Rallin ohjaksissa

Rupesin jo keväällä tekemäään agilityä lainakoira Rallin kanssa, mutta Rallilla oli kesällä pennut niin homma jäi kesken. Ollaan jo jokin aika sitten palattu esteille ja tänä viikonloppuna oltiin myöskin treenitunnelmissa, Savikon Sepon agikoulutuksessa. Rata näytti tältä:

 

Me tehtiin siis rataa noilla mustilla numeroilla. Ensimmäinen kymmenenminuuttinen meni siihen, että treenattiin esteitä 1-8. Sepolla oli mukana tabletti jossa oli ohjelma joka näytti videokuvaa hidastettuna. Katsottiin sitten heri muutaman suorituksen jälkeen mikä ohjauksessa meni vikaan. Ralli tiputteli rimoja aluksi ja syy löytyi mun omasta ohjauksesta. Mä en katsonut koiraa vaan jätin sen suorittamaan yksinään. Näin Rallille tulee hätä eikä se malta hypätä kunnolla. Oli todella hyödyllistä nähdä ongelmakohdat heti ja päästä korjaamaan ne samantien. Oli todella opettavainen koulutus. 

Tokalla kymmenminuuttisella treenattiin sitten esteitä 8-12. Tämän pidemmälle ei sitten päästykään. Mutta jo noilla lyhyillä pätkillä tuli niin plajon uutta infoa ja opettelimisen aiheita, että omaan päähän ei varmasti olisi enään enempää mahtunutkaan :D Mun ongelmaksi koitui ensin 8-9, en kääntänyt kroppaani tarpeeksi kertoakseni koiralle mihin edetään seuraavaksi. Kun tämä saatiin kuntoon, oli seuraava ongelmakohta este nro 11. Siihen siis jaakotus, mutta en vaan nyt mitenkään päin osannut sitä. Mulla tulee siihen todella helposti liike eikä koira suorita estettä halutulla tavalla. 

Tää on mulle nyt muutenkin hieman haastavaa dalmisagilityyn tottuneena. Bordercollie reagoi asioihin niin paljon nopeammin. Se on nopeampi ja kiihkeämpi. Ja tietysti asioista tekee vielä haastavamman se, etten tiedä miten sille on näitä asioita opetettu, vai onko lainkaan. Puomille meidän täytyy ruveta rakentamaan 2on2offia, mutta Seppo lupasi mulle ettei se ole tuon koiran kanssa iso homma :D Tykkään tehdä Rallin kanssa ihan hirveästi ja pääsimmekin JATin järjestämään valmennusryhmään joka kestää kevääseen saakka. Innolla odotan muutaman viikon päässä olevia ensimmäisiä valmennusryhmän trenejä. Ja koska olen tyhmänrohkea ilmoitin meidät ensi viikonlopulle JATin agikisoihin, kolmelle agiradalle ja yhdelle hyppikselle. Viikonloppuna juoksen siis seitsemän rataa. Oon hengästynyt jo pelkästä ajatuksesta. Rallin kanssa tosin tavoitteena on nyt vaan pitää hyvä fiilis yllä ja saada pieniä onnistumisia. Mitään nollaratoja taikka oikeastaan edes tuloksia ei voi tässä vaiheessa meidän yhteistä agitaivalta olettaa. Lähdetään siis pitämään hauskaa. 

Tässä vielä Tiinan kuvaamat videot Sepon koulutuksesta. Videot on pitkiä ja niihin on sisällytetty kaikki mitä tehtiin. Tuhannet kiitokset Tiina.

Ensimmäinen osa  http://youtu.be/ZVAOmbGkhzA

Toinen osa  http://youtu.be/PZajfQ713EA

(Ralli löytyy nyt myös muut koirat otsakkeen alta)

Kennelpäivät

Elokuun viimeisenä viikonloppuna hypättiin Annen ja bc poikien matkaan ja suunnattiin Yläneelle kohti Something Like kennelpäiviä. Viikonloppua oli odotettu jo todella pitkään ja olin aivan innoissani tulevista koulutuksista ja uusista ihmisistä koirineen. Annen kanssa mentiin jo torstaina Janikalle. Illan aikana nähtiin kaikki E-pentueen lapsoset ja tehtiin Punssi iskän omistajakasvattaja Tuulialle tsemppikortti tuleviin (nyt jo menneisiin) agin MM-kisoihin. 

Perjantaina lähdettiin ajoissa aamulla ajelemaan kohta Kuralan Kartanotilaa. Tiedossa oli Tuulian kouluttamaa agilityä. Piinan kanssa treenailtiin siivekkeen kanssa ja ilman ohjauskuvioita. Käytin Piinan toisen koulutusajan sitten Lissun kanssa, Lissun oman ajan lisäksi. Ajattelin että saan enemmän irti koulutuksesta kun teen jo agilityä osaavan koiran kanssa. Lissu oli ekan osan ihan kuutamolla ja mentiinkin sitten jäähylle hetkeksi. Tokalla yrittämällä rupes homma musituttamaan jo agilityä ja Lissu oli tosi hieno. Itelle tuli muutamat aivopierut taas yllätys yllätys, mutta koulutus oli todella hyvä ja taas tuli uutta ajateltavaa. Alla ratapiirros. En nyt rupea analysoimaan rataa paikka paikalta, koska en juurikaan muista meidän virheitä sieltä.

 

Perjantai-ilta menikin sitten saunomisen ja grillailun merkeissä.

Lauantaina Janika itse piti meille tokokoulutusta. En edes muista enään mitä kaikkea tehtiin, mutta oisko Piinan kanssa katsottu perusasentoa ainakin. Ja leikkimistä.

Lissun kanssa katsottiin liikkeestä maahanmenoa ja Janika kehotti käskyttämään voimakkaammin, ja kappas, koirahan toimi :D  Tehtiin Lissun kanssa myös ALOn paikkamakuu. (kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi)

Lauantai-iltana pidettiin "kisat". Ensin niin, että sai valita koiran (mutta ei omaa) ja seuraava rata mentiin arvotulla koiralla. Mä valitsin ekalle radalle Iran, ja olihan se meno aika siistiä. Rata nyt ei mennyt ihan putkeen, mutta kivaa ainakin oli. Tokalle radalle sain arvonnassa Iran isän Rossin. Olin itse ihan hämmästynyt kuinka Ross tottelikin mun ohjausta ja tästä kaikesta hämmästyksestä ja jännityksestä johtuen unohdin radan kahdesti :D olipa huisin siistiä päästä kartturoimaan hetken ajaksi noin hienoa koiraa!

Lissu liitelikin sitten osan radasta Janikan miehen Markuksen kanssa. Mutta koska Lissu on mammantyttö niin se päätti lähteä kesken radan pois. Iski kaiketi ikävä :D

Sunnuntaina vuorossa olikin sitten Pursiaisen Pian jälkikoulutus. Mulla on itselläni hirveän huono tuntemus pk-jäljestä. Pia kuitenkin piti meille ensin vähän sellaisen luennon tyyppisen esityksen lajista ja sain jo siinä oikeastaan kipinän, mutta kun päästiin tekemään pennuille jälki pellolle ja näin kuinka hyvin Piina keskittyi hommaansa tuli halu päästä oppimaan tästä lisää. Pia kehui Piinan työskentelyä ja suositteli meitä jatkamaan jäjestystä. 

Oli ihan älyttömän hauska viikonloppu mitä parhaimmassa seurassa! Kiitos kaikille SL tiimiläisille. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan.

Kuvia viikonlopusta löytyy  tuolta.

SL koiria. Piina alaalla toinen oikealla

Täällä taas!

Huhhuh...nyt on kyllä jo vähän nolo olo kun on jäänyt blogi ihan oman onnensa nojaan. Mukamas ei ole ollut aikaa, tai sitten kun on ollut aikaa ei ole ollut kiinnostusta. Jospa tää taas tästä heräisi eloon. 

Tein uuden otsikkobannerinkin, jospa se vähän piristäisi blogin ilmettä. 

Ja kuulkaas treenattu on, paljon. Lissun kanssa ollaan syvennytty vain tokomaailman ihmeisiin ja agility on ollut tauolla luvattoman pitkään. Työn alla on nyt hyppy ja jäävät. Liikkeestä maahanmeno sujuu tosi hyvin jo, mutta liikkeestä seisominen on vähän hankalampi. Oltiin Annen kanssa perjantaina hallilla treenaamassa ja siellä huomion arvoiseksi asiaksi jäi se, että mulla on tosi samanlainen äänensävy sekä maahanmenossa, että siesomisessa. Ja tästä syystä Lissu menee herkästi kummassakin liikkeessä maahan. Nyt tuli myös uusi ongelma, ja jäävien seuraamisissa se edistää ihan hirveästi. En tiiä miksi, koska oon kuitenkin käyttänyt sillä takapalkkaa. Annen mielestä hypyssä ei ollut mitään ongelmia, mä olin vana kuvitellut, että koiran on pakko pysähtyä hypyn jälkeen ns. keskelle sitä estettä ja Lissu kun menee aika sivuun, olin vähän tuskastunut siitä. Mutta siis se on ihan hyvällä mallilla vissiinkin, kun vaan nyt muistan vahvistaa sitä ja palkata oikea-aikaisesti. 

Ilmoitin Lissun jo JATin tokokokeeseenkin, muitta jouduin sen perumaan, kun rahatilanne ei oikein sallinut. Täytyy tutkailla jospa Pieksämäellä olisi tässä lähiaikoina kokeita. 

No agsaa päästään nyt ainakin kisaamaan ensi viikonloppuna JATin kisoihin. Ilmoitin pilkkutytsyn kolmelle agiradalle, lauantaina kaksi ja sunnuntaina yksi. Jaiks! saas nähdä minkälaista sähellystä se on kun ei olla juuri treenattu kesän möllikisoja lukuunottamatta.

No sitten Piinaaja. Se vaan on niiiin super! Piina on tutustuttanut mut ihan erinlaiseen maailmaan harrastusten kanssa. Se vaan oppii niin vaivattomasti ja nopeasti ettei mitään järkeä. Ja mikä parasta, se muistaa oppimansa :D Leikkiminen meillä oli vähän hankalaa aluksi, se ei oikein tykännyt taistella ja olisi vain jahdannut lelua. Päästi aina siitä irti kun sai kiinni. Hampaat vaihtuivat ja nykyään leikki maistuu tosi hyvin. Toki se mun mielestä saisi taistella paremminkin, mutta ollaan menty kyllä leikkimisen saralla ihan hurjasti eteenpäin. Lelun tuominen on kyllä vielä vaiheessa, mutta siinäkin saadaan onnistumisia välillä. 

Käytiin siis Piinan kanssa Etoelävän kisaamaan tähtäävien pentujen tokokurssi ja saatiin sieltä kyllä hyviä oppeja eteenpäin. Nykyään maanantaisin käydään sitten pentuagsaryhmässä JATilla, innolla odotan niitä treenejä kyllä.

Vaikka ollaan nyt pääsääntöisesti tehty tokoa, ollaan harjoiteltu myös agilityä. Ollaan käyty leikkimässä agihallilla ja tekemässä ohajuskuviotreenejä siivekkeen kanssa. Ollaan tehty mm. sylkkäriä, valsseja, poispäinkäännöksiä. Ollaan myös tehty estetreeniä jonkin verran ja Piina osaa jo tosi hienosti itse tarjota esteiden suorittamista. Ollaan tehty mm. vauvarengasta, pussia, putkea (mutkaa ja suoraa), muuria (kaaripalikoilla) ja hyppysuoraa niin että siivekkeiden välissä on ponnarit. Oon nyt oikeastaan viimeisen viikon ajan pystynyt palkkaamaan sen tokossa ja agissa pelkällä lelulla. Välillä ollaan sitten käyty kyllä syömässä aamuruoka hallilla kontaktitreenin merkeissä. 

Pääsipäs Piina tässä yksi päivä hipsimään keinulle ja kaveri sai jalan keinun päälle ettei se rymähdä alas. Vieressä oli toinen keinu ja Piina päätti hypätä keinun pystypäästä sen toisen keinun päälle ennenkuin ehdin käydä sen nappaamassa alas sieltä. Keinuhan stten rämähti alas, mutta eipä ollut neiti moksiskaan jutusta.  Ihanan reipas pentu. Hallin vieressä on skeittiparkki ja lämppä- sekä jäähkälenkeillä kävellään siitä ohi. Pojat skeittaa ja Piina haluaisi ihan hirveesti niiden mukaan :D ei merkkiäkään jännityksestä sitä kolinaa ja rullien ääntä kohtaan. Oon kyllä niin onnellinen tästä pienestä.

Mulla olis kerrottavaa vaikka kuinka, mutta tästä postauksesta tulisi oikeasti aivan hirveän pitkä, joten taidan tehdä parista tietystä jutusta omat postauksensa. Mulla olis videokamerallakin jotain tokotreeniä kesältä ja agitreeniä viime keväältä :D katotaan jos jaksan ne jossain välissä purkaa ja editoida. 

Laitan tähän loppuun nyt kuitenkin muutamat lenkkikuvat kesältä kun Piina oli vielä ihan pieni. Ja meidän hienot poseerauskuvaukset viime viikolta. Kuvat saa taas klikkailemalla suuremmiksi.

Syksyn tuloa

Niin ne viikot vaan vierii ja kesä on kohta ohitse. Tai no, ilmojen puolesta se taitaa jo olla ohitse. Täällä on ainakin pari päivää ollut nyt aika kylmä ja vettä sadellut. Mutta ei pidä valittaa! Mä ainakin pidän syksystä, silloin kun on kuivaa :D 

Nyt ei ole tullut hirveästi kirjoiteltua, mutta ollaan treenattu, ja vieläpä tokoa. Mulla on tällä hetkellä agia kohtaan joku masennuskausi meneillään. ei vain yksikertaisesti huvita treenata. meinasin siitäkin huolimatta ilmoittaa Lissun 12.pv agikisoihin Laukaaseen. kahdet möllikisat ollaan maaliskuun jälkeen käyty, ja kummassakin kontaktit meni sikailemiseksi, joten kovin korkealla mulla ei kisatavoitteet nyt ole. Kunhan on nätit kontaktit niin oon tyytyväinen. 

No tokossa taas menee mahtavasti. Lissun kanssa hiotaan jääviä ja estehyppyä, sekä paikkistreeniä aina kun saadaan vaan tarpeeksi porukkaa. Ehkä me vielä tän vuoden puolella päästään kokeeseen...

Piina taas on tehnyt tarjoamisen kautta vaikka mitä. Miten voikaan olla pieni bordercollie niin fiksu?! Seuraamista, perusasentoa, 2on2offia, temppuja yms. Oon vaan päivä päivältä onnellisempi tosta pienestä touhottajasta. Piina on tähän mennessä ollut aivan täysin alustavarma, mikään mille se astuu ei saa sitä epäröimään. Piinan kanssa treenataan nyt Etoelävän kisaamaan tähtäävien  pentujen tokoryhmässä. Opetus on ollut todella hyvää ja ollaan menty paljon eteenpäin. Seuraavalla agijaksolla aloitetaankin penturyhmässä. Vaikka ollaankin jotain jo tehty itsekseen, on tosi kiva päästä ryhmään oppimaan juttuja. 

En ole nyt kotikoneella, joten kuvien lisäys ei onnistu. Mutta tässä nyt yksi tänä aamuna kuvattu pieni videoklippi Piinan seuraamisesta.

Surun päivä

The King is dead! Long live the King!

"Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton."

Eilen oli yksi elämäni vaikeimmista päivistä.

Yksi aikakausi elämässä päättyi ja sen myötä yksi elämäni mies on nyt poissa. Vieläkään sitä ei voi todeksi uskoa ja tuntuu kuin joku puristaisi rintaa niin ettei happi kunnolla kulje. Pilkullinen mies on poissa enkä voi vain uskoa etten enään näe sitä. Itkusta ei tule loppua, mutta päälimmäisenä on kuitenkin tunne, että tästä selvitään ja kauniit muistot säilyvät vahvoina mielessä.

Hetkeäkään en vaihtaisi pois, jokainen hetki oli kullanarvoinen. Me rakastetaan sua Saku nyt ja ikuisesti.

Spotnik's Chocolate Chip 20.6.2005 - 29.7.2014

Kiitos Tiinalle joka vielä maanantai-iltana otti ihan mahtavat kuvat Sakusta.

Elämää, ei sen kummempaa

Piinan tulo pisti taas treenirattaat pyörimään. Piinan kanssa ollaan tehty jo vaikka mitä. Pikkuinen osaa istua, mennä maahan, seisoa, peruuttaa, valloittaa sydämiä yms. Seuraaminenkin alkaa olla ihan kivalla alulla ja jääviä ollaan treenattu myös. Agikentällä ollaan käyty leikkimässä ja tottelemassa sekä kokeilemassa erilaisia pintoja. Mitään tuo ei pelkää ja kaikki kokeillaan innolla. Ihana pentu!

Lissukin sai luvan taas treenata ja kolmen kuukauden agitauon jälkeen käytiin LAUKAn järkkäämissä agimölleissä. Kontaktit ei pysyneet enkä tajunnut ekalla radalla jäädä niitä vaatimaan, sen verran taas jännitti pitkästä aikaa. Mutta, hienolla vireellä ja vauhdilla pilkku teki ja oon enemmän kuin tyytyväinen noihin ratoihin näin pitkän tauon jälkeen. Tässä olisi video kisaavien radan uusinnasta.

Kirjoittelen huomenissa paremmalla ajalla ja laitan Piinasta pari videota ja liudan kuvia.

Uusi bannerikin on tekeillä ja ja omille koirille on nyt luotu omat infosivut.

Piina

Päivitys nimeltä Piina. Osaattekin jo varmasti arvata mistä on kyse. Pieni ja mustavalkoinen, söpö kuin sipuli, niin suloinen, mutta välillä niin raivostuttava että itkukin tulee. Itku lähinnä siitä, että se roikkuu pienillä naskaleillaan nilkassa tai pottuvarpaassa. Tällä pienellä Piinalla on myös hyvin itsetietoinen luonne, se tietää olevansa söpö ja kuvittelee olevansa hurjan nopea. Piina on rohkea, leikkisä, hullu ja itsepäinen, mutta kuitenkin nöyrä. Lyhyesti Piina on kaikkea sitä mitä halusin ja enemmänkin.

16.5. Lähdettiin Veeran ja Karon kanssa aamulla kohti Eurajokea. Pitkän odotuksen jälkeen sain mustavalkoisen karvapallon syliini. Voi sitä onnen tunnetta kun haave oli vihdoinkin totta. Viiden vuoden odotus palkittiin. Pennun nimi Piina tulee siis tuosta piinaavan pitkästä odotuksesta. Toni taas on sanonut, että mun kanssa on ollut välillä vähän piinaavaa asua kun oon vaan ruikuttanut pentua. Mikäs siis sen parempi nimi kuin Piina.

Kotimatkalla Piina hieman itkeskeli, mutta asettui hyvin nopeasti ja kävi nukkumaan. Nyt se matkustaa autossa omassa (tai oikeastaan Sylvin) häkissään ja käy heti maate kun auto lähtee liikkeelle. 

Ensimmäiset päivät menivät ihmetellessä kanoja, lampaita, Lissua ja Sakua (jotka ottivat muuten pienen erittäin hyvin vastaan) ja uutta kotia. Käytiin me myös Toiolan Vanhalla Pihalla design torilla, jossa oli paljon ihmisiä ja pari koiraakin. Pikkumusta köpötteli siellä ihan rennosti ja kävi välillä maate kun ei helteessä olisi enempää jaksanut käppäillä. Tuli sitten testattua sekin, että Piina pystyy vetäisemään unet ihan missä vaan.

kanatarhalla

Piina vaikuttaa kyllä juuri sellaiselta pennulta josta unelmoinkin. Se ei vaikuta tippaakaan terävältä, on rohkea ja itsevarma, ei pelkää mitään meteliä (paitsi pienten koirien haukkuminen saa välillä hännän laskemaan) ja rrrakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria. Voisi sanoa, että se on jopa vähän tyhmän rohkea, aina menossa suinpäin joka paikkaan. Ollaan käyty vähän tokotreeneissä tekemässä luoksetuloja ja eteenlähetyksiä. Ollaan opeteltu leikkimään yhdessä ja makoiltu nurtsilla auringosta nauttien. Uimakaudenkin Piina korkkasi rohkealla hypyllä järveen. Tulevaisuudessa Piinalle on kaavailtu ainakin PEKO ja PK-haku uraa, agilityä ja TOKOa unohtamatta. Jälkeäkin tullaan varmasti opiskelemaan. Janikalle suuren suuri kiitos tästä pennusta ja mun unelmien toteuttamisesta!

Piinan tietoja voi lukea tuolta koirat sivun alta.