaikkakin Piina yritti muutaman kerran Wukin Elli-siskoa pompotella. Piinasta on ruvennut kuoriutumaan pieni isottelija (jos nyt noin voi sanoa :D ). 

Inkoossa sijaitseva Västankvarn Gård oli hyvin kaunis maalaispaikka. Majoitustilat olivat ihan siistit, tosin huoneet oli vähän kuumia nukkua, johtuen helteestä. 

Koulutuskenttä kylläkin oli aika hoitamaton, pohja oli osittain todella pehmeä, osittain kasvillisuuden peitossa. Agilityesteet olivat vähän sinne päin. Hyppyjen siivekkeet olivat todella leveät, A-este oli rimotettu ja vaikutti aika vaaralliselta. Pujottelun välit olivat liian lyhkäset. Hyvin me silti pärjättiin, tosin en ehkä uudestaan tuonne menisi, ainakaan jos haluaisi satsata agilityyn. 

Viikonlopun kouluttajina oli TOKOssa Huotarin Oili ja agilityssä Oreniuksen Juha. 

Tokosta sain itse irti aivan hirmuisesti. Oon tykännyt Oilin koulutuksista ennenkin paljon, mutta nyt koin oikein ahaa-elämyksiä ja sain todella hyviä ja tarpeellisia neuvoja molempien paimenien kanssa. Perjantaina treenattiin vain tokoa ja Piinan kanssa aiheena oli palkkaus ja liikkeiden aloitus, sekä noutoa tehtiin pikkuisen. Olen palkannut vähän passiivisesti ja päästänyt koiraa turhan helpolla, nyt saatiin hyvät eväät jatkoa ajatellen. Wukin kanssa käytiin myös läpi palkka-asioita, ruutua ja luoksetuloa. Seuraavat tokot olivatkin sitten sunnuntaina ja Wukin kanssa ainoastaan. Käytiin läpi tunnaria, kaukoja ja ruutua. Tokointo vaan kasvaa ja kovasti on jo Oilin neuvoja otettu käyttöön. 

Lauantaina ja sunnuntaina oli vuorossa agilityä. Olin ehkäpä hieman pettynyt koulutukseen ja sen yksipuolisuuteen. Juha oli hyvä tsemppari ja pisti ohjaajaa liikkumaan, mutta teknisestä ja ohjauksellisesta näkökulmasta en siitä juuri mitään saanut irti. No ainakin se tuli selväksi että mulla on hyvät koirat, mutta sen kyllä tiesinkin jo :D

Kuviakin on varmaan jossain vaiheessa tulossa kun Janika saa ne nettiin laitettua.  Kuvia oli todella paljon ja varmasti ottaa oman aikansa käydä kaikki läpi.

Tässä kuitenkin muutama fiilistely kuva kännykällä räpsittynä.

Vielä on kesää jäljellä...

Koko kesä on mennyt ihan hujauksessa ohi. Tai no, onhan tässä vielä kesää jäljellä, mutta vähiin käy. Päivitykset laahaa pahasti jäljessä joten tässä vain sellainen pieni pikakatsaus tekemisiin.

Lissun kanssa on taas aloitettu aksan treenaaminen ja 23.8. startataan LAUKAn kisoissa. Kaksi tokokoetta ollaan myöskin käyty. Pieksämäeltä saatiin Alo2, paria pistettä vaille ykkönen. Laukaan kokeesta viikko sitten haettiin Alo3 132p, ei halunnut dalmis tehdä tasonsa mukaan ja nousi paikkamakuustakin, koska sade. 

Piinan kanssa ei oo touhuttu juuri mitään. Juoksujen jälkeen se on tehnyt valeraskautta, mutta viime viikon aksatreeneissä se oli jo ihan ok. Aloitellaan pikkuhiljaa aksajuttuja suuremmalla innolla, mutta tokot jätetään suosiolla vielä myöhemmäksi.

Wukin kanssa ollaan treenattu aksajutuista oikeastaan vain keppejä ja puomin alastulokontaktia. Hyvin edistyy. Tokopuolella on käyty hakemassa Pieksämäeltä yksi Avo2, puoltoista pistettä vaille ykkönen ja Laukaan piirinmestaruuksista vihdoin se Avo1. Joten nyt treenaillaan voittajan uusien sääbtöjen mukaisia liikkeitä ja katellaan josko loppuvuodesta tai ens vuoden puolella uskallettais kokeilla kokeessakin niiden toimivuutta. Wukin ois kans tarkoitus kisata aksassa 23.8.

Piina ja Wuki kävi myös SBCAKin erikoisnäyttelyssä. Piinalle H, mitäänsanomattomalla arvostelulla ja Wukille ERI ja luokkasijoitus nro 4. Kivan arvostelun poitsu sai. 

Janika, Markus, Tiina ja Milla oli meillä yötä viikonlopun ja saatiinkin näin nätti ryhmäpotretti aikaiseksi.

Ensi viikonloppu meneekin huippuseurassa ja huippukouluttajien opissa Kennelpäivillä Inkoossa. Niiden jälkeen sitten enemmän juttua :)

Muista positiivisuus!

On se aksaaminen totisesti taitolaji. Totinen se ei kyllä saa olla. Piinan kanssa aina muistaa sen, tai jos ei muista niin onneksi joku aina muistuttaa. Pitää olla positiivinen, kehua koiraa, muistaa, että tätä tehdään vaan meitä varten. Mulla on ollut vähän aina se ongelma, etten osaa olla koiralle tarpeeksi kannustava, näytän pettymykseni liian helposti. eikös agilityn kuulu olla kivaa, mitä sitten jos tulee epäonnistumisia? Sitten yritetään uudestaan! 

Voisinko sanoa joskus itselleni, että nyt olin koirani arvoinen ohjaaja...toivottavasti joskus voin. Tai oikeastaan jos vaan päätän, että joskus vielä olen. Kehitystä pitää tapahtua ja asenteeseen pitää tulla muutos, mutta alkakoon se nyt!

Muutama video toukokuun alulta, käytiin molempien bortsujen kanssa Katja Ojansivun valmennuksessa. Mitään ahaa elämyksiä en saanut, mutta oli se silti ihan hyödyllistä. 

Wuki starttasi myös ekoissa agikisoissaan viime lauantaina 30.5. Kaksi rataa ja kummaltakin hylky. Virheet tulivat ohjaajalle tosi tyhmissä kohdissa, mutta oli siellä hyviäkin pätkiä joihin olen todella tyytyväinen. Ja jos ajattelee vielä niin, että meidän yhteistä agitaivalta on todella vähän takana niin tästähän on suunta vain ja ainoastaan ylöspäin. Tuomarina oli Vesa Sivonen, jonka radat oli aika mielenkiintoisia lyhyiden estevälien takia. Janika kuvasi videolle..

Tässä myös yksi takaakiertotreeni Piinan treeneistä. Mitään musitikuvaa ei ole siitä milloin tää on kuvattu, mutta täytyy sanoa, että meno on aika kivannäköistä :)

Sekä tietty yhdet Laukan möllikisat. Janika teki mun videopätkistä yhteinäisen videon, kiitos siitä :)

Lissu saikkuilee edelleen aksasta. Piina kävi yhdet huonot tokokisat ja jää nyt tauolle. Wuki ja Lissu kävi yhdet hyvät tokokisat (joskaan tulokset ei olleet yhtä hyviä kuin suoritukset), mutta kirjoittelen sitten noista tokojutuista oman päivityksensä jahka jaksan.

Kuvapäivitys

Kävin eilen lenkillä kietämässä Köhniönjärven ja otin kamerankin mukaan. Lissusta vaan saa harmittavan huonosti kuvia kun se viilettää jossain puskassa koko ajan. Ihana ilta-aurinko ja kolme onnellista mustavalkoista näytti tältä: (Kuvat saa taas klikkaimella suuremmiksi)

Tokotiistai

Hirveästä flunssasta huolimatta lähdin töiden jälkeen treenaamaan koirat. Käytiin killerin isolla parkkiksella, josta sainkin sitten ennen treenaamista kerätä pussillisen lasinsiruja. Treenattiin vielä varmuuden vuoksi vähän reunemmassa. Kyllä pistää ärsyttämään tollanen idiootti käytös.

Piina teki ensin. Vire oli ihan huisin hyvä ja seuraaminen liki täydellistä! Seuraamisen jälkeen luoksetulo, hienosti tuli eteen ja vapautin siinä, ettei tule nyt ideaa tulla edes sivulle. Sitten liikkeestä maahanmeno, joka oli Piinan tapaan todella hyvä. Sitten liikkeestä seisominen ja loistava sekin! Otin vielä uuden luoksetulon ja vauhti vain kasvoi, hieno juttu. Sitten leikittiin ja pidettiin kivaa. Juomakupille ja autoon :)

Seuraavana teki Wuki. Aiheena oli tänään luoksetulon stoppi. Eka pari läpijuoksua, että löydettiin taas vauhti. Viime kerralla jäi vähän aijjaamaan takapalkkaa, joten otin varman päälle. Sitten yks tosi voimakas vartaloapu luoksarin stoppiin, vähän hiipi edelleen. Kokeilin sitten niin että voimakas käsiapu ja palkka lentää, toimi! Toinen samanlainen joka oli vähintäänkin yhtä hyvä. Ja sitten vielä yks läpijuoksu. Viimeisenä tehtiin vielä pari noutoa patukan kanssa. Palautus on ollut välillä hieman varovainen, joten haettiin vauhtia ja nopeaa eteenistumista. Toimi patukan kanssa kyllä nyt hyvin. Kokeillaan seuraavan kerran kapulan kanssa. 

Lissu tekikin sitten liikkeestä seisomisia. Ensin niin, että kierrätin ämpärin ympäri ja siitä käsky. Nakkis lenti pysähdyksestä. Sitten niin että ite peruuttelin ja koira tuli mukana, ja käsky ja taas lenti nakkia pysähdyksestä. Sitten kerta kokeenomaisena liikkeenä ja tadaa!! Sehän osas! Jätettiin sitten siihen. Palkka autolta ja koko lauma vielä jäähkälle. 

Tänään tuli taas sellainen olo, että on mulla vaan hienot koirat! 

Piinalla oli tänään myös aksatreenit. Ite en flunssan takia juossut, joten Laura teki Piinan kanssa. Aiheena oli päällejuoksut. Muutaman kerran palkka ohjaukseen tulemisesta ja homma sujuikin sitten ihan hienosti. Olipa kyllä kiva nähdä ona koira tekemässä jonkun muun kanssa.  Piinalle on tullut mukavasti vauhtia ja se hyppää nyt nelivitosia rimoja. Meinaan nostaa rimoja (mikäli siihen on koskaan tarvetta ;) ) vasta virallisen mittauttamisen jälkeen.

Tein ite Piinan kanssa sitten vielä keppejä ja puomia. Se tekee puomia nyt kokonaisena ja hyvin rupeaa sekin sujumaan. Tänään oli jo rohkeutta ja vauhtiakin mukana. Kepeiltä oli viimeksi poissa jo yksi ohjurikin, mutta en tänään enään muistanut sitä niin oli sitten vielä kaikki paikallaan. Nyt pitäis vaan löytää sitä rytmiä jo pujotteluun. 

Täällä on ollut ihania ilmoja ja kaikki kolme on käyneet jo uimassakin. Lissu tosin vain yhden kerran. Piina muutaman kerran ja se kahlailee lisäksi tosi paljon. Wuki taas ui pitkiä lenkkejä yksinään ja hyppii pommilla veteen. 

Ei kahta ilman kolmatta

Niinhän siinä sitten kävi, nimittäin Wuki tuli jäädäkseen. 

En vois olla onnellisempi, että herra jäi meille. Lisäilen Wukillekin oman sivun sitten tuohon yläpalkkiin. 

Wukin päänmenoks on katsottukin jo tokokoe ja kesäkuulle on suunniteltu agilityssa starttaamista. kesän aikana katotaan jäljellä keppien ilmaisu kuntoon ja tietty jäjestetään, jospa sit seuraavana keväänä/kesänä päästäis kokeilee siipiämme pk-kokeissakin. 

Eilen oltiin treenaamassa tokoa ja Riikka sekä Karo otti kolmikosta tokoilukuvia.

Piina teki seuraamista ja lähtöviivalle siirtymisiä sekä luoksetuloa. Tosi hienosti tuli mukana kontaktissa. 26pv on sitten seuraava koeyritys. 

Lissu teki seuraamista ja liikkeestä seisomista. Ei se seisominen nyt vieläkään oikein onnistu. 

Wuki teki kokeenomaisen avon. Paitsi hyppyä ei ollu nyt mahdollista ottaa ja luoksarin stoppia tehtiin palkan kanssa. Se on niin hyvällä mallilla, että ilmoitin sne nyt sitten kokeeseen. Luoksarin stoppikin muuten ok, mutta täytyy saada siitä stopista vähän nopeempi.

Sitten niitä kuvia. Kuvat saa taas klikkaamalla suuremmiksi.