Pentuhaastetta

Veera haastoi meidät tekemään tällaisen.

 "Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voit myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat sillä ovat edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."

Teen tän haastiksen nyt Lissusta koska Sakun pikkupentuajasta mulla ei ole tietoa.

Olen ollut Lissun elämässä mukana jo siitä lähtien kun se täytti 1viikon. Se oli heti alusta asti mun lemppari narttupennuista, joita pentueeseen syntyi kolme. Lissu oli alusta asti pieni ja pippurinen, se haastoi kavereita leikkiin...tai musta se kuullosti kyllä ihan tappelulta. Se selätti aina pentueen pojat painileikeissä, pienestä koostaan huolimatta. Iän myötä siitä tuli oikea riidanhaastaja ja aina kun jossain rähistiin, Lissu oli siellä. Ehkäpä juuri sen luonne kiinnitti mun huomion. Se oli energinen ja siitä huokui halu tutkia ja tehdä asioita. Mun ei siis ollut edes tarkoitus ottaa pentua kotiin, kävi vain hoitamassa ja paijailemassa pentusia. Lissu kuitenkin pyöri ja pyöri mun mielessä ja lopulta se tuli uniin asti. Enhän mä voinut sitten muuta kuin soittaa Einelle, että mä haluan sen. Ja Lissuhan sitten tuli, sopivasti jouluksi kotiin.

Lissun ensimmäisiä poseeraustreenejä, vielä kasvattajan hoiteissa.

Lissu oli aika kamala pentu. Se roikkui sukissa ja lahkeissa, yritti purra naamaa ja käsiä. Varasteli tavaroita ja kiusasi Sakua ja Olli vanhusta. Sen ehdotonta lempparipuuhaa oli syödä kenkiä. Ostin elämäni ekat kunnon korkkarit ja vaikka ne olivat kenkäkaapissa, Lissu oli ne sieltä saanut ja syönyt niistä korot. Silloin sapetti, mutta nyt se on vain hauska muisto ja muistuttaa mua siitä ettei mun ole edes tarkoitus kävellä korkkareilla (puhumattakaan siitä etten osaa kävellä niillä). Lissu ei onneksi ikinä tuhonnut mitään suurta, mutta varmaan ainakin kolme tv.n kaukosäädintä meni uusiksi, sekä mun pari kännykkää se söi käyttökelvottomiksi.
Mutta joillain tavoin se oli myös helppo pentu. Se oppi viikossa sisäsiistiksi ja pyytämään ulos. Se ei ikinä ole huutanut yksinoloja ja se on aina tullut toimeen kaikkien kanssa. Lissu rakasti (ja rakastaa vieläkin) ihmisiä, lapset on edelleenkin sen lemppareita ja pentuna se olisikin vain ollut mun pienimmän siskon kanssa leikkimmässä.

 

3-kuukautisena se edelleen rökitti veljensä Hatin painissa. Siellä kun mentiin käymään, se syöksyi heti ovesta sisälle ja pani Hatin kenttiin. Toinen veli Jimi on aina vähän jopa "pelännyt" Lissua, kun se käsittelee sitä niin kovakouraisesti, mutta kyllä nekin aina saavat leikin aikaiseksi.

Lissu ja Hatti veli leikkimässä

Hatti veli saa köniinsä

Neidillä on ollut pienestä saakka aika ilkikurinen ilme.

 Sakun kanssa Lissu oli heti kuin parhaat ystävykset. Vaikka Sakun pallit joutuivatkin usein pienen naskalihampaan uhriksi.

Iso edellä ja pieni perässä

Me voitais sitten haastaa pilkukkaita
Redi
Marika ja pilkut
Henna ja Jali

Pentukoiria

Mollaa ja Okua, Okua ja Mollaa...

Molla aka Molluska, Pulluska, Polluska, Mollamaija, Dullamaija..rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Molla on yhteisomistuksessa Helillä, Niinalla ja minulla. Kotiin en voi dalmista ottaa joten mikäs sen kivempi kuin tällainen järjestely. Molla asuu tällä hetkellä Helin luona, mutta etsii mahdollisesti sijoituskotia. Molla on hyvin aktiivinen dalmistyttö ja Helillä ei tällä hetkellä ole resursseja tarjota niin aktiivista elämää kuin Molla tarvitsisi. Molla on luonteeltaan huumorintajuinen ja leikkisä tyttö. Jotkin uudet asiat pistävät vähän jännittämään mutta niistä päästään nopeasti yli. Mollasta tulisi varmasti erittäin kiva harrastuskoira ja agilityn saloja se on jo päässyt vähän haistelemaankin. Mollalle olisi siis hakusessa yhteistyökykyinen ja aktiivinen sijoituskoti. Tiedätkö jonkun vai oletko itse kiinnostunut? Heitä s-postia osoitteeseen sanni.muurmaki@gmail.com

Molla kennelliiton jalostustietokannassa.

Mollan kanssa on nyt käyty näyttelyharjoituksissa joissa se on kuin kotonaan. Aluksi tuomarin kopelointi vähän jännitti, mutta hyvin Molla pääsi jännityksestään yli. Agilityhallillakin ollaan käyty vähän leikkimässä ja heittelemässä palloa. Taisi kakara pari kertaa putkeenkin sujahtaa. Pääasiassa Molla on hyvin ihmisläheinen, huumorintajuinen ja leikkisä lapsi. Se tykkää toisista koirista, mutta saattaa vähän yrittää nousta niskanpäälle, ainakin muita pentuja se yrittää vähän kyykyttää..uskoo kyllä tosin kun kielletään. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia pitää Mollaa irti, se tottelee tosi hyvin eikä ole edes yrittänyt lähteä omille teilleen. Mollassa olisi kyllä potentiaalia harrastuskoiraksi ja se oppii asioita nopeasti. Ja mikä tärkeintä se haluaa oppia! Se on hyvin motivoitavissa namilla tai lelulla. 

Oku, hoitokoira joka tuli jäädäkseen.

Oku on siis pikkusiskoni Sallan koira. Ystäväni Sari Solanti (kennel Pikkupaimenen) etsi hoitopaikkaa parille shelttilapselle ja koska Salla ja Liina olivat halunneet jo jonkin aikaa korianpentua ajattelin että voisihan sitä kysyä jos he haluaisivat hoitoon viikonlopuksi yhden pörröisen shelttipojan. Niinpä Oku sitten lähti hoitoon ja sille tielle jäi. Oku kennelliiton jalostustietokannassa.

Okusta olisi tarkoitus tulla mulle kaveri agilityyn. Olen jo pidemmän ajan haaveillut minikoirasta kisakaverina. Toki Okun kanssa kisakentille on vielä pitkä matka, mutta eipähän tässä mikään kiire ole. Oku on innokas, leikkisä ja vähän jopa ujokin pikkupoika, mutta eiköhän tuo siitä rohkaistu kun pääsee vähän näkemään maailmaa. myöskin näyttelykoiran "uraa" Okulle on suunniteltu ja huhtikuussa pitäisi johonkin pentunäyttelyynkin suunnata. Okusta tulette siis varmasti kuulemaan lisää.

Okun veli etsii vielä omaa harrastavaa kotiaan. Sarin sivuilta voit lukea lisää: Pikkupaimenen

Piiitkä päivitysväli

Terve taas. Vähän on venähtänyt taas päivitysväli. Osaksi syy on kyllä ollut bloggerin, se on vaan temppuillut ja sitten oon luovuttanut ja päättänyt että kirjoitan joskus myöhemmin. 

No, mutta mitäs tässä on nyt sitten tapahtunut..? Marraskuussa käytiin kotinäyttelyssä ja kisattiin agissa..

Joulukuussa kisattiin taas agissa. Tammikuussa onkin sitten sairastettu kennelyskää ja pyörähdetty näyttelyissä. 

Mutta aloitetaan nyt vaikka sitten näistä näyttelykuulumisista

.Marraskuussa käytiin Jyväskylän Kansainvälisessä näyttelyssä: Lauantaina oli dalmikset ja tuomarina meillä oli Carlos Fernandez Renau, Espanjasta. Olin ilmoittanut Sakun ja kehään pääsin myös Douglaksen kanssa, kun Niina oli estynyt pääsemästä paikalle. Daksu oli valioluokan 2 saaden SA.n. Daksun jälkeen olikin sitten Sakun vuoro ja oli oikein ihana päästä taas herran kanssa kehään. Saku oli reippaalla ja iloisella tuulella. Nykyään sen kanssa on niin kiva käydä näyttelyissä kun sen tykkää siitä. Saku oli ainoa veteraaniuros ja se voitti luokkansa ja oli lopulta VSP veteraani. Päivä oli kaikenkaikkiaan kiva, näki tuttuja ja kauniita koiria.

Sunnuntaina olikin sitten Kaapon vuoro. Eli päivä meni bordercolliekehän laidalla ja pentukuumeen senkun kasvaessa siinä sivussa. Urosten junioriluokkaan oli ilmoitettu 5 koiraa ja Kaapo arvosteltiin viimeisenä niistä. Mua vähän jännitti että kuinkakohan käy, kun Kaapo on vähän jännittänyt miehiä ja tuomarimme oli mies (Dan Ericsson Ruotsista). Kaapo kuitenkin käyttäytyi tosi hienosti ja antoi koplata itsensä läpi. Kaapo sai EH.n ja oli luokkansa neljäs, heti erinomaisten saaneiden urosten jälkeen. Tuomari tykkäsi siitä ihan hirveästi ja kävikin mulle sanomassa, että sen arvosana laski vain korkean hännän vuoksi. 

Kaapo liikkeessä korkean häntänsä kanssa

Kaapo

Tammikuun alussa käytiin Kaapon kanssa Kajaanissa asti, matkaseurana meillä oli Anne ja Santtu. Ilmoitettuja junnu-uroksia oli 6 kpl. Kaapo sai tuomariltamme Ligita Zakelta erinomainen ja sijoittui luokassaan toiseksi. Vautsi vau siis ! Arvostelu oli hyvä, mutta noottia tuli taas hieman korkeasta hännästä. Milläköhän sen saisi pysymään alhaalla...

Tammikuun aikana ehdittiin pyörähtää myös pentunäyttelyssä, jossa siis käytiin eilen. Olin ilmoittanut Mollan ja Eine ilmoitti Lilyn, mutta koska Lissu tartutti Mollaan kennelyskän niin lähdin sitten vain kahdestaan Lilyn kanssa. Lily pärjäsikin erittäin hienosti ja tuomarimme Tanya Ahlman-Stocmari teki siitä Rotunsa parhaan pennun. Ryhmässä (sama tuomari) Lily sijoittui vielä neljänneksi. Lilyn kanssa on kiva olla kehässä, vaikka se onkin vasta puoli vuotias se osaa esiintyä todella hyvin. Ihana typy kertakaikkiaan!

Lily RYP 4

VSP pentu Dalylove Key For Love & ROP pentu Marnellin Lily Of The Valley

Sitten jos siirtyisi agikuulumisiin..

Marraskuun viimeisenä päivänä kisattiin kotikisoissa. agiradalta napattiin vitonen ohjaajan tyhmän mokan vuoksi. Hyppikseltä sitten taas hyllytettiin. Joulukuun eka päivä kisat jatkuivat ja taas oltiin ilmoittauduttu kahdelle radalle. Agiradalta käytiin hakemassa 10 ja vähän yliaikaa, tulos oli 12,87. Hyppiksellä sitten onnistuttiinkin ja käytiin nappaamassa nolla voiton kera ja matkaan lähti myös ensimmäinen LUVA kakkosluokasta! On se kiva tunne joskus onnistuakin. 

Joulukuun lopussa käytiin kisaamassa Lahdessa ja kotiintuomisina sieltä 2 x HYL. Treenit jatkukoon siis.

Videolla Jyväskylän nollarata (elkää katsoko sitä kamalaa sokkaria alussa)

Mitäs jatkossa sitten? No Lissu sai kennelyskän jota ollaan nyt paranneltu ja lauantaina oli ensimmäinen päivä jolloin en kuullut yhtäkään yskäisyä. Onneksi ainakaan vielä ei ole Saku yskinyt ja toivotaan että se nyt säästyisi taudilta. Eli ollaan nyt siis oltu treenailematta ja vielä ensi viikkokin huilaillaan agista. Tokoa varmaan käydään tekemässä jos pakkaset vähän helpottaa. Nyt ruvetaan taas kohottamaan kuntoa ja uintiaikoja olis varmaan syytä varailla. Tosin vielä viikko (ja varmaan seuraavankin alku) ollaan ns. karanteenissa ettei vain tartuteta muita koiria. 

Ilmoittauduin Lissun kanssa Haukkuvaaraan Vitikaisen Tiian agivalmennukseen, mutta nyt tuon yskän takia ei päästä tänään pidettävälle ensimmäiselle kerralle. Vielä seuraavallakaan kerralla ei taideta uskaltautua, mutta silloin saan jo toivottavasti lainakoira Rallin käyttööni. 

Helmikuussa on tulossa pari näyttelyä joista toiseen (Parkanon ryhmänäyttely) on ilmoitettu porkkis Venla. Myöhemmin Helmikuussa on sitten Jyväskylässä KV johon Saku on ilmoitettu veteraaniluokkaan, toivotaan että poika on sellaisessa kunnossa että se pääsee osallistumaan.

Seuraavan kerran lupaan kirjoittaa vähän Mollasta ja Okusta, mutta nyt täytyy taas rientää muihin hommiin.

Joulu tulla jollottaa..

Aatonaatto...miksi ei tunnu joululta ? Voihan se toki olla, että tuo lumen puute, vesisade ja plus asteet vaikuttavat siihen jotenkin. Tänään yritettiin olla Sallasiskon kanssa kuitenkin joulumielisiä ja otettiin koirista jouluntoivotuskuvat. 

Tässähän on ehtinyt tapahtua ihan hirvesäti, mutta on ollut niin paljon töitä ettei ole ehtinyt blogia päivittämään. Napattiin Lissun kanssa kotikisoista hypäriltä nolla ja käytiin Kaapon ja Sakun kanssa näyttelyssä. Molla ja Oku liittyivät "perheeseen", Sylvi kävi eläinlääkärillä...kaikenlaista siis. No mutta kirjoittelen niistä sitten omat postauksensa jossain välissä.

Tämän kuvan myötä erittäin hyvää ja rentouttavaa joulua ihan kaikille!

Treenivideoita ja höpinöitä

Tyhjensin videokameran muistikortin ja kappas, siellähän oli elokuisia videopätkiä treeneistä. Kaapon ja Lissun jumppasarjaa ja Lissun pujottelutreeniä. Mä en osaa näitä sen kummemmin analysoida, mutta esim Kaapon jumppasarjassa näyttäis vähän siltä että se hyppää vähän etupainoisesti. Lissun videosta en osaa juurikaan mitään sanoa, mutta aluksi ainakin näyttää vähän siltä, että se vieroksuu noin lyhyitä välejä. Loppu menee jo sitten paremmin. 

Kaapon jumppis:

Lissun jumppis:

Lissun keppitreeni:

Lissu on saanut kepeille tosi hyvin vauhtia, toivotaan että se pysyis kisoissakin.

Meillä on nyt ollut pieni agitauko, kun olin toissaviikolla itse kipeä ja viimeviikolla olin messumatkalla Helsingissä niin jäi viikkotreenit välistä. Ollaan nyt parin viikon sisällä kyllä kerran käyty treenaamassa itsekseen. Lissun kanssa tehtiin vain kuudella kepillä avokulmatreeniä ja pikkasen kontaktitreeniä.

 Kaapon kanssa keskityttiin vain rahoittumaan hallissa. Kaapo siis myös jatkossa käy vain hallissa rauhoittumassa ja tokoilemassa. Sitä ei uskalla nyt päästää esteille kun menee ihan reikäpäässä ja huonolla tuurilla vaan rikkoo itsensä. Esteille palataan sitten kun sen mielentila on hallissa oikeanlainen. 

Viikon pääsät olisi JATilla kotikisat ja onhan sinne pakko sitten osallistua. Kumpanakin päivänä olisi luvassa kaksi starttia. Ja mikä parasta, Marika tulee Kelmin kanssa tänne silloin!

Sitten muihin aiheisiin. Viikonloppuna oli Jyväskylän KV koiranäyttely, jossa tuli pyörittyä kumpanakin päivänä. Lauantaina Saku oli kehässä ja menestystäkin tuli. Saku voitti veteraaniluokan ainoana veteraaniuroksena ja sai SA.n ollen myös VSP-veteraani. Parasta kuitenkin oli, että Saku oli todella pirteä ja leikkisä kehässä. Välillä piti vähän rauhoitellakin sen menoa, kun se hyppi ja loikki miten sattuu. Ihanaa, että se on taas kunnossa. 

Sunnuntaina kehässä oli sitten Kaapo, joka oli ekaa kertaa näyttelyssä. Junnuluokasta tulokseksi tuli EH4. Kaapo esiintyi todella hyvin ja antoi tuomarisedän katsoa hampaat hienosti ja muutenkin kopeloida itsensä. Tuomari tykkäsi Kaaposta ja tulikin koirat sijoitettuaan sanomaan, että koira on hieno, mutta voisitko tehdä sen hännälle jotain. Kaapo on juuri tajunnut olevansa MIES ja kantaa häntänsä siis todella korkealla. On tosin kantanut pennusta asti, että ehkä miehisyydellä ei ole suoraa yhteyttä asiaan. Ollaan nyt kuitenkin Annen kanssa lähdössä Kajaaniin näyttelyyn tammikuussa ja Kaapo taidetaan myös ilmoittaa sinne. 

Näyttelyviikonlopulta otin kuvia jonkun verran, ja niitä pääsee katsomaan galleriasta: http://sannimu.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvat/

Tokokärpäsen purema

En ole oikeastaan ikinä tykännyt tokosta, paitsi nyt. Tokohan on oikeasti ihan kivaa ja on ilo huomata kuinka hyvä fiilis tulee kun saa yhteistyön koiran kanssa pelaamaan. Aloitettiin Lissun kanssa syyskuussa Jyvälän kansalaisopistossa kouluta koiraa: tottelevaisuuskoulutuksen alkeet, niminen kurssi. Mukavaa on ollut ja paljon ollaan opittu. Kurssi loppuu marraskuun loppupuolella joten kovin montaa kertaa ei ole enään jäljellä. Uskon kyllä, että tullaan Lissun kanssa jatkamaan tokon parissa. Toivotaan että päästäisiin keväällä johonkin jatkoryhmään tai BH-ryhmään. 

Tänään käytiin kuitenkin treenailemassa kaveriporukalla tokoa ja koimme onnistumisia.

Seuraaminen: Vähän oli nyt paikka hakusessa ja täyskäännöt ei oikein luonnistunut. En tiedä olenko nyt vähän jopa ahnehtinut liian pitkää seuraamispätkää. Pitää varmaan palata takaisin lyhyisiin pätkiin ja ottaa superpalkkaa (meillä superpalkka on Muschin raakalihapullat).

Perusasento: vihdoinkin Lissu on tajunnut perusasennon. Se tulee tosi nätisti ja todella harvoin joutuu enään muistuttamaan oikeasta paikasta. Takapään käyttö on kehittynyt tosi paljon.

Liikkeestä seisominen: rupeaa sujumaan kerta kerralta paremmin, mutta kaipaa aluksi vähän muistuttelua.

Liikkestä maahanmeno: Nyt ei ollut kyllä pilkku yhtään kartalla. Piti pari kertaa avustaa kädellä että tajusi. Lissu meinasi aluksi jäädä aina seisomaan. Mutta kyllä sitten tajusi homman ja pari hyvää toistoa takapalkalla saatiin aikaiseksi.

Hyppy: Kokeiltiin aluksi, josko tajuaisi jo ilman esteen takana olevaa kosketusalustaa, mutta ei. Kosketusalusta uudestaan käyttöön ja johan rupesi homma sujumaan. Pitäisi ruveta jo häivyttämään kosketusalustaa pikkuhiljaa.

Paikkamakuu: ensin paikkamakuu ekana hommana, yhdessä karjis Katlan ja eppe Edin kanssa. Pari kertaa nosti kyynärät maasta ja piti käskeä takaisin maahan. Oli Lissulle vaikea paikka, kun tehtiin ihan pyöräilytien varressa olevalla puistoalueella. Mutta on tätä häiriössä tekemistä ruvettava jo ottamaan enemmän. Kävin palkkaamassa välillä, kun makasi nätisti.

Toinen paikkamakuu sitten aussie Ruutin kanssa. Nyt niin että otettiin koirasta vain ihan pari askelta. Elli heitteli leluja ja huuteli putkeen, vapaa yms. Hienosti Lissu pysyi, palkkasin välillä tässäkin.

Tein myös vähän luoksetulon pysäytyksiä ja se rupeaa jo pikkuhiljaa ne hiffaamaan. Välillä pysähtyy käskystä kuin seinään, välillä taas aika hitaasti. Muuta ei sitten tehtykään tänään. Huomenna on sitten taas kurssin tokotreenit, katsotaan miten sitten menee. 

Täytyy joku kerta hallilla ollessa vaikka ottaa vähän videolle tokon tekemistä. Näkisi itsekin vähän että miltä se näyttää. 

Tällaista seuraaminen oli vuosi sitten keväällä

Pilkkupentuja vailla kotia

Vielä olisi muutama 6.8.2013 syntynyt pilkkulapsi vailla omaa kotiaan. 

Olin viime viikolla katsomassa pentusia ja ne ovat oikein reippaita ja aktiivisia koiranalkuja. Uskoisin, että jokaisesta tulisi kyllä hyvä harrastuskoira. Vapaana on kolme poikaa (1 mustapilkkuinen, 2 ruskeapilkkuista) ja yksi ruskeapilkkuinen tyttö vailla sijoituskotia. Myöskin edellisestä pentueesta (syntynyt 1.7.) on vielä kotia vailla kaksi ruskeapilkkuista poikaa. Jos dalmispentu kiiinnostaa, ota yhteyttä kasvattajaan. Eine Marttinen: 040/ 717 0233 tai eine.marttinen(at)kolumbus.fi 
Lisätietoja pentueista:http://marnellindalmatians.blogspot.fi/p/pentujapuppies.html

Mutta sitten niiden kuvien pariin. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Marnellin Moves Like Jagger, toimelias ja iloinen nuori poika.

Marnellin Molly Malone, tyttö etsii sijoituskotia

M. Molly Malone

Marnellin Man Of Steel, lempeä ja aktiivinen nuori mies

M. Man Of Steel

Marnellin Mr. Niceguy. Hellyydenkipeä rapsutuksia kerjäävä pieni suklaanaama

Isommat pojat myös.

Marnellin Living Dream, maailman kiltein pilkkupoika

Marnellin Let's Play, vilkas kaikkien kaveri